ILTAPÄIVÄN OSCAR-GAALA<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Dublinissa syntyneen brittikirjailijan ja taidekriitikon Oscar Wilden (1854-1900) kokovartalokuvasta löytyy otsasilmälläkin katsoen nopeasti seuraavia piirteitä: skandaalinhakuisuus, loistokasta ironiaa pulppuava kriittisyys, lempeän nokkela hävyttömyys, huumorintaju, lukeneisuus ja terävä-älyisyys. Tämmöisillä aineksilla ei synny virkamiestä, mutta syntyy purevaa ja aforistiikalle altista tekstiä.

 

Wilde tunnetaan aikansa Lontoon seurapiiridandynä, näytelmäteksteistään sekä kohua herättäneestä romaanistaan Dorian Grayn muotokuva. Wildeen voi törmätä mietekokoelmassa. Tiedossa myös on, että hän istui vankilatuomion "törkeästä säädyttömyydestä", joksi homoseksuaalisuus viktoriaanisessa Englannissa tulkittiin. Mainetta nauttinut älykkö kulki kohti kohtaloaan kuten pääromaaninsa sankari. Hän kuoli Pariisissa unohdettuna.

 

Savukeidas Kustannuksen julkaisema Aristoteles iltapäiväteellä ja muita kirjoituksia esittelee - kuten takakannen teksti kertoo - suomalaiselle yleisölle aiemmin lähes tuntemattoman Wilden. Timo Hännikäisen suomentama ja kokoama valikoima sisältää Wilden lehtiartikkeleita, pienoisesseitä, kritiikkejä ja esitelmiä vuosilta 1882-1897, osuen siten myös kirjailijan menestyksekkäimpään kauteen, 1890-luvun ensi puoliskolle.

 

Kirjan 134 sivuun  mahtuu myös aforistiikkaa luvussa 'Maksiimeja ja elämänohjeita'. Vaikka suoraan aforismeiksi kirjoitettuja sivuja on vajaa kymmenen, tarjoaa teksti myös monelta muulta osin aforismin ajattelutapaa sivuavaa (ja ylimalkaan nautittavaa) luettavaa. Eikö vain: "…ainoat oikeat ihmiset ovat ne, joita ei ole koskaan ollut olemassa" tai "Amerikassa kaiken kohtuuton koko tekee vaikutuksen, muttei suotuisaa" tai "jos poikia ja tyttöjä opetettaisiin käyttämään käsiään jonkin valmistamiseen, he eivät niin herkästi tuhoaisi ja hävittäisi" – nämä satunnaispoimintoina teksteistä.

 

Ja syötiksi muutama aforismiksi kirjoitettu:

 

Yleinen mielipide on olemassa vain siellä, missä ei ole ideoita.

 

Ainoa yhteys kirjallisuuden ja draaman välillä, joka on jäljellä Englannissa tällä hetkellä, on näytelmän käsiohjelma.

 

Taide on ainoa vakava asia maailmassa. Ja taiteilija on ainoa henkilö, joka ei ole koskaan vakavissaan.

 

Kunnianhimo on epäonnistuneen viimeinen turvapaikka.

 

Jos kertoo totuuden, tulee varmasti ennemmin tai myöhemmin ilmi.

 

Kirja sisältää kiintoisan esittelyn ja kritiikin Kalevalan käännöksestä. Suomen pitkä kansanperinteen keräämisinto saa aitoa tunnustusta, samoin Kalevalan runojen ilmaisuvoima ja maailma, mutta silti Wilde ei nimittäisi teosta eepokseksi. Lukija pääsee myös ratsain Marokon halki, saa tutustua Amerikan elämäntapaan Wilden silmin nähtynä, Lontoon malleihin sekä avioliiton kiemuroihin.

 

Kirja päättyy kahteen kirjeeseen Daily Chronicle –lehdelle. Kirjeet Wilde kirjoitti istuessaan Readingin vankilassa. Virkavaltaisuus, julmuus, lasten ja mielenvikaisten kohtelu vankilassa sekä laitoksen karmeat fyysiset olot saivat Wilden vetoamaan parannusten puolesta. Nämä ahdistuksesta syntyneet kirjoitukset ovat ankaran realismin kyllästämiä, vakavuudessaan pelottavia. Niiden tyyli eroaa muiden artikkelien otteesta täysin.

 

KARI HONGISTO

Oscar Wilde: Aristoteles iltapäiväteellä ja muita kirjoituksia (suomentanut ja toimittanut Timo Hännikäinen, Savukeidas Kustannus, 2006)