Arkkitehtuuria ja filosofiaa opiskellut Timo Salo (s. 1973) julkaisi marraskuussa 2009 esikoiskokoelmansa Epätietokirja (ntamo). ”Epätietokirja on runollisia aforismeja tai aforistisia runoja - tai sitten ei, emme ole varmoja.” (kustantajan esittelystä)
 
Timo Salon kirjoituksia voi lukea myös hänen blogeissaan Pienistö sekä Aika ja minä.
 
”Luin lapsena liikaa tietokirjoja, ja koulussa ansaitsin nimityksen "superselittäjä". Kun opiskelin arkkitehtuuria, arkkitehtien "työ puhukoon puolestaan" -mentaliteetti kummeksutti, kauhistuttikin; ja kuitenkin, nyt kun olen hakeutunut kirjoittamaan suhteellisen vähäpuheista ja -faktaista kirjallisuutta, omat selitysyritykseni tuntuvat vähintäänkin asiattomilta.
 
Kenties muistiinpanoni ovatkin lannistumisen merkkejä, alkuinnostuksen jäänteitä, peilien ja linssien sirpaleita, pölyhitusia, joista nostalgian valo hetkellisesti heijastuu... Pyrin niissä jos en varmuuteen niin johonkin sentapaiseen subjektiiviseen viimekätisyyteen. Saavuttamattomaan, tietenkin. Niinpä rynnistän jo eteenpäin, tiiviyden ja täyteyden (epä)toivossa kohti seuraava teosta.”
 
 
Aforismeja teoksesta Epätietokirja:
 
 
 
Jos tuntisimme toisemme,
tietäisimmekö mitä tehdä?
 
 
Voima on suurin heikkous.
 
 
Kun tie nousee pystyyn, ei ole muuta tietä kuin ylöspäin.
(2. 7. 1995)
 
 
Kaikki veri on sydänverta. Jokainen
taito on mahdollisen taito (tai taide).
 
 
Sananvapautta ei opi arvosanoista.
 
 
Tositelevisio on tieteen parodia.
 
 
Tekopyhyys on komedian aihe, tekorakkaus ei.
 
 
Kuka vartioi itsensä vartijoita?
 
 
Kirjallisuus, oikotie jälkiviisauteen?
 
 
Moni ongelma ratkeaa auki. Jokin ongelma ratkeaa haavaksi.
 
 
Mystikko valaistuu, ironikko kaksoisvalaistuu.
 
 
Ironia kysyy luottamusta. Sekin vielä.
 
 
Rahoitus on tarpeen, rauhoitus välttämätön.
 
 
Kärttyisyys on näsäviisautta, joka on menettänyt viattomuutensa.
 
 
Perkeleen voima on sen tahto ja taito tekeytyä Jumalaksi. Sitä
pelkäsin lapsena. En aliarvioinut.
 
 
Pihlaja on Pohjolan pyhä puu:
pihlajanmarjat ovat happamia.
 
 
Pohojalaasuus, kaksneuvoonen sialu: isoo ja pikku.
 
 
Olisivatpa velvollisuudet joita väistelen edes omiani!
 
 
Taidetta en kannata, en kasva ulos unelmistani; päinvastoin, päinvastoin.
 
 
Sivistys on sisimmän ylijäämä.
 
 
Tarkistin kantani: samapa tuo.
 
 
Ajattelen, siis tulen toisiin ajatuksiin.
 
 
 
 
Kirjaa koskevat tilaukset ja tiedustelut:
- Kirja kerrallaan, Mannerheimintie 22-24, 00100 Helsinki, kirja@lasipalatsi.fi, p. +358-(0)9-612-7798
- suoraan tekijältä: timo.salo *at* gmail.com