sota_rauha.jpg


Suomalainen rauhanliike on täyttänyt helmikuussa sata vuotta. Kalevi Kalemaan toimittama teos Rauha on sana (LIKE, 2007) sisältää aforismeja sekä ajatuksia sodasta ja rauhasta. Sanansa ovat julki saaneet sotilaat ja siviilit, pasifistit ja militaristit, tiedemiehet ja taiteilijat. Sitaatit painottuvat menneen vuosisadan sotien ja kilpavarustelun aikaan, tuoreita poimintoja rautaesiripun kaatumisen jälkeiseltä ajalta on vähän.

Runsas vuosisata sitten perustettiin Haagin kansainvälinen tuomioistuin. Käytyjen maailmansotien raunioille nousi ensin Kansainliitto ja sitten YK. Jotakin kehitystäkin on tapahtunut, sillä rautaesiripun kaatumisen jälkeen ensi kerran pitkiin aikoihin rajoja on pystytty siirtämään myös sotia käymättä. Valtioiden väliset liitot laajenevat, ja korottavat tavanomaisten sotien aloittamisen kynnystä. Tosin koalitioiden harjoittama 'rauhaanpakottaminen' omien rajojensa takana on luonut tilalle näitä liittoja ja niiden jäseniä vastustavaa terrorismia.

"Sota on urheilulajien kuningas" toteaa kansainvälinen sananlasku, ja tässäkin kisassa säännöt ovat joillekin kiertämistä varten – Adolf Hitler toteaa: "Sodan aloituksessa ja sodankäynnissä ei ole tärkeää oikeus vaan voitto".  Gary Wills vahvistaa tulkinnan, "Vain voittajat päättävät siitä, mitkä olivat sotarikoksia." Tosin roomalaiset myönsivät jo valmiiksi, että aseiden puhuessa lait vaikenevat.

Sodan arki on toista kuin arki rauhassa, sen estetiikka on myös toista. George S. Patton toteaa: "Minusta on hauska nähdä kun kädet ja jalat sinkoilevat." Fredrik Suuri on kuitenkin realisti epäillessään: "Jos sotilaani todella ajattelisivat, niin yksikään heistä ei jäisi riviin." Sodan hyväksymiselle on monia perusteluja, isänmaallisuus on yksi tutuimmista. Vaikka Sokrates sanoo olevansa kotoisin maailmasta, hänkin toteaa, että jos isänmaa määrää ihmisen lyötäväksi tai vangittavaksi ja lähettää tämän sotaan haavoittumaan ja kaatumaan, se kaikki täytyy tehdä ja se on oikein. Jo G. E. Lessing kuitenkin toivoo että jokaisessa valtiossa olisi miehiä, jotka olisivat sivuuttaneet kansallisuuden ennakkoluulot ja tarkkaan tietäisivät, missä isänmaallisuus lakkaa olemasta hyve. Goethe toteaa, että isänmaallisuus pilaa historian, Samuel Johnson taas että isänmaallisuus on heittiön viimeinen turvakeino. Ajatusta jatkaa Lec: "Isänmaanrakkaus ei tunne toisten maitten rajoja."

Sodankäynti tarvitsee aseet, Guy Mollet muistuttaa siitä että mitä pienempi maa ja mitä pienempi pommi, sitä suurempi vaara sodan syttymisestä. Samuli Paronen palaa ajatuksessaan kauemmas: "Jos tahdot hävitä sodassa, mene rintamalle. Jos tahdot voittaa, ryhdy myymään kranaatteja." Sota provosoi samoihin asenteisiin myös vastustajiaan: "Militarismi on vihollinen" (Hj. Branting) tai "Militarismin täytyy kuolla että ihmiset saisivat elää" (Z. Höglund). Paronen huomasi aikanaan tuonkin puheiden paradoksin ja totesi: "Ellei meillä ole sotaa, saamme vastustaa sitä."

Rauha on ollut mietelmille haastavampi kohde kuin sota, koska se määritellään tavallisesti sodan puuttumisena. Erimielisyydet eivät silti katoa, tästä muistuttavat esimerkiksi Vo Nguyen Giap (Rauha on sodan jatkamista toisin keinoin.) ja Danilo Dolci (Rauhan antiteesi ei ole konflikti vaan väkivalta.). Myös väkivallattomasti voi vääryyttä vastustaa, Gandhi sanoo että todellinen soturi on se, joka ei kuole tappaen vaan joka osaa elää antaen henkensä. Rauhan vaatimuksen ehdottomuus on myös vaihdellut, Jeesuksen ehdottomasta käskystä "Rakastakaa vihollisianne" muotoili Augustinus "Ken ei pidä rauhaa, hän uhmaa Kristusta", myöhemmin Cromwell jo toteaa:" Usko Jumalaan ja pidä ruuti kuivana." ja vastaavasti Paavi Nikolaus I joustaa lopullisesti :"Sota on itsessään paholaisen työtä, mutta se on sallittu puolustettaessa omaa henkeä ja isänmaata." Arvo Salo palasi taas 1960-luvun Suomessa Jeesukseen: "Monet käsittävät ystävälliset naapuruussuhteet sen pohjalta, että meidän täytyy rakastaa myös vihollisiamme." Rauhaan pitää kasvattaa, koska myös sotaan kasvatetaan: "hitlereillä on sammumaton kiinnostus nuoriin!" toteaa Veikko Huovinen.

Sota on helppo alkaa, rauha helppo lopettaa. Kynällä on sotia sekä lopetettu että aloitettu. Lec varoittaakin että "Annettakoon barbaarille käteen puukko, pistooli, kanuuna, mutta ei kynää, herrannimessä! Hän tekee sillä teistäkin barbaareja." Edward Bulwer-Lytton vahvistaa: "Kynä on miekkaa mahtavampi."

Naisten asenne sotaan on myös vaihdellut paljon. Horatiuksen mukaan "Äidit inhoavat sotaa".  Canetti toteaa kylmästi: "Miehet siellä ovat orjia. ainoastaan naiset antavat käskyjä. Myös sotia käyvät orjat, naiset istuvat korokkeella, katsovat ja haukottelevat." Mary Wortley Montagu vahvistaa: "Kuten merimiehet heittävät myrskyssä laidan yli tarpeettoman rojun, on sopivaa että miehet ovat alttiina sodan vaaroille ja vastuksille meidän pysyessämme turvallisesti kotona. He eivät yleensäkään kelpaa juuri muuhun kuin suojavalleiksemme," Nykyinen sota joka ei kunnioita siviilejä ikään tai sukupuoleen katsomatta ja jossa armeijat naisistuvat, on kuitenkin toista.

Alaotsikkonsa mukaisesti kirja on ajatuskokoelma. Mietteet, mietelauseet, sitaatit, sananlaskut ja sanonnat muodostavat pääosan, mutta joukkoon mahtuu myös hyviä aforismeja. Ennen kaikkea kirja toimii uusien ajatusten herättäjänä, sitaatit osoittavat miten hyvinkin erimielisten henkilöiden sanomat keskustelevat väkivallattomasti toisilleen tilaa antaen.

AV