Jatulintarha.jpg

Kirjoittajapiiri Kursiivi aloitti toimintansa vuonna 2000. Piiri toimii Luumäellä, mutta kirjoittajia on myös lähikunnista. Kursiivi on yksi kaakkoissuomalaisen kirjailijayhdistys PALTTA ry:n paikallisryhmistä. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Piirin ensimmäinen kirjajulkaisu on Ja tulin tarhaan -antologia. Se sisältää mietelmiä, tarinoita ja runoja arkiavaruudesta. Antologian teemana on jatulintarha - salaperäinen, historiallinen kivikehä, jossa jokaisella kivellä on oma tarinansa kerrottavana. Antologiaa koskevat tilaukset ja tiedustelut osoitteella: Kursiivi / Anja Romu, Silmutie 19, 54500 Taavetti, anja.romu(at)pp.inet.fi. Kirjan hinta 15 euroa + postikulut.

 

Ryhmä on myös koonnut paikallislehteen kirjoittajien omat sivut neljä kertaa vuodessa, järjestänyt yleisötilaisuuksia sekä kirjoittajakursseja. Toiminnan päämuoto on ryhmämuotoinen kirjoittamisen opiskelu.

 

 

Näytteitä kirjoittajien aforismeista:

 

 

Jos kaikki hyvä jaettaisiin kaikkien kesken, olisitko saamapuolella?

 

Elämä on kaunis, joskus jopa mustien linssien läpi.

 

Ylöspäin kiipeäminen kysyy voimia, alastulo uskallusta.

 

Rakasta itseäsi, niin muutkin tekevät ja kaikki ovat rakastettuja.

 

Kyllä työ tekijäänsä neuvoo, mutta kuka neuvoo, missä se työ on.

 

Lääkärin puheiden lomassa kuuntele myös itseäsi.

 

Typerysten tynnyrissä on vain muiden mielipiteitä.

 

Puhetta hiljaisuuden täytteeksi, kun pitäisi kuunnella, mitä se kertoo.

 

Lumituiskussa huhtikuussa saa puhtaalla tunnolla olla ikävystynyt.

 

Kevät on julma, sen tuoksu kaivaa esiin talveen hautautuneet tunteet.

 

Anneli Hyyrynen

 

 

 

Onnellisuuteen tarvitaan tasapainoa.

 

Heistä tehtiin niin omatoimisia ja vapaita, etteivät he tarvitse omia mielipiteitä.

 

Vallankumous viisikymmentä vuotta sitten ei voi olla enää kumous.

 

Itsetuntemusmatkalla särkylääkkeitä kuluu enemmän kuin aurinkorasvaa.

 

Eteenpäin menoon tarvitaan luotaantyöntäviä voimia.

 

Jos on vain huonoja vaihtoehtoja, on helppoa luopua.

 

Jos tahtoo hypätä tuntemattomaan, pitkospuita ei saa päästää lahoamaan.

 

Kuoleman hyväksyminen on elämisen opettelemista.

 

Kun on jotakin, ei tarvitse olla mitään.

 

Viisas havaitsee poltetun maan ensimmäisen kukkasen.

 

Matka konseptista kirjaan kuljetaan polvillaan.

 

Elä elämääsi, kukaan ei aja takaa.

 

Kadehdittu on päässyt sinne, minne muutkin haluavat.

 

Hilkka Mattila

 

 

 

Olla rakastettu, mikä etuoikeus.

 

Pieni vesipisara, siinä koko elämä.

 

Elämä on ainaista luopumista, jostakin.

 

Kalliopaasissa miljoonien vuosien aaltojen iskut kipuna.

 

Bensarosvoni tyhjensi lompakkoni.

 

Autoni kehrää kuin kissa. Nyt sillä on hinkuyskä.

 

Mihin tallettaa minuutit, jotka voittaa kaahaamalla?

 

Turha täyttää täysinäistä.

 

Kuunteleminen on halvempaa kuin puhuminen.

 

Saappaani on taas terve, jos sen joku paikkaisi.

 

Kumpi lienee parempi; hitaasti nautiskella vai hidastella nautintoa?

 

Ruma muuttuu kauniiksi, kun kauan katsoo.

 

Kun kumarrat liian syvään, tulee kuhmu otsaan.

 

Huomenna en edes muista, mikä tänään niin tärkeää.

 

Miksi en unohda sitä, mikä pitäisi unohtaa.

 

Tärkeysjärjestys, ei järjestetty tärkeys.

 

Sanon kaikki hyvin, vaikka koskee.

 

Tänään olen onnellinen, itsestäni.

 

Kirsti Paakkanen

 

 

 

Montako suolaista kyyneltä kääritty makeaan hymyyn elämän valintatiskillä.

 

Likainen ikkuna. Kevään kirkkaus ylettää senkin läpi.

 

Tulivuori, jäävuori, kiipeilyvuori, kaikki minussa. Elämä kuluu niiden valloittamiseen.

 

Taivas, aurinko repussa. Matkaevästä riittää.

 

Riittääkö tasa-arvoon yhteinen peitto?

 

Hiljaisuus: hiiri sukkasillaan.

 

Hauraudessa vanamon voima.

 

Tämä ei ole uusinta. Tämä elämä.

 

Ihminen, perinteikäs kuin ruisleipä, monilla arinoilla kypsytetty.

 

Anja Romu

 

 

Anneli Hyyrynen (72 v.) on eläkkeellä verottajan virasta. Tuhlaa runsaan vapaa-aikansa runoihin, taulujen tekoon, valokuviin ja kuorolauluun. Kirjoittaa mieluimmin pakinoita.

 

Hilkka Mattila on syntynyt Kymenlaaksossa, vanhassa Anjalassa vuonna 1947. "Virkailin 37 vuotta valtion hommissa jalat maassa. Olen ikuinen opiskelija, jolla pää pilvissä. Matkustelen ja liikuskelen mielelläni. Parasta neljän vuodenajan seuraaminen Kivijärvellä Saaressa."

 

Kirsti Marjatta Paakkanen (s. 1941 Kemijärvellä). Perheessä yhdeksän lasta. Oli työelämässä pääkaupunkiseudulla. Lapsia neljä, lastenlapsia kahdeksan. Vuonna 1985 muutto Savitaipaleelle. Harrastuksia muun muassa lausunta, näytteleminen, keramiikkaveistokset, öljyvärimaalaus, runojen ym. kirjoittelu ja puutarhanhoito. Innostuu kaikesta, rakastaa ihmisiä.

 

Anja Romu (s. 1958 Lemillä). Mehtäsielu. Ikuinen keskonen. Nautiskelee runoja kaikissa kuudessa olomuodossa. "Maailma on runousoppi. Äänettömien sukulaisieni ruosteen rusottamat totuudet yritän vangita: kaikki ovat arvokkaita, käppyräisinä, rikkinäisinä, romuläjän osasinakin."