MJ026.jpg


Maria Haggrén (myöhemmin Jotuni, s.1880, k.1943) tunnetaan parhaiten novellistina ja näytelmäkirjailijana. Hänen tuotantonsa pysyviä teemoja olivat miesten ja naisten väliset suhteet, avioliitto, perhe, rakkaus ja kuolema, hänen tyylinsä naturalistinen ja suoraviivainen. Nuoruuden kevyt komediallisuus vaihtui myöhemmin pessimismiin. Jotunin viimeisiksi elinaikanaan julkaistuiksi kirjoiksi jäivät aforismit, joista erityisesti kokoelma Vaeltaja, alaotsikoltaan Avonainen lipas II, on älyllinen tiivistys hänen keskeisiä teemojaan koskevista ajatuksistaan. Jotuni keskittyy ihmiseen, hänen luontonsa on ihmisluonto, josta hän tekee osuvia psykologisia huomioita. Hän ei pistele lukijaa huomioillaan, ammu nuolilla, lyö miekalla tai heitä keihäillä, vaan tyytyy osoittamaan itseensä, meihin ja muihin ja luottaa lukijan arvostelukykyyn.


Yksinkertaiset, selvät päätelmät, jotka perustuvat omaan kokemukseen, ovat kaiken ajattelun pohja.

Se, joka näkee asian, ja se, joka näkee idean asian takana, puhuvat aina eri kieltä.

Syvästi tunnettu ja kylmästi ajateltu koettelemus luo meille rikkauden, jota nimitämme kokemukseksi.

Menestyäksemme persoonallisuuksina tulee meillä olla taito vaieta valehtelematta.

Aina tyytymätön ihminen on valistumaton ihminen, jolta puuttuu tieto kaiken suhteellisuudesta.

Itserakkaus on pään ja sydämen toivoton ja mielenkiinnoton lahjattomuus.

Kerjäläiselläkin on omat juhlahetkensä. Saituri yksin on niin köyhä elämän antimista, ettei tunne tyydytyksen onnea koskaan.

Me elämme paljon ulkopuolella omaa itseämme. Ellei meillä olisi sitä kykyä, tuottaisi elämä voittamattomia vaikeuksia.

Kodikkainta on, jos yksilön moraali on tasassa ajan yleisen moraalin kanssa, turvallisinta, jos se on jäljessä, ja onnetonta, jos se on edellä.

Jos tiedoton onni olisi onni, olisi idioottimaisuus onnen huippu.

Joukkoliikkeet, sodat ja lauma-ajatukset todistavat meille, mitä me nykyisellä asteellamme yksilöinä olemme.

Vapaus? Me emme ansaitse täyttä persoonallista vapautta. Jos me sen ansaitsisimme, meillä se olisi.

Vain ne, jotka hallitsevat itseänsä, hallitsevat elämää ja luovat siitä jotakin.

Kompromissi maailman kanssa näivettää taiteen niinkuin kuivuus pellon.

Jos etsit kunniaa, älä unohda maailmaa, se sen sinulle antaa, jos sopivasti sitä palvelet. Jos etsit totuutta, unohda maailma ja ne kärsimykset, joilla se kenties tuottamastasi häiriöstä rankaisee.

Nuorten virheet ovat meidän heikkoutemme todistus.

Nuorta on verrattava taiteilijaan, jolla on usko taiteeseen, vaan ei vielä hankittua kykyä sen käyttelyyn.

Vanhan elämä onnellisimmillaan on ennen opitun läksyn kertaamista.

Se, jota mikään ei hämmästytä, on joko typerä tai viisas, mutta ei koskaan lämminsydäminen.

Rakkaus on elävän uudestiarvioinnin ja lujan keskityksen muuttumaton suhde.

Usein me luulemme olevamme yksinämme ja sanomme niin, kuitenkin meidän rakkaittemme menetys näyttää meille, miten sydämemme on tulvillaan toisten elämää ja on aina heidän asuinsijanansa.

Ruumis kiiruhtaa iässä nopeammin kuin henki. Siksi kuolema yllättää meidät.