laine_jarkko.jpg

Suomen aforismiyhdistys on valinnut vuoden 2007 aforismikirjaksi Jarkko Laineen teoksen Kolmas mustakantinen vihko.<? target="xml" content="namespace prefix = o ns = \"urn:schemas-microsoft-com:office:office\" /">?>

Vuoden aforismikirja valittiin nyt kolmannen kerran. Aiemmin on palkittu Markku Envallin ja Olli Hyvärisen teokset.

 

Valinnan teki yhdistyksen nimeämä kolmihenkinen raati, johon kuuluivat filosofian maisteri Toni Heikkinen, filosofian tohtori, kirjallisuudentutkija Eija Komu ja aforistikko, maanmittausinsinööri Raimo Koivistoinen. Raadin äänivallattomana sihteerinä toimi yhdistyksen puheenjohtaja Sami Feiring.

 

Raati perustelee valintansa näin:

 

"Jarkko Laineen Kolmas mustakantinen vihko on rohkea ja yllättävä mieteteos. Maailmankatsomuksellisesti se on virkistävän omaperäinen, siistimättömyydessään elävän rosoinen ja monipuolinen.

 

Mietteiden kirjo on laaja. Ote on syvällinen, olipa kyse yhteiskunnallisesta kannanotosta tai arkisempien ilmiöiden tarkastelusta. Kielen terävä selkeys ei sulje pois riemastuttavaa hillittömyyttä. Instituutiokritiikin, ironian, itseironian, huumorin ja sanaleikkien vastapainona on lempeää lyyrisyyttä. Muoto pysyy tuokiokuvamaisista laajennuksista huolimatta suvereenisti lajityypissään.

 

Laineen teoksessa tieto liittyy tunteeseen, viisaus sitkeyteen. Kuolema valottuu monelta kantilta, mutta tieto ajan rajallisuudesta valaisee olennaisen: rakkauden ja läheisyyden merkityksen."

 

 

Jarkko Laine

 

Kirjailija Jarkko Laine (17.3.1947 Turku - 19.8.2006 Turku) debytoi vuonna 1967 runokokoelmalla Muovinen buddha. Lyriikan lisäksi hän on kirjoittanut muun muassa romaaneja, novelleja, näytelmiä, laulunsanoituksia sekä tehnyt käännöstöitä ja toimittanut mietelmäkokoelmia. Laine toimi kirjallisuuslehti Parnasson toimitussihteerinä 1969-86 ja päätoimittajana 1987-2003 sekä Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtajana 1987-2002.

 

Aforismeja Laine julkaisi teoksissaan Mustakantinen vihko (1999), Toinen mustakantinen vihko (2003), Tupakointi on halvempaa kuin rakentaminen (2006) ja Kolmas mustakantinen vihko (2007).

 

 

Aforismeja Jarkko Laineen teoksesta Kolmas mustakantinen vihko:

 

Tietoyhteiskunnassa asuu luuloihminen.

 

Löysin polun. Tähän elämänaikaan! Sen on parasta olla oikopolku.

 

Ei kaikkialle, vaan kaikkialta. Siinä runouden ydin.

 

Poliitikko meni tv-lamppujen alle kuin solariumiin.

 

Kun aatteella tehdään rahaa, voittaako idealisti vai materialisti.

 

Runoilija voi tehdä suomen kielellä mitä vain, paitsi siivuttaa sitä leivälleen.

 

Media ei enää keksi skuuppeja, se ostaa niitä tukusta.

 

Ei silloin ennenkään "kenen joukoissa", vaan aina: kenen joukkoja vastaan.

 

Mihin kohtaan lähtemisen riemua on haudattuna koti-ikävän siemen?

 

Pimeitä aikoja valaisevat kirjaroviot ja pyhimysten sädekehät.

 

Terävä kieli ei leikkaa leipää.

 

Ei koskaan ehtinyt elää – "työeste".

 

Suomessa pääministerikin uskoo, että kun ollaan hiljaa piilossa, ikävät asiat kyllästyvät ja lähtevät pois.

 

Haluaisi elää erakkona, mutta hakeutuu iltapäivälehtien lämpöön.

 

Kielen mahdollisuudet: lipoa tai latkia.

 

Siitäkin muutaman oligarkin alku sikisi, kun rautaesirippu myytiin romuksi.

 

Julistavat Jumalasta, mutta eivät vastaa naulakkoon jätetyistä vaatteista.

 

Ei uskonut ruumiilliseen kuritukseen, rankaisi lyömällä laimin.

 

Media auttaa unohtamaan mitä todella tapahtuu.

 

Omantunnonarka? Kukkasetkin sulkeutuvat kun pimeä lankeaa.

 

Leipä voi olla palasina maailmalla, mutta juurensa on taikinallakin.

 

Otimme kyllä, sanoi valloittaja, mutta otimme niin kuin lahja otetaan vastaan.

 

Hyvän teon tekemättä jättäminen on paha teko.

 

Elämä pitäisi elää niin että sen kehtaisi signeerata.