poster-01.jpg

 


Syyskuun lopussa alustavasti esiteltyjen Paavo Haavikon Traktaattien loppuosan aihealueina ovat kulttuuri, talous, valtio ja viimeksi isketään suoraan propagandaan. Kirjoitukset ovat suorasanaisempia kuin alussa, tyyliltään laveampia ja aiheet päiväkohtaisempia. Silti virkkeen lopussa oleva piste lähes aina pysäyttää, miettimään uudestaan sitä mikä oli liian paljon ohitettavaksi kerralla. Tämä kirja sopii lukijan nieltäväksi samoin kuin korppikotka syö norsun, pala kerrallaan.


AV


Kulttuurista


Luovuus tarkoittaa pysyvää kykyä tajuta monensuuntaisia muuttujia. Se taas on sietämättömän ankaraa kokea.


Kirjoittaminen on hallitsemista. Sanojenkäsittely on automaatin työtä. Robotti.


Kulttuuri oli ennen Suomen suuri voima ja uskon lähde. Mutta sitä ei enää tarvita kun saimme lopultakin ostetuksi tarpeeksi aseita.


Taide ei enää kulje edellä, se on nyt saumattomasti yhtä kulttuurimme nykytilan kanssa jonka tärkein tuote on jäte.


Romua meillä on ympärillä muutoinkin, liikkumatta, miksi emme pyhittäisi pyhäpäivää keskittymällä siihen.


On oikea aika säästää kirjoissa ja ajattelussa.


Köyhän kulttuurin tuntee siitä että sillä ei ole varaa tehdä ja tuottaa laatua tässä ja nyt vaan sitten joskus tulevaisuudessa.


Käytöksen muutos näkyy luokattomana räikeytenä, asenteiden koveneminen täytenä välinpitämättömyytenä.


Noidat, Taivaan Enkelit ja pedofiilit ovat kaikki sellaista väkeä että kun niitä on alettu tutkia niin niitä on löytynyt luultua enemmän.


Talous tarkka – vakaa markka


Ja jokainen on oman onnensa seppä. Jos joku tahtoo takoa itsellensä ikuiset kahleet on sekin hänen yksilöllinen oikeutensa.


Siinä unohtuu se että tietoyhteiskunta on itseviisas eli tyhmä. Se ei tiedä edes mitä puhuu ja mitä tulee sanoneeksi.


Kukaan ei halua katsoa vasemmalle. Kevyesti verotetut näkisivät siellä keskiluokan, eikä se näky ilahduta silmää, keskiluokka vähäosaiset ja vähäosaiset tyhjyyden.


Köyhiä ei lasketa. Heitä ei ole.


Alkeellisen yhteisön tärkein voimavara on keskitetty yksimieli. - Yksimielinen kansa on mieletön.


Valtio on instituutio jonka tarkoituksena on ottaa lainaa inflaatiolta. Jos ei se siihen kykene ei se ole valtio.


Hallitsemisesta eli valtiosta


Valtio huijasi itseään. Siihen sillä on laillinen oikeus.


Verovapaus on taas ainut vapaus joka on olemassa muutoinkin kuin puheissa ja käsitteistössä.


Taloudesta on tehty mekaaninen lelu jolle on piirretty aivot.


Ei ole mitään mieltä osoittaa tai osoitettavissa kenellekään.


Tämä dieetti on liian terveellinen näin sairaalle kansalle.


Minkä kansa on valinnut älköön sitä gallupit kaatako.


Oikea vallankäyttö on tautologista.


Jos valtio ei toimisi rikollisesti ei valtio olisi valtio.


Utopia ja propaganda


Kaikki käy kaikesta. Mikään ei merkitse mitään.


Luovuus ja yrittäjähenki sekä tasa-arvo ovat ne kolme pilaria joilla suomalaisen hengenelämän sarkofagi lepää.


Nehän ovat kaikki sanoja.


Luova viha merkittävää ajattelua ja toimintaa kohtaan on ainut kotimainen polttoaine jonka käyttö on taloudellisesti kannattavaa.


Utopia kestävästä kehityksestä eli maailma siirtomaana nähtynä plantaasin kuistilta ylös kohti taivasta ja helvettiä.


Utopia siitä että rikkaus voisi poistaa köyhyyden. Rikkaus saattaa tuottaa vain köyhyyttä mutta sitä sitäkin enemmän.


Propaganda on rahvaan tiede, taide ja uskonto.


Hallituksen lehti on oikeassa, sortokaudet alkoivat eduskunnan ajan myötä.


Mutta niitä ei ole tapana kutsua sortokausiksi vaan vaalikausiksi. Se on kyllä sama asia.