Juha Tahkokallio on tamperelainen kirjoittaja, jonka aforismeja on julkaistu Lumooja-lehdessä 2/09.
 
 
Löydettyäni rauhan huomasin häiritseväni sitä läsnäolollani.
 
 
Liekö totuus symbolien kudelma? Selvittämällä pyydystänkö verkkoa saaliiksi?
 
 
Dementia palauttaa lapsuuden mieleen. Tunnin jälkeen sisäjärjestäjä pyyhkii taulun.
 
 
Rajat muodostuvat, muotoutuvat, filosofien osumista.
 
 
Niin Herra piruili Kainille: “Missä on veljesi Aabel?” (1. Moos. 4:9)
 
 
Ei elämä ole teatteria. Teatterissa teeskennellään rehellisesti.
 
 
Tulkaa lasten kaltaisiksi. Saan oppini helpommin perille.
 
 
Järki järjestää tosiasiat uuteen uskoon.
 
 
Osat ovat enemmän kuin kokonaisuuden palasia. Siksi kokonaisuus on vähemmän kuin osiensa summa.
 
 
Sisyfos lasten avuksi pulkkamäkeen.
 
 
Sovittiko Jumala mielestäsi syntinsä kärsivänä Jeesuksena?
 
 
Vastavirtaa ei ole. Ilman karttaa olet tässä.
 
 
Postpostmodernismi: zen.
 
 
Kun metsässä kaatuu puu, eikä kukaan ole kuulemassa – miten on sekin niin surullista.
 
 
Gelassenheit, mielenterveydeksi!
 
 
(Juha Tahkokallio)