erno1.jpg


Erno Paasilinna (1935-2000) oli kirjailija, lehtimies ja poleemikko. Paasilinnan monipuoliseen tuotantoon kuuluu muun muassa esseitä, satiireja, aforismeja, novelleja, romaani, matkakirjoja, elämäkertoja ja muita tietoteoksia.

Aforismit ilmaantuivat Paasilinnan tuotantoon teoksessa Lukemista kaikille (1975), jossa oli sikermä Kuivia pisaroita. Ensimmäinen aforismikokoelma Musta aukko ilmestyi 1977. Myöhemmin Paasilinna julkaisi aforismikokoelmat Maailman sanoja ja tekoja (1986) ja Ruumisarkun nauloja (1999). Vuonna 1989 ilmestyi Lausui alustaja, joka korosti (Kootut aforismit ja aforistiset lauseet 1967-1987). Sen ensimmäiseen lukuun Lauseita elämäntaipaleelta on koottu lauseita Paasilinnan tuotannosta varsinaisten aforismien ulkopuolelta.


Suomi on syvä uni.

Tämä on pieni maa, täällä ovat kaikki yleisetkin kysymykset henkilökysymyksiä.

Harvaan asutussa maassa ihmisiä voidaan valvoa kadottamalla heidät näköpiiristä.

Demokratia on sitä, että yläluokka julistaa sen vallitsevan ja alaluokka uskoo siihen.

Vapautta on se, mikä koetaan. Vapautta ei ole lukea vapauden julistuksia. Se on lukemista.

Valta hoitaa aina kahta tointa: se rauhoittaa niitä joita se sortaa.

Enää ei tarvita polvirukouksia eikä pyhän ristin suutelemista. Alistamisen keinot on koneistettu. Ne ovat paljon näkymättömämpiä, paljon tehokkaampia.

Valta lähettää sanomalehden valehtelemaan, se ei mene enää itse.

Merkittävissä asioissa toimittajan liikkumatila on kulloinkin niin pieni, ettei sitä ole syytä kutsua liikkumatilaksi vaan häkiksi.

Kritiikki on vallan osa, se kuuluu siihen niin kuin tiili muuriin.

Se joka tietää mikä on kansan paras, tietää kansalle hyvin vaarallisen asian.

Jokainen sotilas on vihollinen.

Hän tapattaa itsensä sodassa, jossa kenraalit eivät likaa saappaitaan.

Jos haluat rauhaa, valmistaudu rauhaan.

Mitä puolueettomuutta se on, ettei ole kenenkään puolella. Se on hyvin puolueellista.

Papit ja juristit lukevat vain yhden kirjan ja hakkaavat sillä kaikkia muita päähän.

Kun valehtelee samoin kuin kaikki muut, voi piiloutua vaikka puhujanpönttöön.

Kysymykset saadaan aina järjestykseen, ja tarpeen vaatiessa kysyjätkin.

Tällainen maailma, ja kaikki roikumme siinä kynsin hampain mukana.

Kun maailman murjomille myydään taivasta ja kuolematonta sielua, ostajat eivät pääse koskaan tavarasta valittamaan.

Ruumisarkku on täällä monen köyhän ensiasunto.

Itseoppinut on ainoa oppinut. Muut ovat opetettuja.

Mikään ei muutu ennen kuin kaikki muuttuu.

Kirjailijaksi ei synnytä. On elettävä sellainen elämä, josta syntyy kirjailija.

Maailma elää lauseissa jotka elävät.

Ennen kalliot murenevat kuin tuhansia vuosia sitten kirjoitettu hyvä lause.

He puhuvat kritiikistä yksityisenä mielipiteenä, vaikka mielipide on varsin vähän yksityinen silloin kun sitä levitetään miljoonalle lukijalle.

Aforismi on lauseitten erakko, yksinäinen piru, aivan epäsosiaalinen olento.


Erno Paasilinna

(SF)