uk55.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

 

 

Sauli Karvonen on perheenisä ja diplomi-insinööri Kirkkonummelta.

 

 

Jälkiviisas kävelee selin kohti tulevaisuutta.

 

Itseään täynnä oleva lausuu tyhjän lauseen.

 

Mikä alemmuudentunto ajaa häntä pyrkimään muiden yläpuolelle?

 

Navettaraunion takana ruostunut, orpo kyntöaura. Taivaalla kurkiaura, kahvoissa ikuiset kädet.

 

Luonnolla kiertokulku, ihmisellä matka.

 

Linnunrata ja kevätmuutto. Molempia katsot ylöspäin.

 

Ostin runokirjan, teollisen tuotteen. Luin runot, teollisuuden vastaiset.

 

Satakieli laulaa reviirin puolustamiseksi, luo kauneutta ihmiselle. Ihmisten puolustaessa reviiriään luodaan puolustusvoimat.

 

Hyvä runo ja arkkitehtuuri eivät koristele.

 

Metsät muuttuneet jäähalleiksi miesten huutaa ja hiljentyä.

 

Miehen tie: ura.

 

He myyvät taloja koteina, pornoa rakkautena.

 

Rakensi kauniin talon kotinsa kustannuksella.

 

Aivokäyrä. Kuolemisen taso näyttää vakaammalta kuin elämisen.

 

Kristallipallo särkyy, pörssikupla puhkeaa.

 

Ennustajaeukon erottaa taloustieteilijästä ainakin vaatteiden perusteella.

 

Pitkäaikaistyötön kansanedustaja ja kroonikko lääkäri ymmärtäisivät enemmän.

 

Nuoltuaan yleistä mielipidettä valta nousee huipulle mutta vallan teot eivät - ne jäävät yleisen mielipiteen tasolle.

 

Jos joku elää kuin viimeistä päivää, istuttaako hän silloin omenapuun?

Sauli Karvonen