<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Kaleva 9.8.2005:

 

Aforismi kertoo ajasta

 

Eero Suvilehdon oivallukset syntyvät hengittäessä

 

"Sääntöjä on hyvä tietää, mutta niitä ei voi ajatella, kun tekee", sanoo oululainen runoilija ja aforistikko Eero Suvilehto.

 

Kirjailijan toimen ohella Suvilehto on kirjallisuuden tohtori, Bulgarian kirjallisuuden dosentti Jyväskylän yliopistossa sekä puheterapeutti ja tulkki.

 

Hänen runojaan on luettu Yleisradiossa päivän mietelauseina. Aiempiin ansioihin kuuluu Pohjoismaiden painimestaruus vuodelta 1972.

 

Suvilehdon kaunokirjallinen esikoisteos Yksinäiset jumalat ilmestyi 1993. Sen jälkeen hän on kirjoittanut runoja ja aforismeja, muun muassa kokoelmat Avattava varovasti ja Egean tuuli. Tänä syksynä ilmestyy Ouluun liittyvä runokokoelma työnimellä Kolmea siltaa kaupunkiin.

 

Kirjoitan vaikka omaan ihooni

 

"Aforismin lajia on vaikea määritellä. Se syntyy kävellessä ja hengittäessä. Kirjoittaminen on tapa hengittää. Muistilappuja on aina mukana, mutta tarvittaessa kirjoitan vaikka omaan ihooni. Kun oivallus tulee, se itkettää tai naurattaa. Suurin asia on tekeminen, julkaiseminen on vasta toisena", Eero Suvilehto sanoo.

 

Sivullisen näkökulma on Suvilehdon mielestä aforistisessa kirjallisuudessa tärkeä. Hän on töittensä vuoksi asunut pitkiä aikoja pois Suomesta, Trollhättanissa, Sofiassa ja Reykjavikissa.

 

Aforismi on usein yhteiskuntakriittinen. "Akvaariossa ollaan, mutta kenen kaloja", kuuluu yksi Suvilehdon afoirsmeista. Tietoyhteiskunta takaa kaikille yhtäläisen viisauden. Suvilehto näkee kehityksen myös pelottavana.

 

"Aforismin nousu kertoo ajasta. Ihmisillä on tarve jäsentää maailmaa. Tärkeät uutiset kertovat taloudesta, mutta uutiset eivät selitä taustoja. Ihmisillä on tarve katsoa sumuverhon taakse. Aforismi tiivistää ja selkeyttää näkemystä maailmanmenosta. Aforismi on mielen välkettä sanan särmässä", Suvilehto määrittelee.

 

Marja-Riitta Vainikkala-Kejonen