Matkailin Thaimaassa kevättalvella 2008. Minulla oli matkalukemisena Timo Airaksisen 2007 ilmestynyt teos Elämänhallinnan haaste. Se on keskimmäinen osa Onnellisuus-trilogiaa, jonka muut osat ovat Onnellisuuden opas ja Hulluuden houkutus. Nämä trilogian osat toimivat myös itsenäisinä teoksina.
 
Kirjavalintani matkalle oli erinomainen. Thaimaa on hyvin buddhalainen maa ja Airaksinen käsittelee tässä teoksessa monessa kohdin buddhalaista ajattelua. Vuorotellen tutustuin maahan ja sen ihmisiin ja luin kirjaa. Todettakoon, että Airaksinen on ateisti.
 
Muhkean kokoisen tuotannon kirjoittanut Timo Airaksinen (s.1947) on etiikan ja yhteiskuntafilosofian professori Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian laitoksella. Hänen ajattelunsa on kiinnostanut minua jo pitkään. Airaksinen on näkynyt julkisuudessa monessa yhteydessä. Olen pitänyt häntä mielipideautomaattina ja jokapaikan höylänä.
 
Airaksista arvostetaan, mutta on myös niitä, joiden mielestä keisarilla ei ole vaatteita. TV-dokumentissa Sydän lämmin ja avara (2009) kapellimestari Jorma Panula ylisti filosofi Timo Airaksista. Päätoimittaja Jarkko A. Tuusvuori puolestaan arvioi filosofisessa aikakauslehdessä Niin & Näin 4/98 Airaksisen teokset Todellisuuden kosketus ja Lukion filosofia. Hän rusikoi niitä rajusti ja sanoo muun muassa: ”Airaksinen on hyvin ristiriitainen. Hän kumoaa oman väitteensä jo seuraavassa lauseessa. Hän on ”Suomen johtava absurdisti”.” Tuo lehden nimi Niin & Näin on muuten hyvin kuvaava filosofiselle ajattelulle.
 
Tuusvuoren hyvin perusteellisesti laadittu lynkkausteksti osoittaa, ettei Airaksinen ihan turha mies ole, kun häneen kannattaa noin paljon ruutia tuhlata. Jos hän ei pystykään antamaan yksiselitteisiä ja ristiriidattomia vastauksia elämämme peruskysymyksiin, hän osaa ainakin esittää hyviä kysymyksiä.
 
Airaksinen kirjoittaa: ”En osaa sanoa, koska se tapahtui. Joka tapauksessa ymmärsin jotakin uutta, jotakin joka minun olisi pitänyt ymmärtää jo kauan sitten. Oikeastaan laajan mielenrauhan ajatus on ainoa, jota kannattaa tavoitella. Tie sen luo käy elämänhallinnan kautta. Juuri elämänhallinta on se menetelmä, joka tuottaa ja takaa mielenrauhan ja sen mukana onnellisuuden. Tämä on oikea tie. Olen varma, että minun olisi pitänyt valita se jo kauan sitten. Olen tavoitellut onnea aivan liian aktiivisesti ja luullut sen löytyvän tekojeni, suunnitelmieni ja pyrkimysteni avulla. Mikään tuskin on suurempi ja kohtalokkaampi harha, ainakaan vapaan markkinatalouden yksilökeskeisessä maailmassa.”
 
Olen seuraavaksi valinnut Elämänhallinnan haasteesta lauseita, jotka säilyttävät ymmärrettävyytensä asiayhteydestään irrotettuinakin. Joidenkin lauseiden osalta olen selkeyttänyt välimerkkien käyttöä.
 
 
Lauseita Timo Airaksisen teoksesta Elämänhallinnan haaste:
 
Onnelliselta ehkä puuttuu mielenrauha, mutta mielenrauha merkitsee aina onnellisuutta.
 
On myönnettävä mielenrauhan ja sen vaatiman elämänhallinnan seuraukset: täydellisesti hallittu minä eristäytyy maailmasta, jota on liian vaikea hallita.
 
Tahto on enemmänkin ongelma kuin ratkaisu.
 
Tiedostaminen on kuitenkin ainoa toivomme. Psykoterapeutteja en halua edes mainita.
 
Mielenrauha kuuluu vain nunnille ja munkeille.
 
Ken tämän kirjan lukee, joutuu ihmettelemään mitä elämästä jää jäljelle sen jälkeen kun kaikki annetut ohjeet on luettu ja ymmärretty.
 
Jos elät, olet levoton; jos olet levollinen, et elä.
 
Me haluamme aktiivisen elämän ja mielenrauhan. En usko, että se on mahdollista.
 
Ylevyys oikein sovellettuna ottaa terän pois kärsimyksen tunteesta.
 
Kaikki paikat ovat vain luopumista varten.
 
Ratkaisu kiintymisen onnen ja luopumisen tuskan ongelmaan on hupsuus.
 
Ihminen ei pysty elämään ehjää, hallittua ja onnellista elämää omantuntonsa varassa.
 
Omatunto on sammutettava.
 
Itsensä kanssa sovussa elävä ihminen on nöyrä.
.
Jos ruokaa on ja kota pysyy pystyssä, mitä muuta hallittavaa elämässä voisi olla?
 
Ihminen pakottaa itsensä uskomaan että hän tietää. Tiedetään vaikka väkisin. Ja loput kuvitellaan.
 
Ihmisellä on kaksi tapaa torjua tietoon liittyviä ongelmia: arvata ja unohtaa.
 
Mielipiteet ovat ihmisen epätoivoinen yritys hallita tiedollista ympäristöä jota ei kukaan kykene hallitsemaan.
 
Päätelmät ovat sosiaalinen side, vaikka ne olisivat kuinka huonoja ja perusteettomia.
 
Rakkaus on suurelta osalta mielikuvitusta ja loput suvunjatkamisviettiä.
 
Jokaisella on kasvoillaan arjen naamio, jonka tarkoitus on kätkeä salaisuutemme. Persoona on vain naamio.
 
Onnellinen ihminen, joka hallitsee omaa elämäänsä, ei koskaan kiellä mitään.
 
Elämää ei hallita kielloin vaan myönnöin.
 
Ihmisen ei pitäisi odottaa.
 
Ihminen odottaa tuttuutta.
 
Me odotamme koko ajan jotakin.
 
Odottaminen on rakkautta.
 
Ihminen on toivoton optimisti.
 
Ei tarvitse kuin odottaa ja kaikki on ohi.
 
Kaikki on koko ajan ohi, mennyttä aikaa ja muisto vain.
 
Siinä mikä katoaa koko ajan, ei pysty elämään.
 
Liika aika tekee ihmisen hulluksi.
 
Onni on ajan tuolla puolen olemista.
 
Mikään paikka maailmassa ei mahdollista elämänhallintaa kodin tapaan.
 
Jos ei ole onnellinen omassa kodissaan, niin missä sitten?
 
Paras tapa on kulkea ilman päämäärää ja olla koskaan jättämättä mitään taakseen.
 
Muistamattomuus on ainoa toivosi.
 
Nostalgia on mielenrauhan viimeinen raja.
 
Ihanne jää aina saavuttamatta ja se on tuskallista.
 
Ainoa tapa tuskattomuuden tilan saavuttamiseksi on vapautua itsetutkistelusta. Mutta tuskattomuus ilman itsetuntemusta on arvotonta.
 
 
Juttu ja sitaattivalinnat: RAIMO KOIVISTOINEN