haavikko_paavo.jpg

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

SAMULI PARONEN -PALKINTO MYÖNNETTY PAAVO HAAVIKOLLE

 

 

Vuoden 2008 Samuli Paronen –palkinnon saa kirjailija ja aforistikko Paavo Haavikko ansioistaan aforistiikan alalla. Lokakuussa 2008 kuollut Paavo Haavikko ehti saada tiedon palkinnosta ennen kuolemaansa ja oli siitä ilahtunut.

 

 

Palkinnon perustelut

 

Paavo Haavikon laaja ja pitkään jatkunut aforismituotanto kuuluu suomalaisen aforistiikan merkittävimpiin. Haavikon ajatuksellisesti ja ilmaisullisesti uutta luovalla aforistiikalla on ollut syvällekäyvä vaikutus aforismin kehitykseen. Hän on uudistanut aforistista ilmaisua erityisesti sarjamuodon osalta. Paavo Haavikon aforistinen tuotanto muodostaa vaikuttavan näkemyksellisen kokonaisuuden, painavan puheenvuoron maailmasta, yhteiskunnasta ja ihmisestä.

 

 

Paavo Haavikko

 

Kirjailija, kustantaja, akateemikko Paavo Haavikko (25.1.1931-6.10.2008) kuuluu maamme merkittävimpiin kirjailijoihin. Hän debytoi vuonna 1951 runokokoelmalla Tiet etäisyyksiin. Aforismi ilmaantui Haavikon tuotantoon teoksen Puhua, vastata, opettaa (1972) myötä. Runojen ja aforistiikan ohella Haavikko on kirjoittanut muun muassa näytelmiä, romaaneja, novelleja, elokuvakäsikirjoituksia, oopperalibrettoja ja historiateoksia.

 

Haavikon saamista palkinnoista mainittakoon Aleksis Kiven palkinto (1966), Neustadt-palkinto (1984), Ruotsin Akatemian pohjoismainen palkinto (1993), Pohjoismainen näytelmäkirjailijapalkinto (1996) sekä valtion kirjallisuuspalkinto (useana vuonna). Filosofian kunniatohtorin arvon Helsingin yliopistosta Haavikko sai 1969. Hänen tuotantoaan on käännetty lukuisille kielille.

 

Haavikko toimi Otavan kirjallisena johtajana 1967–1983, jonka jälkeen siirtyi jo aiemmin perustamansa Art House -kustantamon johtajaksi. Hän oli myös pelätty ja arvostettu yhteiskunnallinen keskustelija.

 

 

Samuli Paronen -palkinto

 

Samuli Paronen –palkinto myönnetään ansioista aforistiikan alalla. Palkinto on jaettu vuodesta 2006, ja se myönnetään vuosittain. Palkinnon jakaa Suomen aforismiyhdistys, saajan päättää yhdistyksen hallitus. Palkinto on nimetty kirjailija Samuli Parosen (1917-1974) mukaan, jonka aforismikokoelmaa Maailma on sana (1974) pidetään suomalaisen aforistiikan huippuihin kuuluvana.

 

Palkinto käsittää seppä Upi Anttilan taoksen sekä kunniakirjan.

 

Samuli Paronen -palkinnon ovat aiemmin saaneet Helena Anhava (2006) ja Mirkka Rekola (2007).

 

 

Paavo Haavikon aforismeja

 

Outoa, että maailma on tuhottava ennen kuin se tulee arvoonsa.

 

Kun on valittava auktoritatiivisen ja anarkian välillä, sitä helposti tulee valinneeksi.

 

Kun kaikki alkoivat tavoitella onnea, joutui maailma saalistajien käsiin.

 

En halua muuttaa tätä järjestelmää toiseksi. Tämä on jo kyllin huono.

 

Vapaus, ilmeisesti erikoinen asia. Huoneisto, vapaa, kun se on tyhjä. Kirjailija, vapaa, kun on ollut kuolleena yli viisikymmentä vuotta. Ihminen, vapaa, kun hänet on hylätty, tai kun ihminen on onneton, hänelle aletaan myydä vapautta.

 

Tämä ei ole filosofia. Nämä ovat neulasia suuresta männystä. Minä myyn nämä, koska ne ilmaiseksi eivät saisi huomiota osakseen.

 

Suuri hetki on se kun sorretusta tulee sortaja. Silloin historia vetää henkeä ja alkaa esitelmöidä.

 

Ja he pystyttivät hänelle patsaan! Miksei tuuliviirin! Perseennuolijantien varteen, ja laatan talon seinään.

 

Hyvin epäröiden mietin että olisiko, ja jos niin miten, välttämättömille asioille jotenkin luotavissa kysyntää.

 

Se mikä on mahdotonta ei välttämättä ole epätodennäköistä.

 

Tosi herkut ovat raakoja, osterit, lohi, ja valta.

 

Kun valehteleminen monopolisoidaan, on äkkiä kehitettävä muita tuotteita myyntiin.

 

Rotat lähtevät. Omistaja myy. Laiva uppoaa.

 

Käytä demokratiaa. Paitsi jos olet oikeassa, ja jäät vähemmistöön.

 

Älä ammu sotahuutoja kohti. Ne ovat rekvisiittaa ja niissä lukee aina jotain niin kuin Shakespearen lavasteissa: linna. Ei se ole.

 

Aika ei ole lukujärjestys. Mahdottomat asiat on aloitettava heti.

 

Vankiloita ei ole tarkoitettu rikollisille vaan köyhille ja onnettomille jotta heilläkin olisi katto pään päällä ja ristinmerkki ikkunassa.

 

Hallitsijan kuvaa on pidettävä korkealla. Ei kuitenkaan seuraavaksi ylemmän huoneen lattialla.

 

Miten kauniita ja viisaita puut ovat. Huutomerkki. Ne ovat joko minun pituisiani taikka minun ikäisiäni.