tn_kaikkiin_neljaan_tuuleen_1379924545-n

Kun murrosikää lähenevä, 13-vuotias, Saima Harmajan satuttama koulutyttö löytää Edith Södergranin runot, hän ei tietenkään voi aavistaa, mitä elämän pituisia vaikutuksia löydöllä voi olla. Saima Harmajan kautta löytöni siis tuli. Hänen Huhtikuu-kokoelmassaan (1932) on runo nimeltä Edith Södergran ja siinä mm. seuraavat säkeet:

Pimeässä aavistit uuden auringon nousun,
etäältä tunsit sen legioonien jyminän.
Kylmät pisarat väistyivät hämmästyen
valtavan loimusi luota.

Heti teki mieli etsiä pikkukaupungin kirjastosta Södergranin runoja. Löytyihän niitä, suomennosvalikoima Levottomia unia (suom. Uuno Kailas 1929). Löytyipä vielä ruotsinkielinenkin valikoima, jonka nimeä en enää muista. Silloista 1940-luvun kokemustani en voi enää sellaisenaan palauttaa mieleeni, mutta jotain aivan vavahduttavaa se oli: "loimu", sanoo Saima Harmaja, ja kyllä se minunkin 'valaistumistani' kuvaa. Nyt, vuosikymmenien jälkeen, voin järkeillä ja sanoa, että siinä tuli todeksi runon merkitys lukijalle: omat epämääräiset ja piilossa pysyneet tunnot välähtivät auki.

Muistan miten toistelin säkeitä omasta erilaisuuden kokemuksesta: "Minä olen vieras tässä maassa / täällä ei ole yksiäkään kasvoja, jotka tuntisin." tai "Ei mikään lintu eksy tähän lymypaikkaani, / ei mikään musta  pääskynen kaipausta tuoden, / ei mikään valkea lokki myrskyä ennustaen." Tai miten jotkut runon säkeet tulvivat elämän riemua, melkein yllyttivät uskaltamiseen: 

Eikö juuri eilen
metsän vaalea tytär viettänyt häitään,

ja kaikki iloinneet?
Hän oli kevyt lintu ja kirkas lähde,
hän oli salainen polku ja naurava pensas,
hän oli päihtynyt ja uskalias kesäyö.
Hän oli julkea ja nauroi määrättömästi – – –

Tämä pidäkkeettömyys, jossa sanat ja kuvat vyöryvät pyörteenä eivätkä piittaa odotuksistani, yllättää yhä uudestaan ja uudestaan. Runo kestää toistavan lukemisen ja näin uudistaa myös lukijan kokemusta.

Ensi löydöksieni aikaan en vielä muista nähneeni Södergranin aforismeja, mutta kun lukiolaisena aloin muovata omia havaintojani lyhyiksi sanatisleiksi, huomasin ilokseni, että hänen 'määritelmärunonsa' ( Elämä, Tuska, Rakkaus...) ovat kuvallisia ja moneen suuntaan avautuvia aforismikimppuja. En siis lainkaan ihmetellyt, kun näin ensi kertaa ruotsinkielisen Brokiga iakttagelser -kokoelman ja Tankar om naturen -sikermän hänen Samlade dikter -teoksessaan. – Vapautunut, oman sisäisen kokemuksen pakottama ilmaisu häivyttää myös lajien rajat.

Minulta on kysytty, miksi halusin antaa Södergranin aforismisuomennoksen nimeksi Kaikkiin neljään tuuleen. Olen vastannut siihen ottamalla kirjan motoksi säkeitä esikoiskokoelman samannimisestä runosta:

Minulla on portti kaikkiin neljään tuuleen.
Minulla on kultainen portti itään – rakkaudelle, joka ei tule koskaan,
minulla on portti päivälle ja toinen ikävälle,
minulla on portti kuolemalle – se on aina avoin.

Tähän runoon kiteytyy sekä Södergranin runojen että hänen aforismiensa tematiikka: rakkaus, "päivä" (= elämän realiteetit), kaipaus, kuolema – kaiken kaikkiaan: jonkin tavoittamattoman tavoittelu. Tuuli ja tuulen ääni, tuulen kosketus konkreettisena ja vertauskuvallisena toistuu hänen runoudessaan. Tuuli humisee, huojuttaa puita, taivuttaa metsät maahan, tuuli on varoittavia kuiskauksia täynnä tai se liikkuu lempeästi puiden lomassa. Tuulen hyvästely syksyn puissa sisällyttää kaipauksen sävyihinsä melkein ilon: "Kepeästi, kepeästi juoksevat tuuleni meren yli." (Sarastus-runo)

Tuuli on liikettä, se elää ja muuttuu. Södergran tarjoaa samaa mielen liikettä myös lukijalleen ja tulkitsijalleen. Södergrania(kin) ajatellen olen nyt, vuosikymmenien jälkeen, tiivistänyt lukijan-kokemuksiani näin:

Runous: ratkaisemattomuus, epävarmuus, eksyttävyys, vastausten puute. Kieli kantaa kaiken tämän keskellemme, ottaa meidät osaksi toista, vierasta, joka kantaa samaa alastomuutta kuin me.

                                                                     (Hilja Mörsäri: Siitä voi kulkea, 2012)

Hilja Mörsäri

Kirjoittaja on hämeenlinnalainen kirjailija ja kirjallisuusvaikuttaja. Tämä kirje on alun perin luettu kääntäjän tervehdyksenä 6.10.2013 Turun Kirjamessujen Södergran-keskustelutilaisuudessa. Mörsäri on suomentanut Södergranin aforismien kokoelman Kaikkiin neljään tuuleen (Into & Suomen aforismiyhdistys, 2013).