4.–5.7.2015 vietettiin Paimiossa Varsinais-Suomen Kansanopistolla järjestyksessään kahdennettoista valtakunnalliset aforismipäivät. Pääteemat ankkuroituivat tänä vuonna antiikin aikojen mietelauseista filosofian kirkkaisiin vuosiin. Myös lajilaji runoudesta otettiin opetusta aforistien kielenkäyttöön.

Parhaimmillaan osallistujia oli lauantaina 12 ja sunnuntaina 9 henkilöä, joista muutama oli aivan ensikertalaisia. Sää oli tällä kertaa aurinkoisesti hellelukemissa.

Tervetulotoivotukset ja seminaarilaisten esittelykierroksen aloitti Suomen aforismiyhdistyksen puolesta puheenjohtaja Marko Laihinen.


hongisto.jpg

Kari Hongiston mielestä suomen kielen sana ajatelma on ehkä tarkin ilmaisu sille, mistä aforismissa perustaltaan on kyse.

Toimittaja-kirjailija Kari Hongisto urakoi kaksi alustusta. Ensimmäinen haastoi heti hyvin muuta kirjoittavaa yleisöä osallistumaan mukaan pohdintaan, voiko aforismin kirjoittamista ylipäänsä harjoitella, ja mitkä ovat aforismin perusaineksia. Tärkeimpiä ovat mm. kumartelematon asenne, havaitsemisen taito, johon kuuluvat kiinni uteliaisuus ja henkilökohtaiset kyvyt. Sanat, sanovuus, rohkeus, ajattelu, tarkkuus, tyyli ja luovuus. Lukemisen tärkeyttä kaiken pohjalla ei voi olla korostamatta.

Mitään niin järjetöntä ei voi sanoa, ettei joku filosofi sitä ole jo sanonut.

– Cicero

Hongiston iltapäivän veto keskittyi avaamaan auki aforismin ja filosofian keskinäisiä suhteita. Molempien alojen erinomaisena tuntijana hän niitä osasikin punoa auki ja solmia kiinni. Hongiston tapa ryydittää teoriapursiaan tarinoilla oli toimivaa ja kirvoitti paikoin hyvät naurut. Yhteistä maata ovat mm. ajatteleminen, oivaltaminen, kyseenalaistaminen ja olemisen mielen etsiminen. Yhteistä on myös arkiajattelun haastaminen, huomiointi ja tietenkin luovuus. Aiheesta tehtiin myös kirjoitusharjoitus.

Jos aforismien kirjoittaja haluaa tehdä parempaa lähestymistä filosofian suuntaan, Hongiston ykköskirjavinkki oli Karl Jaspersin Johdatus filosofiaan, joka on laaja mutta helposti vastaanotettavia, koska esseet ovat alun perin radioon tehtyjä. Kaksi muuta pointtia olivat Juha Hurmeen Nyljetyt ajatukset ja Robert M. Pirsigin Zen ja moottoripyörän kunnossapito.


suvIRANDEN.jpg

Latinankielen asiantuntijan Suvi Randénin innostava esitys poimi yleisön mukaansa.

Hongiston esitysten väliin niveltyi saumattoman hyvin latinanopettaja Suvi Randénin liikkeelle puhaltamat latinankieliset lentävät lauseet. Monella tapaa kiehtovan esityksen keskiössä oli Turun entisen piispan, Johannes Gezelius vanhemman kokoama Aureae sententiae eli kultaiset mietelmät vuodelta 1671. Se sisältää 365 antiikin ajan mietelausetta, yksi joka päivälle. Kirjan eräs perustarkoitus on ollut opettaa tarkaan valikoitujen mietelmien avulla latinan kieltä syvällisesti ja nykymittapuusta katsoen jopa hämmästyttävän moderneilla tavoilla.

"Verba ligant homines, taurorum cornua funes –

Sanat sitovat ihmisiä, köydet härkien sarvia."

Muiden töiden ohessa Randén tekee kirjasta suomennosta. Kesken esityksen puheisiin ilmaantui myös Erasmus Rotterdamilainen, jonka tunnettu kokoelma Adagia sisältää 4000 latinankielistä lentävää lausetta selityksiseen, käyttötarkoituksineen. Myös kreikaksi. Jos asiat etenevät halutulla tavalla, ensi vuonna aforismipäivien esitelmäkorokkeelle nouseekin Eramus Rotterdamilainen Suvi Randenin vahvan asiantuntemuksen avittavana.

Pienenä hauskana huomiona – kuvassa taululla lukee raamattulähtöinen Hoc est corpus joka tarkoittaa "Tämä on ruumiini." Rahvasväki kuuli sen omalla tavallaan, ja hoplaa, näin ilmestyi myös meidän aikoihin ulottuva hokkus-pokkus –termi.


murtoj%C3%A4rvet.jpg

Lauantain kaikille avointa iltatilaisuutta vietetiin Paimion sähkömuseossa. Alkuun Marko Laihinen kertoi Suomen aforismiyhdistyksen toiminnasta ja lähiaikojen hankkeista. Illan taidokkaista musiikkiesityksistä vastasi duo Saana ja Ilpo Murtojärvi.


munck.jpg

Musiikin väliajalla muutama rohkea aforisti uskaltautui yleisön eteen esittämään omia aforismejaan. Vuorossa Pertti Munck, jonka tuorein aforismikokoelma Minä, Oleva ja Oletus julkaistiin huhtikussa 2015. Kirja on tilattavissa tekijältä ja myös luettavissa maksutta PDF:nä täältä.


"Tiivistä, mutta älä niin paljon että tekstin avain putoaa."

Sunnuntaina runoilija Juha Kulmala alusti runon kuvallisuudesta ja yhteiskunnallisuudesta. Kulmalakin korosti tiivistämisen tärkeyttä niin runoissa kuin aforismeissakin, mutta niin paljon ei saa tiivistää, että tekstistä putoaa avain pois. Kun puheena oli monimutkaistuneet yhteiskunnalliset ilmiöt, jotka näyttäytyvät tiettynä sumeutena, olisiko silloin parempi kirjoittaa niistä myös vähän laveammin, hän esitti kysyvästi.

Runoudessa ja aforismissa on hyvin paljon tiettyä samaa – parhaimmillaan molemmat ohittavat ja ylittävät tekstin kirjaimellisen merkityksen. Kulmalan mukaan runollisuus pelaa sanojen sivumerkitysten ja assosiaatioiden kanssa – toimivan runon ominaisuutta on, että lukija täydentää itse tekstiä.

Runokuva taas on tietynkaltainen uskottava illuusio, ”ikään kuin” olemassaoleva. Se voi olla realistinen tai dalimaisen mahdottomuuden terävä kuva.

Jos aforisti haluaa tutustua runollistamisen keinoihin, Kulmala vinkkasi teoksena ensilähestymiseen Tommi Parkon tietokirjaa Kirjoita runo! (Avain 2011) Sen avulla pääsee hyvin jyvälle runollistamisen kielenkäyttövälineistä, joita ovat mm. figuuri, trooppi, metafora ja metonymia. Näistä saattaa olla aforistille hyvinkin paljon apua siinä vaiheessa, kun kirjoittamisen jälkeen analysoi ja pyrkii korjaamaan aforismejaan yhä paremmaksi. Esimerkkinä hän viipaloi analyysiveitsellä yhden omista runoistaan.

Kirjoittaessa toki vain kirjoitetaan eikä moisia mietitä, mutta aforismin jäähdyttyä sille on mahdollista tehdä vielä paljonkin korjausta ja viimeistelyä.

Kulmala teetti osallistujilla myös mukavan googlehakuun perustuneen kirjoitustehtävän.

Lounaan jälkeen siirryttiin Paimion viisaan miehen, August Pyölniitun museolle. Siellä asiantuntevan opastuksen piti Aboa Vetus & Ars Nova museon johtaja Johanna Lehto-Vahtera. Kierroksen päätteeksi istahdettiin pihamaalle ja jokainen antoi vuorollaan ääntä Akulle itselleen hänen mietelauseidensa kautta. Ne oli poimittu Lehto-Vahteran vuonna 2004 toimittamasta kirjasta Järkevä toivo. Mietteitä sitten pohdiskeltiin auki leppoisassa kesätunnelmassa ja toteuttiin samalla miehen suurinta toivetta, että hänen kirjoituksensa eivät häviäisi jonnekin kokonaan unholaan.


Minä en tunne katumusta, vaikka neonturpiini ei koskaan lähtisi pyörimään. Antaa muiden surkutella kohtaloani. – August Pyölniittu


py%C3%B6lniittu.jpg


Retken jälkeen oli vuorossa seminaarin antia koostanut päätöskeskustelu ja palaute oli varsin myönteistä. Ensi vuodeksi kirjattiin jo varsin runsas toivelistaus aiheista ja puhujista. Kirjoitustehtäviä toivottiin myös jatkossa, ne oli koettu eri tavoin hyödyllisiksi.

Tämänvuotisten Paimion Aforismipäivien toteutuksesta kiitoksia kuuluu käytännön asioiden hoitajalle Piia Haralalle ja Virpi Alaselle, joka vuoden mittaan osallistui aktiivisesti tapahtuman järjestelyihin.


Kuvat ja teksti: Marko Laihinen