411932.jpg
Aforismia pidetään lajina johon tartutaan vasta varttuneemmalla iällä. Nuorenakin voi yrittää, tähän otetut mietelauseet ovat Toni Heikkisen 25-vuotiaana kirjoittamia. Innoituksena on ollut metrossa matkalukemisena seurannut Gunnar Björling (kuvassa, lähde Åbo Akademins handskriftsavdelningen/Björling). Noin vuosisata sitten suomenruotsalaisia modernisteja kutsuttiin myös nimillä 'flanööri' ja 'dagdrivare', onko flaneeraukselle tilaa myös tämän vuosituhannen vaihteen ruuhkametrossa?

Metrossa. Jokainen ajattelee vain omaa reittiään. ― Miksi kaikki sitten ryysäävät samalle portille?

Onnea on kadehtia toisen onnea.

Onnea on arvostella toisen tapaa pyrkiä onneen.

Onnea on vastaleikattu tukka ja uusi, värikäs paita.

Onnea on kuulla lempibiisinsä täpötäydessä raitiovaunussa.

Yksin olisi paljon helpompaa: ei tarvitsisi koko ajan olla äänessä.

Olla puheväleissä: sinä seisot siinä ja puhut ja puhut ja minä en oikein jaksaisi kuunnella sinua. Kohteliaisuudesta kuitenkin katselen.

Minä kerron sinulle itsestäni: satua, luen suunpielistäsi. Niinpä niin, ehkä olisikin aika vaihtaa levyä.

Minä jatkan sinun repliikkiäsi ja sinä naurat. ― Jos me pyrimme siihen, nauruun?

Kuljeskella, katsella, kysyä tietä. Auttaa mummo kadun yli.

Ei ole oikein omistaa venettä. Ei ole oikein syntyä Suomeen ja keskiluokkaan. Vain kärsimys on aitoa.

Olen omaksunut ideamaiseman ja pelkään sinun tulevan sinne mellastamaan, sotkemaan paikat.

Tavaratalo: esineiden runsaus ja vaihtuvuus, tarpeiden moninaisuus. Mieleninteriööri?

Kun ajatus jähmettyy, siitä tulee sappikivi.

Ulkoistaa paha, mitä minä muuta voin? Eihän kukaan jaksa tuntea olevansa kirottu kaiken päivää.

Tyhjyyden ylistys.

Odottaa ihmettä tapahtuvaksi, sulkea silmänsä olemassa olevalta.