JARI TERVON SIVUÄÄNIÄ
 
Esa Silander on koonnut Jari Tervon tuotannosta teoksen SIVUÄÄNIÄ (2010). Lisämääreen mukaan se sisältää aforismeja ja lohkareita. Teoksen ensimmäinen osasto Sivuääniä koostuu aforismeista, jotka on saatu valitsemalla proosatekstistä yksittäisiä nasevia lauseita. Toinen osasto Kulukumulukut sisältää pidempiä tekstivalintoja Tervon teoksista.
 
On hyvä, että tämä kirja on tehty. Jos sen avulla pääsee lukemaan Tervon tuotannon parhaat tai edustavimmat palat, niin säästyy kokonaisten kirjojen lukemiselta.
 
Silander aloittaa lukijalle suunnatun esipuheensa aforismin määritelmästä. Hän kirjoittaa:
 
”Aforismi on proosan alalaji mutta oma taidemuotonsa. Sillä tarkoitetaan tiiviiksi hiottua, lyhyessä muodossa esitettyä ajatusta tai oivallusta. Perinteiset aforismit heijastavat kirjoittajansa maailmankuvaa ja ajankuvaa laajemmin.
    Tässä mielessä tähän teokseen kootut mietelauseet eivät ole perinteisiä. Vaikka ne kaikki ovat Jari Tervon kirjoittamia, ne eivät välttämättä heijasta kirjailijan omaa maailmankuvaa vaan sen roolihenkilön, joka ne lausuu tai mielessään muotoilee. Hiottuja ne toki ovat, kuten kaikki kirjailijan lauseet.
    Yleensä aforismit ovat yleviä. Tästä kirjasta löytyy myös alevia ajatuksia. Ne ovat kirjallisten hahmojen rakennuspuita, silloinkin kun ajattelija on Presidentti, Mannerheim tai Stalin. Eivätkä kaikki Tervon kirjojen henkilöhahmot suinkaan ole yleviä ajattelijoita.”
 
Näin siis Silander kirjan aforismiosastosta. Se kiinnostaa minua eniten, mutta vilkaistaanpa myös proosaosastoa. Lainaan tähän Silanderin esittelytekstiä:
 
”Kirjan toinen osa, Kulukumulukut, nostaa esiin lohkareita, laajempia kokonaisuuksia, joissa Tervon kirjallinen lahjakkuus esittäytyy monimuotoisempana kuin tiivistetyissä mietelmissä. Tyyliniekkana Tervo on Suomen oloissa ylittämätön.
    Tämän kokoelman laatiminen on ollut minulle suuri ilo. En tiedä onko seikkaa koskaan tutkittu, mutta veikkaan että Jari Tervon Ohranassa tehdään romaanitaiteen aforistinen maailmanennätys. Parhaimmillaan teoksen yhdeltä aukealta löytyy seitsemän mietelausetta, koko kirjasta viitisenkymmentä!”
 
Voi olla, että Tervo on omassa lajissaan ylittämätön, mutta miten häntä tulisi arvostaa, on jo toinen juttu. Tervon Ohranan romaanitaiteen aforistisesta ylivertaisuudesta en olisi kovin varma. Minun arvoasteikossani esim. Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie ylittää sen.
 
Pidän Tervon nokkelasta sanailusta pitkään jatkuneessa Uutisvuodossa, tuossa TV1:n ikileaksissa. Vaikka tämä ohjelma on hupiohjelma, sen formaatti pakottaa käsittelemään tosiasioitakin. Jari Tervon kirjat sen sijaan ovat puhdasta fiktiota, joka kuviteltua todellisuutta kuvatessaan luo ihmisten todellisuudesta irrallisen maailman, josta lukija ei saa mielekkäitä rakennuspuita omaan elämäänsä. Ehkä tarkoitus onkin vain viihdyttää. Tervolla on kohtuullistakin tekstiä, mutta hänen kirjallisessa stand-up-komiikassaan on myös luotaan työntävää naljailua ja ilkeilyä. Jatkuva ronski, vitsikkääksi pyrkivä läpänheitto ei jaksa viehättää.
 
Minun sukuni tarina (1999) on kuvitteellista elämäkertaa. Kirjaan on valittu kertomus kirjailijan esiintymisestä Kemijärven kirjastossa. Tilaisuuden vetäjänä toimiva opettaja sanoi olevansa iloinen, että yleisömenestys oli ollut hyvä. Kun Hotakainen oli käynyt Lukutuukkien tilaisuudessa toissa talvena, niin väkeä oli ollut kolme, opettaja mukaan lukien.
 
Lieneekö Tervo kateudesta ottanut näin Hotakaisen hampaisiinsa? Myös Hotakainen kirjoitti kuvitteellisen elämäkerran Klassikko, joka oli ehdokkaana Finlandia-palkinnon saajaksi v.1997 eli pari vuotta ennen tämän Tervon kirjan ilmestymistä. V.2002 Hotakainen sitten voitti kilpailun teoksellaan Juoksuhaudantie. Tervolla ei ole ollut tässä kilpailussa menestystä.
 
Kirjan alkuosa muodostuu siis eri kirjojen lauseista muodostetuista aforismeista. Suurimmalta osalta ne ovat kertakäyttöaforismeja, joista jotkut eivät kestä edes yhtä käyttökertaa. Joukossa on kuitenkin myös kelvollisempaa materiaalia, josta ollen valinnut muutamia näytteitä. Suluissa henkilöt, joiden suuhun ne on pantu.
 
Silander antaa esipuheensa lopuksi näytteen siitä mitä tuleman pitää: ”Elämä on toisaalla, mutta sinne pääsee taksilla”. Tämä lause on päässyt myös kirjan takakanteen. Seuraavana lisää Tervoa.
 
Sattuma on suuri jumala, vaikka pakana. (RAYMOND)
 
Alle kolmikymppiset elävät siinä harhassa, että aina on jossain paremmat bileet, joista he ovat jäämässä paitsi. (AKILLES KARHU)
 
Suomalainen nainen ei siedä sitä että joku luulee olevansa jotain. (KOITTO KARHU)
 
Kaunis nainen kuorii vanhuksesta miehen. (VALENTIN KARHU)
 
Vain rumat tytöt tulevat ajoissa. (MOHAMMED TURAKAINEN)
 
Kun lahje on tyhjä on turha tarjota kättä. (KERTTU)
 
Täällä kulkee satojatuhansia sukupuolettomia miehiä, jotka pyytelee anteeksi jos ne hikoilee tai niillä seisoo. (ELINA VAURASTE)
 
Näytät ukkomieheltä. Sinulla on puhtaat vaatteet ja lannistunut katse. (ELINA VAURASTE)
 
Likaisin asein puhtaan asian puolesta, muunlaisia aseita ei olekaan. (ATTILA RAHJA)
 
Minulla ei ole mitään menetettävää. Sen vahvempaa neuvotteluasemaa ei ole. (VILJA OLJENPALO)
 
Ihmisen vimma pettää itseään ei koskaan lakkaa hämmästyttämästä minua. (JOSIF STALIN)
 
Luoti ammutaan sinä päivänä kun se valmistetaan. Me emme vain tiedä minne se on matkalla. (JOSIF STALIN)
 
Ihminen luulee pelaavansa golfia mutta hän on se pallo. (ATTILA RAHJA)
 
Eri ihmiset katsovat väistämättä historiaa eri paikasta ja samakin ihminen eri aikoina eri paikoista. (ATTILA RAHJA)
 
Kaikki ajat ovat poikkeusaikoja. (VILJA OLJENPALO)
 
Taide on siitä vaikea laji, että loppujen lopuksi tekijän motiiveilla ei ole mitään merkitystä. Vain teoksella on, jos on. (JARI TERVO)
 
Huono avioliitto on hyvä koulu. (AURORA ARHIPOVA)
 
Se on niin syvällinen että naaraa tarvitaan että sen ajatuksesta pääsisi kiinni. (VELIPOIKA, KAUKON)
 
Kaiken muistaminen on yhtä vaivalloista kuin elämä Midaksena, jonka kosketuksesta kaikki muuttuu kullaksi. (JURA KARHU)
 
Julkisuus on arvokkuuden vastakohta. (PÄÄMINISTERI LAHNANEN)
 
Vallasta pitää luopua ajoissa. Hetkeä ennen kun sen saa. (PRESIDENTTI)
 
Realismi on kaikkina aikoina outoa. Sitä kutsutaan pessimismiksi, koska ei tahdota hyväksyä tosiasioita. (C.G.E. MANNERHEIM)
 
Linnut laulavat jos radio suljetaan. (JARI TERVO)      
 
Miksi menestyneet ovat aina niin helvetin paljon tyhmempiä kuin me menestymättömät? (JARI TERVO)
 
Helvetti siitä syntyy kun ihminen rupeaa rakentamaan paratiisia maan päälle. (ELJAS ROSSI)
 
No niin, Tervossa ryvettyäni olo alkaa tuntua paljon puhtaammalta. Taidan ruveta pikku hiljaa ymmärtämään Tervoa.
 
 
 
RAIMO KOIVISTOINEN