353_s_hyvan_elaman_sanat_240.jpg


Hyvän elämän oppaita ovat monet psykologit, filosofit ja muut elämäntaidon opettajat kirjoittaneet, nyt myös kirjailija, filosofian ja elämänkatsomustiedon opettaja Arno Kotro on lähtenyt 'teit isäin astumaan' kokoamalla sata aforismia elämästä yksiin kansiin. Näihin vuorostaan on tarttunut muusikko, kirjailija Jarkko Martikainen piirtämällä ne kuviksi.

Jos hyvä on halujemme kohde, hyvä elämä on halujemme mukaista. Kun oikea määrittyy omaksumamme moraalijärjestelmän perusteella, hyväksi nimittämämme viestii jotakin oman vapaan tahtomme suunnasta. Hyvästä elämästä on siten miljardeja variantteja ja satakin esimerkkiä vain vaatimaton pintaraapaisu. Asiaa toki auttaa, että esimerkit ovat aforismeja, jotka avaavat ajattelulle useita mahdollisuuksia. Kirjan valoisa sinikeltapunainen väriskaala, kovat kannet ja väljä asettelu viestivät samaan suuntaan kuin sisältökin: koska elämä on elettävä, on viisainta nauttia siitä pienistä kolhuista välittämättä.

Klassiseen hyvään elämään kuuluvat kirjan esimerkkien mukaan muun muassa onni, mielenrauha, tarpeiden tyydytys, oikeus, vapaus, hyveet ja hyvät teot, onnistumiset, visio totuudesta ja unohdus. Tämän ajan mietteissä hyvä elämä puhuu enemmän unessa tai liikutuksessa ja kirjoittajat tekevät enemmän rajoituksia kuin havaintoja. Kun toimittajakin toteaa: „Ei usko, toivo ja rakkaus, vaan usko, toivo ja rakasta." (Arno Kotro), lukija huomaa, että nykykirjoittajat turvautuvat aiempia selvästi useammin imperatiiviin. Ehkä nykyaika on mennyttä kovakorvaisempi, joten julistukseen ja käskyyn ohjaudutaan helpommin kuin toteavaan paradoksiin. Auktoriteettien valta murenee kun niitä alkaa olla liikaa.

Kirjan viisikymmentä ensimmäistä lausetta ovat klassisilta ajattelijoilta, antiikin Aristoteleesta ja Sokrateesta menneen vuosituhannen lopun Nuuskamuikkuseen, Albert Einsteiniin ja Mae Westiin. Kuten näistäkin nimistä huomaa, ajattelijat ovat ehtineet tehdä elämässä muutakin. Kirjallisuudenkin klassikoita mukana on, esimerkiksi tietysti Nietzscheä, La Rochefoucauldia, Chamfortia, Wildea mutta myös mm Runebergia ja Dostojevskia. Nykyajatelmat on tehty kotimaisin voimin. Suurelle yleisölle tuttuja aforisteja ennestään ovat muun muassa Kotro, Sallinen, Envall, Lehtinen, Sainio, Seppälä ja Tabermann, Suomen aforismiyhdistykselle ja tälle blogillekin hyvin tuttuja lisäksi Sami Feiring, Vesa Papunen, Mariitta Hämäläinen ja Eva Kyyhkynen.

Monilla muillakin on hyvän elämän ohje, mieleen tulee työkaverini joka aina leuan ja käsien alkaessa väpättää suurimman suomalaisen voimavaran vaikutuksesta alkaa itsekseen toistaa: Rennosti vaan. Hyvä ohje auttaa elämään, jopa pidempään. Tässä muutama kirjan vihje:

Ovi onneen aukeaa ulospäin. (Sören Kierkegaard)

Tulevaisuus ei ole sen epävarmempi kuin nykyisyys. (Walt Whitman)

Kärsiessään yksin ihminen loukkaa ystäväänsä. (Jean de Rotrou)

Iva on pikkusieluisten huumetta. (Alfred Tennyson)

Tähdellistä vain pilvetön yötaivas. (Vesa Papunen)

Etsikää viisautta. Löytäjä saa pitää. (Sami Feiring)

Suurin suomalainen voimavara on vitutus. (Outi Popp)

Kortti kertoo kohtalosi. Älä unohda tunnuslukua. (Mariitta Hämäläinen)

Konditionaali on huono elämänasenne. (Eva Kyyhkynen)


AV