C-sharp-major a-sharp-minor.svg

 

Hankasalmelainen Tuomo Partanen (s. 8.6.1966 Vieremä) on pianomuusikko, runonlausuja, vapaa kirjoittaja, kulttuurisihteeri ja kulttuurituottaja (AMK). Hän on julkaissut kuusi omakustannusteosta vuosina 1994–2008: runoja, aforismeja, runopäiväkirjan sekä päiväkirjamuotoisen kokoelman runoja ja aforismeja, ja ollut mukana useissa antologioissa vuodesta 1993 lähtien.
 
 
Väärinymmärretty asia on huonosti kuultu toiselta ihmiseltä.
 
 
Toinen ei ole toistansa parempi eikä silti suju oikein henkisesti.
 
 
Rehellisyys on vaikeimpia ihmisyyden hyveitä.
Se ei toteudu tasapuolisesti, sitä ei saa koskaan tarpeeksi.
 
 
Elämän parhaat hetket ovat yksinkertaisia.
Jokainen meistä tarvitsee toistaan.
 
 
Olla lähellä ihmistä ja olla ihminen.
 
 
(teoksesta Yksityispuhetta Aforismeja (2001))
 
 
***
 
 
Ihminen ei ole pahempi, hän on pahin.
 
 
Luin Rasan runosta hiljaisen kiurun, pienen pulmusen,
elämän kosketuskuvan.
 
 
Ilo, pyyhitty murhe.
 
 
Aamu on yötä parempi, rehellisempi, mutta me emme ole
sitä.
 
 
Kirjoittaminen ei ole kiinni ajasta. Se on hetki kiinnittää
lauseet paperille ennen kuin ne unohtuvat.
 
 
(teoksesta Capriccio Runoja ja kosketuksia (2004))
 
 
***
 
 
Rakkaus on suurin osa ikuisuutta, kannattava voima.
 
 
Hiljaisin ääni voi olla kaunis.
 
 
Kaverin pää on sylissä. Käsi pyörittää hellästi hiuksia ja
korvalehteä.
 
 
Onko elämä koskaan kenellekään täysi?
 
 
Elämä on sekoitus sisua ja mieltä.
 
 
(teoksesta Avoin kosketuksen viiva (2008))
 
 
***
 
 
Rakkaus on sielunvärinen peitto.
 
 
Elämä itse on oma opettajansa.
 
 
Miksi pitää ajatella väärin vastentahtoisesti siihen, mitä osaa,
kuin on oikein.
 
 
Itsensälöytäminen kaiken sekamelskan keskeltä ei ole helppoa,
vaikka kuinka paljon tuulisi sisällä.
 
 
Ystävä meren takaa toivottaa viestissään ihanaa päivää.
Kosketus.
 
(aiemmin julkaisemattomia)
 
 
Tuomo Partanen
 
Näytteet ovat kirjoittajan valitsemia.