On kuollut ontuva Eriksson . . .

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Oiva Paloheimon (1910-1973) monipuoliseen tuotantoon kuuluu niin lyriikkaa kuin proosaa. Hänet muistetaan muun muassa lastenkirjallisuutemme klassikoihin kuuluvasta Tirlittanista, romaanistaan Levoton lapsuus, runoistaan (esim. Lähtevien laivojen satama) sekä mietelmäkokoelmastaan Oivalluksia, josta alla oleva aforismit ovat.

 

Kaiken varalta on viisainta kokeilla ensin rehellistä keinoa.

 

Ainoa etu, mitä julkisesta keskustelusta voi saada, on suunvuoro.

 

Epätoivoiset itsensä etsijät ovat traagillisen yksinäisiä: he eivät tunne ketään.  Yhtä yksinäisiä ovat varmat ja valmiit : he eivät tarvitse ketään.

 

Kun Jumala kuulee jo varhain aamulla, että häntä peljätään enemmän kuin rakastetaan, niin hän sulkee radionsa.

 

Ihminen tulee sellaiseksi millaiseksi hän päästää itsensä menemään.

 

Itsensä alentaminen on mautonta itsekorostusta.

 

Rehellisyys maan perii – edellyttäen että kaikki muut perikunnan jäsenet ovat idiootteja.

 

Sano minulle mikä on totuus, niin minä sanon sinulle : Hölmö!

 

Jos usko alkaa siirrellä vuoria, niin me olemme hukassa.

 

Ellei syntisen hairahdus pääse vuotamaan julkisuuteen, ei katumuskaan siihen mielellään puutu.

 

Ylpeys käy lankeemuksen edellä ja pyykkimuijat perässä.

 

Parodia on asian nurinpäin kääntämistä siinä hartaassa toivossa että se nähtäisiin oikeinpäin.

 

Hillitse Hitlerisi.

 

Sapeli-sota on järjetöntä vihaa, mutta ohjus-sota ilman vihaa on vieläkin järjettömämpää.

 

Ajatus on hyvä, jos se on oma. Ajatus on naiivi, jos se ei ole ehtinyt vielä tulla omaksi.

 

(SF)