[petan-2.jpg]

Tyhjällä päällä on kevyempi kumartaa (suom. Kari Klemelä, kust. Mansarda) on valikoima 80-vuotiaan slovenialaisen Zarko Petanin aforismeja. Kirjan nimi paljastaa sisällön: yhteiskunnallista satiiria, sanaleikkejä, viisasteluja. Tyyli osuu Stanislaw Jerzy Lecin ja Juhani Mäkelän välimaastoon.

Petan kirjoittaa kaikesta mahdollisesta: maailmasta, elämästä, rakkaudesta, taiteesta, Jumalasta, aatteista, yhteiskunnasta, vallasta. Kirjan 700 aforismia kiertävät samoja ajatuksia ja väittelevätkin keskenään. Mukana on myös ikivanhoja paradokseja, esimerkiksi totuudesta ja valheesta.

On vaikea arvostaa vanhoja aforismeja, koska ne ovat niin tutunoloisia. Vai olenko lukenut liikaa jäljitelmiä, ja nuo ovat niitä alkuperäisiä lauseita? Kirjassa on riittävästi hienojakin aforismeja, vaikka itse mieluusti tiivistäisin monia lauseita, poistaisin tilkesanoja - tai ehkä alkukieliset lauseet tosiaan olivat runsassanaisia.

 

Aforismeja Petanin kirjasta:

Olen valmis puolustamaan isänmaatani, mutta entä jos isänmaa hyökkää minun kimppuuni?

Eikö ole kummallista, että joudun koti-ikävän valtaan vain ollessani kotona?

Voitteko kuvitella, että nykyhetkestä puhutaan vielä joskus "vanhana hyvänä aikana"?

Totuuden päivä? Minulle riittäisi sekuntikin.

Tieto on valtaa, tietämättömyys ylivaltaa.

Pessimisteille koittavat pian paremmat ajat.

Ennen kuin alkaa etsiä onnea, kannattaa selvittää, onko joku kadottanut sen.

Vain avoimelle ovelle kannattaa koputtaa.

Puhumaan oppii kahdessa vuodessa, mutta menee koko loppuikä ennen kuin oppii pitämään suunsa kiinni.

Jos haluaa avata ikkunan maailmaan, kannattaa varautua siihen että vieraat tuulet puhaltavat sisään.

Mikä sinusta tulee isona? Isona minusta tulee pieni ihminen.

Pöydän alla voi pelata avoimin kortein.

Politiikka on taito muuttaa kansa laumaksi.

Kaikki poliitikot haluaisivat jäädä historiaan huolimatta huonosta seurasta, joka heitä siellä odottaa.

Nykyhetkeksi kutsutaan ajanjaksoa, joka sijoittuu vanhojen hyvien aikojen ja valoisan tulevaisuuden väliin.

Johdantoteksti ja valinnat:

EINO VASTARANTA