oh.jpg

Olli Hyvärinen on helsinkiläinen kirjailija ja kustannustoimittaja. Häneltä on ilmestynyt toukokuussa 2006 aforismikokoelma Vielä kerran tulee toisenlainen aika (Kesuura, www.kesuura.net, p. 040 747 0809, kesuura ((at)) kesuura.net, hinta 21 euroa). Hyvärinen on julkaissut myös muun muassa romaaneja, näytelmiä, runoja ja esseitä. Kirjaa voi tilata suoraan tekijältä osoitteesta olli.hyvarinen2 ((at)) suomi24.fi. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Teoksesta Vielä kerran tulee toisenlainen aika:

 

Ei sanomalehti mitään sano, myy kaikkea.

 

Naiset kantavat lapsia, miehet ruumiita. Kumpi on suurempi juhla?

 

Totuus on ainutkertainen; lumetodellisuus ohjelma, jota joka hetki päivitetään.

 

Yksityisiä omaisuuksia tehdään tuhoamalla yhteisiä.

 

Vain myymällä itsensä voi ostaa säädyllisen elämän.

 

Katso ihmistä, mitä muuta näet kuin menoja ja kuluja?

 

Diktaattorit, aivan tavallisia ihmisiä, kaapissaan vain hiukan isompia luurankoja ja enemmän kenkiä.

 

Ilma valvottua tilaa, rannat tontteja, metsät tehopeltoja.

 

Mihin katosi luonto ja maa, jota haluan isänmaallisesti ylistää?

 

Ruotsi. Venäjä. Saksa. Tulin luetelleeksi vuodenajat ja aikavyöhykkeet.

 

Muita aarteita ei ole kuin haudattuja.

 

Vaikeneminen on teilaamisen siisti, tehokas, sivistynyt muoto.

 

Mistä erottaa oikean Jumalan ja väärän rahan? Ne syntyvät neitseellisesti.

 

Missä on ylikansallisen rahan kenraalikuvernööri, jonka voisin ampua ja olla vapaussankari?

 

Saattaa rehellinenkin työ kannattaa, mutta kenelle?

 

Ei asioiden ja henkilöiden, edes luonteenpiirteiden välillä vaalia käydä, vaan yleisten ja yhtäläisten mielikuvien.

 

Ihminen on lopullinen todiste evoluution sokeudesta, sen kuolemanhyppy.

 

Entäs sitten kun meri nousee, mutta kala ei?

 

Tupajumit, punkit, sontiaiset ja suolinkaiset tulevat nostamaan joukkokanteen. Jos hyvin käy, ehdin nähdä sen spektaakkelin.

 

Työpaikalla työlläni ei ole arvoa; heti kun olen pois, muutun kalliiksi.

 

Köyhältä on viety viimeinenkin toivo, taivas. Ojennettu käsikin tarkoittaa, ettei juuri siinä kädessä ole tikaria.

 

YK:n säätyvaltiopäivät kokoontuvat kuulemaan pääomistajan määräyksiä.

 

Pörssissä on kaupan ilmaa ja oikeutta pilata se.

 

Jos en sieppaa sanaa ilmasta, heti kiinnitä sitä neulalla, uni, tuo suuri tuuli, kuljettaa sen kuin rikan pois.

Olli Hyvärinen