aamu.jpg

 

 

 

 

 

 

Hannu Paronen on tamperelainen toimittaja, aforistikko ja runoilija. Hänen esikoisteoksensa Aamu kävelyllä – aforismeja, sarjoja, kohtauksia ilmestyi 2005. Parosen aforismeja on julkaistu myös muun muassa Parnassossa ja Ydin-lehdessä. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

 

Aforismeja teoksesta Aamu kävelyllä:

 

 

Seuraava kysymys

 

Taloudelliset syyt, kuinka isoksi yksi puu voi kasvaa?

 

Enemmän kuin mahdollisuuksien rajallisuus huolestuttaa mahdottomuuksien rajattomuus.

 

Sosiaalipoliittiseen kysymykseen tarjotaan

teknologiapoliittista vastausta.

 

Sosiaaliturvaa pidetään köyhyyden varsinaisena

syynä. Toimeentulotuki köyhien maksettavaksi!

 

Tehokkailla laskimilla lasketaan elintaso.

 

Köyhyys: aina vieraan amme.

 

Sosiaalinen kysymys aina riesanamme.

   Seuraava kysymys seuraa.

 

Valtio ja kunnat sysivät köyhää - toisilleen.

 

Mustelmilla on hyvä olla, antaudu suosiolla.

 

Ei tämä kaikki johdu työttömyydestä vaan työttömyys johtuu kaikesta tästä.

 

 

 

Sanoinko jotain?

 

Mitä minä sanoin. Tämän ilmaisun eri käyttötavat:

1. Opettaja kovistelee muita miettivää:

  - Mitä minä sanoin?

2. Joku muistuttaa toiselle olleensa oikeassa:

  - Mitä minä sanoin!

3. Hajamielinen unohtaa edellisen lauseensa:

  - Mitä minä sanoin?

4. Keskustelutilanteessa loukkaat jotakuta tahattomasti, et ymmärrä miksi, kysyt:

  - Mitä minä sanoin?

5. Ujo ja vetäytyvä yllättää itsensä kerrankin:

  - Mitä, minä sanoin!

 

 

 

Kohtalo kovilla

 

Miten hiljaista kapakoissa olisikaan jos kukaan ei tekisi vaikutusta.

 

Vimmatusti hän yrittää tehdä vaikutusta, mutta ei hän sitä koskaan valmiiksi saa.

 

Vaikutusta vaikutusta, ei lainkaan vuorovaikutusta. Turhaan etsit vaikutusvuoroa.

 

Pahinta hänessä on hänekkyys.

Kaikkea hän minuttelee.

 

Pyydät apua niin hän jakelee elämänohjeita.

 

Että kohtalo kestää hänet!

 

Ei voi kertoa niin hyvää vitsiä että hän

nauraisi.

   Mutta kuules tätä juttua.

 

Sietämättömän hauska.

 

Pelkään häntä. Niin helposti hän houkuttelee minun epätoivoni esiin, ja virkistäytyy siinä.

 

Liian täynnä itseään, siis tyhjä.

 

Yksinäisyys ei jätä, ystävistä uskollisin.

 

 

 

Kasvaa pieneksi

 

Suuri ajatus syntyy nopeasti mutta vie aikaa ennen kuin se kasvaa pieneksi.

 

Voittamaton on se joka ei ole voittanut, häviämätön on se joka ei ole hävinnyt.

   Käsittämätön se joka ei ole käsittänyt.

 

Häviäjät ovat minun puolellani.

 

Helpoiten arvostusta saavuttaa se taiteilija joka lohduttaa hyväosaisia.

 

 

***

 

 

Hyvä kirja pyyhkii pölynsä.

 

 

Aforismit on valinnut Hannu Paronen.