438401.jpg

Vesa Papunen (s.1968) on helsinkiläinen vapaa ajattelija-kirjoittaja. Käsityksiään ajan todellisuudesta hän on julkaissut muun muassa Pajavasara-lehdessä. Runoja ja aforismeja hän on kirjoittanut, toistaiseksi pöytälaatikkoon, parinkymmenen vuoden ajan. Yhtä kauan on jatkunut kiinnostus filosofiaan. Seuraavassa on mukana näytteitä sekä aforismeista että mietelmärunoista. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

 

Kyyneleet ovat suolaisia suussamme -

muistoina merestä josta nousimme kuivalle maalle.

 

Ihminen on selittänyt tieteen keinoin

lähes koko maailman, mutta on myös unohtanut,

etteivät hänen tutkimansa ilmiöt pysty väittämään häntä vastaan.

 

 

Aika on ihmisen keksinnöistä vaarallisin:

vaikka hän kehitti sen alunperin helpottamaan elämäänsä,

se on lopulta orjuuttanut isäntänsä.

 

 

Aina on tavoiteltava jotain,

vaikka se olisi jo omien askeleittensa kintereillä,

tai etsiessään kiirehtinyt ohi.

 

 

Ihminen on ajatellut itselleen Jumalan,

ettei hänen tarvitsisi ajatella niin paljon kuin pitäisi.

 

 

Kun avaan sinulle oven, olet jo mennyt lävitseni.

 

 

Historiantutkijat sensuroivat todellisuutta sen mukaan,

kuka on sensuroinut todellisuuden tutkijoiden lähdetietoihin.

 

 

Elämänkoulustakin voi jäädä luokalle,

mutta siinä oppii enemmän kuin menisi suoraan läpi.

 

 

Kun nainen ja mies puhuvat samasta asiasta,

siitä tulee eri asia - niin olen kuullut.

 

 

Suurimmat valaistumiset syntyvät yleensä pimeässä.

 

 

Valo kahden peilin välissä : avaruus yhdessä tilassa.

 

 

Taide on mahdollisuus vapautua niistä traumoista,

joita on kokenut.

Työnteko ja harrastukset palvelevat periaatteessa

samaa päämäärää.

Ihminen, joka on tämän ulkopuolella onnellinen

ja täysin järjissään, on todella löytänyt jotain.

 

 

Kun asema nousee tarpeeksi päähän,

ei enää osaa jäädä oikealla pysäkillä pois.

 

 

Kun kaksi eri kieltä kohtaavat,

ei tulkkia aina tarvita.

 

 

Tähdellistä vain pilvetön yötaivas.