1999226.jpg

 

Hannu Waher on turkulainen toimittaja, tiedottaja ja valokuvaaja. ”Olen kirjoittanut lukioajoista lähtien, siis parisenkymmentä vuotta. Olen ennen kaikkea lyyrikko, vaikka olen kirjoittanut muitakin tyylilajeja, muun muassa pakinoita. Aforismini syntyvät runojen ohella, ikään kuin niiden lapsina. Ja niissähän me kasvamme.”<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

 

Kun haluat tarpeeksi, etkö ole jo saavuttanut?

 

 

Isot kuolevat varhain, pienet kuolevat hautajaisissa.

 

 

Rock, rauha & roskaus.

 

 

Yksinkertaisuus käy yhä monimutkaisemmaksi.

 

 

Kuolleet pitää laskea. Ei muuten sotaa olisi käyty.

 

 

Liika tiivistäminen ohentaa.

 

 

Rauta jalostuu kaltereiksi. Luotamme siihen.

 

 

Pienet asiat – ei ole mitään suurempaa.

 

 

Päivä rajautuu toisin kun annat sen olla.

 

 

Kun palaa, ei enää nai.

 

 

Kauas näkee olemalla paikallaan tarpeeksi kauan.

 

 

Humaltuneena voit siirtää vuoria, vain selvin päin kiivetä niille.

 

 

Mitä kynttilöiden valo teille merkitsee? Valoa.

 

 

Koskaan ei ole aikaa mihinkään. Kaikki muu vie ajan.

 

 

Olet solua, luuta ja puhetta vain ihon millien varassa.

 

 

Sota ei halua rauhaa ennen kuin se pakotetaan siihen.

 

 

Kun presidentti päättää lähteä sotaan, sinne menevät sadattuhannet muut.

 

 

Pieni välimatka on ironialle ehto. Satiiriin riittää diktatuuri.

 

 

Holvaus kannattaa kirkossa uskoa.

 

 

Prosentin tuhannesosa on paperilla. Niin kuin luolamaalaukset.

 

 

Jos se on tulossa kohti ei se ole kaukaa lähtenyt.

 

 

***

 

 

MUSTA

 

Kun mies pukeutuu mustaan,

hän on ajaton; menossa hautajaisiin

tai tulossa niistä

tai omissaan.

 

Aina tyylikäs.

 

 

 

OSA

 

Joka jamppa, joka misu

etsii,

ja jossain vaiheessa kapsahtaa,

mennään naimisiin.

 

Osa heittää Arabiat

seinään alta parin kuukauden.

 

Osa kirnuaa naperon

ja sitä ihmetellään ekat pari vuotta.

Sen jälkeen perkeleet

viuhuavat halki olohuoneen

vaikka tuttuja olisi kylässä.

 

Osa syö ruisleipää

ja juurtuu happamina

toisiinsa loppuelämäkseen.

 

 

 

AISTILA

 

Meri tyhjä

kuin ilmaan huitaiseva sormi,

 

muurahaiset kadonneet

kekonsa kohtuun,

 

tikka hiirenhiljaa

pyöreässä huoneessaan,

 

pakoputki savusta ontto

musta aukko,

 

silmät apposen auki,

luomet hiljaa

lupsuttavat sarveiskalvoja,

 

jossain pöllö kuuntelee

höyheniensä seasta.

 

 

 

PRELOGI

 

Lopulta aurinkokin kyllästyy,

hommansa tehnyt,

 

paukahtaa niin ettei

täällä jää

patsaita ihasteltaviksi,

tielinjauksia tapeltavaksi.

 

Hiukkasina matkaamme,

tasavertaisina.

 

 

 

NECESSE EST

 

Tulin silmiesi laiturille.

Oli opittava

täysikasvuisen korpin riippumattomuus

ja rantakiven mykkä kärsivällisyys.

 

Uskallettava tehdä

laiturista vene.

 

 

Valokuva: Hannu Waher