vielakerrantulee_sm.jpg

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Suomen aforismiyhdistys on valinnut vuoden 2006 aforismikirjaksi Olli Hyvärisen aforismikokoelman Vielä kerran tulee toisenlainen aika. Kirjan on kuvittanut taiteilija Mari Rogers ja kustantanut Kesuura Oy.

 

Valinnan teki yhdistyksen nimeämä kolmihenkinen raati, johon kuuluivat lehtori Hilja Mörsäri, aforistikko Lassi Kämäri ja toimittaja-kirjailija Hannu Paronen. Raadin äänivallattomana sihteerinä toimi yhdistyksen puheenjohtaja Sami Feiring. Vuoden aforismikirja valittiin nyt toisen kerran. Viime vuonna palkittiin Markku Envallin aforismikokoelma Ja Job antaa anteeksi.

 

Raati perustelee valintansa näin:

 

"Aforismikokoelmassaan Vielä kerran tulee toisenlainen aika Olli Hyvärinen luo sapekkaan katsauksen elämänmenoomme. Hän piirtää tarkkanäköisiä kuvia maailmasta ja ihmisestä maailmassa.  Tarkastelun kohteiksi joutuvat muun muassa työ, raha, media, kirjallisuus, uskonto ja aatteet sekä ihmisen suhde luontoon.

 

Moniaineksinen kokoelma nostaa yhteiskuntakriittisen ajattelun takaa myös lyyrisen ja herkän, melkein mystisen äänilajin. Hyvärinen käyttää kieltä taitavasti ja omaperäisesti. Hänen kirjansa osoittaa, miten vahva ilmaisutarve ja kyky sanoa synnyttävät vaikuttavan ajatuskokonaisuuden. Hyvärinen puhuu, vastaa, opettaa."

 

Olli Hyvärinen (s. 4.9.1958) on helsinkiläinen kirjailija. Hänen esikoisteoksensa romaani Risa Paha ilmestyi vuonna 2001. Kahden romaanin lisäksi Hyvärinen on julkaissut runoja, näytelmiä, esseitä ja aforismikokoelman.

 

Hyvärisen tekstejä on julkaistu myös antologioissa ja lehdissä. Hyvärinen on Suomen Kirjailijaliiton jäsen. Hän harrastaa muun muassa shakkia sekä venäjän ja arabian kieltä.

 

 

Aforismeja Olli Hyvärisen teoksesta Vielä kerran tulee toisenlainen aika

 

Yksityisiä omaisuuksia tehdään tuhoamalla yhteisiä.

 

Muita aarteita ei ole kuin haudattuja.

 

Entäs sitten kun meri nousee, mutta kala ei?

 

Ihminen on lopullinen todiste evoluution sokeudesta, sen kuolemanhyppy.

 

Tupajumit, punkit, sontiaiset ja suolinkaiset tulevat nostamaan joukkokanteen. Jos hyvin käy, ehdin nähdä sen spektaakkelin.

 

Naiset kantavat lapsia, miehet ruumiita. Kumpi on suurempi juhla?

 

Vain myymällä itsensä voi ostaa säädyllisen elämän.

 

Katso ihmistä, mitä muuta näet kuin menoja ja kuluja?

 

Diktaattorit, aivan tavallisia ihmisiä, kaapissaan vain hiukan isompia luurankoja ja enemmän kenkiä.

 

Ilma valvottua tilaa, rannat tontteja, metsät tehopeltoja.

 

Mihin katosi luonto ja maa, jota haluan isänmaallisesti ylistää?

 

Pörssissä on kaupan ilmaa ja oikeutta pilata se.

 

Vaikeneminen on teilaamisen siisti, tehokas, sivistynyt muoto.

 

Työpaikalla työlläni ei ole arvoa; heti kun olen pois, muutun kalliiksi.

 

Saattaa rehellinenkin työ kannattaa, mutta kenelle?

 

Ei asioiden ja henkilöiden, edes luonteenpiirteiden välillä vaalia käydä, vaan yleisten ja yhtäläisten mielikuvien.

 

Miksi kaipaan olematonta, kun kaikki mikä on, on ihme?

 

Suru on sielun toinen nimi, sininen planeetan pohjaväri.

 

Ne, joille kirjoitan, eivät lue.