Parnasso 4/05:<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Käännä maailma ylösalaisin

 

Lassi Kämäri: Loistava puhallus – lauseita. 121 s. Kustannusliike Susi 2005.

 

Harvojen herkuksi omittu aforistiikka on saanut Suomessa uudenlaista potkua. Alalle perustettiin hiljattain yhdistys, jonka johtoon valittiin Lassi Kämäri. Kuin näytteeksi Kämäri on julkaissut oman kokoelman. Ja mikä mainiointa, Kämäri tarttuu aforistiikkaa sarvista ja ryhtyy työntämään sitä jalustaltaan.

 

Kämäri edustaa sarjakuvasukupolven ajatusmaailmaa. Viimeisen ruudun filosofia on nyt kirjallisen kuvan maisemassa. Yhden oivalluksen tekniikka tuottaa osuvaa retoriikkaa, äkkikäännös avaa perspektiivit. Kun rima joskus putoaa tai hyppy on yli- tai aliastuttu, ei lukija tiedä, onko se tarkoituksellinen vai tahaton teko.

 

Kämäri purkaa pönäköitä asenteita tuodessaan vastasyntyneensä näytille. Hän on niin tohkeissaan, että esittelee jopa jokeltelevia johdantolauseita varsinaisen puhetulvan vasta odotellessa ulospääsyään. Julkiselle paikalle, julkaisuun, asettautuminen on ollut rohkea, rohkaiseva teko.

 

Jotkut kokoelman luvut ovat lyhykäisiä, tunnustelevia, jotkut sisällöltään laajempia ja syvempiä. Kirja päättyy karkaistun teräksen merkeissä, viimeinen luku on omistettu Erno Paasilinnalle.

 

Kämäri on köyhien ja heikkojen puolella. Luvut ulottuvat vallasta, uskonnosta ja yhteiskunnasta totuuden, rauhan ja luonnon aiheisiin. Ajalle Kämäri tarjoaa kakkua. "Kohtuus ei riitä, vain liika on tarpeeksi."

 

Tekijä paljastaa metodin. "Käännä maailma ylösalaisin ja sen taskuista tippuu ajatuksia kuin kultarahoja." Odotteleva tarkkailu ja normista poikkeaminen on tuloksekasta.

 

Kämärin huumori on irtonaista, henkilökohtaisuus aseistariisuvaa. "Olen osallinen. Selaa minua." (*) Joskus nokkeluus on lähellä ampua yli. "Aurinko paistaa. Meidät." Tärkeilemättömyys on Kämärin hyve, häpeämätön alisuoriutuminen vapauttaa.  Latteuksia pelkäämätön välttää itsensä ylentelemisen.  "Minulla on ajatuksia joista en voi kirjoittaa. Te ajattelette niitä nyt."

 

Aforismi lähestyy lyriikkaa lyhykäisyydessään ja tiivistämisen taidossa. Paradoksi on molempien työkalu. "Ikuista on vain ikuisuuden tavoittelu." Kirjoittaminen on pakoa todellisuuteen, toteaa Kämäri. Mutta kirjallisuus saa myös kysymysmerkkinsä. Klassikot eivät yksin maailmaa paranna. "Miljoonat vaihtaisivat ne lasilliseen vettä."

 

Valta on vaikea ala, kaikille. Kun analyysi töksähtää, lauseista katoaa kipinä ja ne alkavat kosiskella. Kämäri harrastaa yhteiskunnallista tarkkailua tikkoja heitellen. Osumia on. "Lukutaidottomuutta esiintyy kaikissa yhteiskuntaluokissa."

 

Uskonnon suhteen tekijä pohtii, miten olisi käynyt, jos kansa olisi valinnut Jeesuksen vapauttamisen. Lapsista hän keksii kysyä, koska he "alkavat leikkiä rauhaa". Ihmisten loputtoman vapauden kaihon hän näkee jo pakkopaitana.

 

Joskus mutkikas ajatus ei löydä perille ja aforismi möhkälöityy tai jää vaille hahmoa. "Täysin uutta ajattelua ei ole" ei ole uutta ajattelua. Tosikkouskaan ei lausetta unohda. On myös naiivia ylistellä Erno Paasilinnaa. "Sinä olit taistelija."

 

Parhaimmillaan Kämäri on terävä ja rento, herättelevästi nokkava aforistikko. Hänessä on halukasta piittaamattomuutta, sanottavan karhea tarttumapinta tuntuu. Hymyäkin, "kielisuudelmia", riittää. Tekijän uskallus astua esille on ollut kuin pallolaajennus ahtautuneelle aforismisuonelle. Loistava puhallus oikoo lämpimästi viisauden otsaryppyjä.

 

MATTI SAURAMA

 

Poimintoja Parnasso 4/05:n muusta sisällöstä:

- Bo Carpelan muistamisesta

- Tuomas Timonen oppimisesta

- Ajatuksia suomentamisesta

- Tunnelmia Mukkulasta

Parnasso saatavilla lehtipisteistä tai tilaamalla.

 

* Kyseinen aforismi kuuluu oikeassa, kirjassa olevassa muodossaan näin: "Olen sivullinen. Selaa minua."