Kalligrafisten aforismien näyttely avattiin 12.1.2012 Pasilan kirjastossa, Helsingissä. Alla on maistiaisiksi seitsemän kalligrafien näkemystä aforismeista. Näyttely on esillä Pasilassa 3.2. asti, minkä jälkeen se kiertää eri puolilla Suomea, ks. aikataulu.

aforisti: Markku Envall, kalligrafi: Merja Koivuniemi

aforisti: Hannu Hirvonen, kalligrafi: Anja Lähteenmäki

aforisti: Riitta Korhonen, kalligrafi: Tarja Tilli

aforisti: Johannes Ojansuu, kalligrafi: Satu Blomqvist

aforisti: Maija Paavilainen, kalligrafi: Raili Töysä

aforisti: Lauri Sallinen, kalligrafi: Marika Koskimäki-Ketelä

aforisti: Martti Vasamaa, kalligrafi: Marja-Liisa Mäkilä

Kalligrafisten aforismien näyttelyn avajaiset pidetään Helsingin pääkirjastossa Pasilassa (Rautatieläisenkatu 8, 2. krs.) torstaina 12.1. klo 18.00.

Ohjelmassa muun muassa:

- Aforisti Eva Kyyhkysen avaussanat.

- Avajaispuheen pitää kirjailija Maija Paavilainen.

- Mehua, viiniä, pientä purtavaa.

- Itse näyttely nähtävillä.

- Lisäksi diaesityksenä nähtävissä kaikki työt (tämä vain avajaisissa).

Olet lämpimästi tervetullut näyttelyn avajaisiin!

Nassim Nicholas Taleb: The Bed of Procrustes, Penguin Books, 2011

Pidin  matemaatikko, pörssimeklari Nassim Nicholas Talebin kirjoista Musta Joutsen ja Satunnaisuuden hämäämä. Siksi ilahduin, kun huomasin kirjakaupassa Talebilta uuden kirjan. Ostin sen isänpäivälahjaksi miehelle, joka ei ole isäni, mutta jota syystä ja toisestakin olen 90-luvun lopulta lähtien kutsunut isäksi.

Vasta kotona huomasin, että The Bed of Procrustes on aforismikokoelma.  Olen pitänyt Talebista hänen röyhkeytensä ja itsevarmuutensa vuoksi. Nyt röyhkeä ja itsevarma Taleb toteaa olevansa tietoinen tyylinsä aforistisuudesta. Totta puhuen hänen tyylinsä on pikemminkin vuolas kuin aforistisen niukka. Jotta hänen tekstinpätkänsä muuttuisivat aforismeiksi, niitä pitäisi hioa ja taas hioa. Mutta rönsyistään huolimatta Talebilla on hyviä ajatuksia – tässä muutamia, jotka olen vapaasti suomentanut:

Vedellä ja jäällä ei ole välimuotoa. Elämällä ja kuolemalla on – työn tekeminen.

Älä koskaan sano ei kahdesti, jos tarkoitat sitä.

Mainettasi vahingoittaa eniten se, mitä sanot puolustaaksesi sitä.

Miehekkyyden vastakohta ei ole pelkuruus, vaan teknologia.

On kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka haluavat voittaa ja niitä, jotka haluavat voittaa väittelyn.

Sosiaalinen media on erittäin epäsosiaalista, terveysruuat ovat epäterveellisiä, tietotyöläiset tietämättömiä ja sosiaalitiede ei ole tiedettä.

Teknologian ja orjuuden ero on, että orjat ovat tietoisia siitä, etteivät ole vapaita.

On koko ajan muistutettava itseään itsestäänselvyyksistä: viehätys on siinä, mikä jätetään sanomatta, kirjoittamatta ja näyttämättä. Vain mestari osaa hallita hiljaisuutta.

Puhumme palkkasotilaista, mutta muuten vapautamme ihmiset olemaan ottamatta vastuuta työstään sanomalla ”jokaisen on ansaittava elantonsa”.

Tiedon ongelma on, että on paljon enemmän ornitologien kirjoittamia lintukirjoja kuin lintujen kirjoittamia lintukirjoja tai lintujen kirjoittamia kirjoja ornitologeista.

Taloustiede on kuin kuollut tähti, joka yhä näyttää tuottavan valoa, vaikka tiedät, että se on kuollut.

Sinulla on vaikutusvaltaa, jos poissaoloosi kiinnitetään enemmän huomiota kuin toisten läsnäoloon.

Jos parjaajani tuntisivat minut paremmin, he vihaisivat minua vielä enemmän.

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka haluavat tutustua Nassim Nicholas Talebin ajatteluun, mutta joilla on vain vähän aikaa lukemiseen. Jos aikaa on enemmän, kannattaa mieluummin tarttua Mustaan joutseneen tai Satunnaisuuden hämäämään.

Hanna-Leena Ylinen

julkaistu myös Elonkehän verkkolehdessä 17.12.2011

Esa Silander on toimittanut teoksen ASIALLISET – AFORISMEJA HOTAKAISEN TUOTANNOSTA. Aikaisemmin hän on toimittanut vastaavanlaisen teoksen Sivuääniä Jari Tervon tuotannosta.

Olen itsekin harrastanut samanlaista toimintaa. Aforismiblogissa on julkaistu 19.3.2007 juttuni KARI HOTAKAINEN – Juoksuhaudantien aforisti. Tämä juttuni sisältää valikoiman aforistisia lauseita sekä henkilökuvan kirjailija Kari Hotakaisesta. Koska juttuni on edelleen luettavissa blogista, tyydyn nyt kertomaan kirjailija Hotakaisesta vain lyhyesti.

Valitettavasti kirja on tehty huonosti, ihan konkreettisesti. Varovasti käsitellenkin tämä kovakantinen hajoaa heti irtolehtipainokseksi. Lisäksi nämä irtolehdet vilisevät kirjoitusvirheitä. Kaiken lisäksi joitakin lauseita on muutettu vähän alkuperäisestä. Mutta sitten itse asiaan.

Hotakaisella (s.1957) on fantastinen mielikuvitus, mutta hän on vuosien mittaan valjastanut sen yhä enemmän palvelemaan ajankohtaisten yhteiskunnallisten kysymysten käsittelyä. Siitä ovat erinomaisia näytteitä hänen viimeisimmät romaaninsa Ihmisen osa ja Jumalan sana.

Asialliset on osuva nimi tälle kirjalle. Hotakainen kirjoittaa asiaa. Sitä tehdäkseen hän tutustuu perusteellisesti valitsemansa aihepiirin asioihin. Hän pyrkii sanomaan asiansa lyhyesti ja nasevasti. Aforistisuus on olennainen tunnusmerkki hänen tuotannossaan.

Silander on valinnut tähän teokseen lauseita useilta Hotakaisen kirjojen henkilöiltä. Hän kirjoittaa kirjan takakannessa näin: Vaikka jokainen ajatus on kirjailijan punnitsema, se ei välttämättä ole hänen omansa, koska sen lausuu tai ajattelee maailmalle romaanin tai näytelmän henkilöhahmo, ei kirjailija omissa nimissään.

Yksittäisten lauseitten erottaminen asiayhteydestään ei ole ongelmatonta. Kun on kysymys fiktiivisten henkilöitten sanomisista, niiden arvottaminen on vaikeaa, ellei tunne niitä tilanteita, joissa ne on lausuttu. Pidän lisäksi puutteena sitä, ettei kirjassa kerrota, mistä teoksesta mikin lause on peräisin.

Kirjailija on varmaankin pannut monet teostensa henkilöt ajattelemaan niin kuin hän itse ajattelee. Koska teos sisältää runsaasti myös Kari Hotakaisen varmasti omia ajatuksia, päädyin poimimaan tähän vain valikoiman niistä.

Elämä on parhaimmillaan kun se tulee kyselemättä ja arkailematta, kun sitä ei ole ansainnut eikä voinut ennakoida.

Tärkeintä tangossa on taka-ajatus, koska varsinainen ajatus on sanoittajan harha.

Tangojen tyhmät sanat ovat viisaita.

Tangoista häviää taika, jos asiat sanotaan suoraan.

Jos kaksi toisilleen vierasta ihmistä tanssii lähekkäin, heille ei sovi laulaa konkreettisista asioista.

Jos kirjoituksessa havaitaan tolkku, se johtuu yleensä siitä, että moni muukin on ajatellut asian niin. Tämä valittaen todettakoon yltiöyksilöllisyyteen uskoville ihmisille.

Kirjallisuudessa vilisee viisauden viitoissa kulkevia latteuksia.

Anna elämys, älä koko elämää.

Kirjailijalle totuus ja valhe ovat kaksoset.

Kun nuori mies vanhenee, luonto-sana korvataan kunnialla.

Jos mies ei nelikymppisenä uskalla toteuttaa itseään ympäristöstään välittämättä, hänellä on edessään ärtyisä vanhuus.

Missä lapset ovatkin, aina he ovat maailman keskipisteessä.

Viisaus on jakamista, älykkyys itsellään pitämistä.

Jos ihminen ei tiedä mitä sanoo, hän sanoo varmuuden vuoksi kaiken.

Mistään riippumatonta yksilöllisyyttä ei ole, on vain erilaisia tarinoita matkan kulusta.

Automiehissä on monia koulukuntia, mutta heillä on yksi yhteinen ilonaihe: he kaikki ovat tehneet erittäin hyvät kaupat.

Tuttavallisessa tunnelmassa tehdään eniten erehdyksiä.

On vaikea elää, jos ei ole vihollista.

Jumala. Tyypillinen narsisti.

Itkevä, katkera suomalaismies on uusiutuva luonnonvara.

Aika on kypsä laajemmalle kansalaiskeskustelulle keskustelun puutteesta.

Heti kun ihminen tulee itsestään liian tietoiseksi, hän kadottaa osan vaikeasti takaisin hankittavasta viehätysvoimastaan.

Ilman heikkoutta ihminen on luonteeton.

Miksi kaikki jääkiekkoilijat ovat niin surullisia, kun voittavat hopeamitalit?

Juttu ja aforismivalinnat: RAIMO KOIVISTOINEN

TIHEIDEN AJATUSTEN KIRJA - UUDEN AFORISMIN PARHAAT

Tomittanut Sami Feiring

YLI 100 KIRJOITTAJAA, YLI 1500 AFORISMIA

Suomalainen aforismi on elänyt 2000-luvulla uutta kukoistustaan. Aforismikokoelmia julkaistaan enemmän kuin koskaan ja julkaistavan aforistiikan kirjo on laaja.

Tiheiden ajatusten kirjaan on koottu suomalaisten nykyaforistikkojen parhaat aforismit. Mukana on niin elämää ja ihmistä luotaavia viisauksia kuin kriittisiä huomioita maailmastamme, niin lyyrisiä häivähdyksiä kuin humoristisia pilkahduksia.

Yli 1500 suomalaisen nykyaforismin lisäksi kirjassa on perustietoa aforismista sekä laaja aforismikirjallisuuden luettelo.

Mukana ovat muiden muassa  Risto Ahti, Virpi Alanen, Helena Anhava, Bisquit, Markku Envall, Jussi Helminen, Hannu Hirvonen, Kari Hongisto, Ville Hytönen, Olli Hyvärinen, Mariitta Hämäläinen, Anne Hänninen, Olli-Jukka Jokisaari, Pekka Kejonen, Eeva Kilpi, Erkki Kiviniemi, Tomi Kontio, Arno Kotro, Lassi Kämäri, Toivo Laakso, Tiina Lehikoinen, Torsti Lehtinen, Pauli Luoma, Laila Malinen, Hilja Merioja, Pertti Munck, Hilja Mörsäri, Johannes Ojansuu, Maija Paavilainen, Hannu Paronen, Hannu Pulkkinen, Joni Pyysalo, Mirkka Rekola, Paula Sainio, Lauri Sallinen, Aki Salmela, Timo Salo, Arto Seppälä, Eero Suvilehto, Janne Tompuri, Eino Vastaranta, Markku Viitasalo, Caj Westerberg ja Hanna-Leena Ylinen.

HUOM! Kirjaa on saatavilla tarjoushintaan 20 eur Helsingin kirjamessuilta Kirja kerrallaan -kustantamon osastolta (halli 7, paikka C58, Mika Waltari -lavan lähellä).

Lisätietoa kirjasta ja sen saatavuudesta:

Pilke-kirjat

ja

aforismiyhdistys (at) netti.fi

HUOM! PÄIVITETTY 4.10.2011: UUSIA AFORISMEJA LISÄTTY.

Maija Paavilainen voitti TURKU AFORISMEIKSI! – kilpailun

Turun aforismiyhdistys järjesti yhdessä Kirjan talon, Turun kaupunginkirjaston ja Turkuposti-lehden kanssa kirjoituskilpailun, jonka aiheena olivat Turkuun ja turkulaisuuteen liittyvät aforismit. Kilpailuun saapui määräaikaan mennessä peräti 615 mietelmää 47 kirjoittajalta.

Palkintoraati teki päätöksen palkita ensisijaisesti tekijän lähettämän sarjan kokonaisuuden perusteella, josta löytyi myös parhaiksi arvioidut yksittäiset aforismit. Voittajaksi osoittautui aforistisena piirtäjänä parhaiten tunnettu Maija Paavilainen. Kolme poimintaa hänen Suomen Joutsen -sarjastaan:

Valkoinen joutsen kuvastuu valkoisena ruskeaankin veteen.

Laiva kiinnittyy aina irrotakseen.

Aina joku katsoo koululaivaa pisara valtamerta silmissään.

Kunniamaininnat TURKU AFORISMEIKSI! –kilpailussa saivat Olli-Jukka Jokisaari ja Matti Kaivonen. Tulokset ja otteita kilpailun sadosta julkistettiin Turun Kirjamessuilla sunnuntaina. Palkinnoksi voittaja sai 100€ ja laadukkaan kirjapalkinnon. Kilpailun aforismeja julkaistaan myöhemmin järjestäjien julkaisuissa. Raadissa toimivat Ann-Christine Snickars, Taina Ratia, Hannu Waher, Markku Heikkilä ja Hannu Hirvonen.


Olli-Jukka Jokisaaren aforismeja:

Turku on kuin savusauna. Mennessä ja tullessa täytyy totutella.

”Juu, ei mittä”. Samalla lauseella vaihdetaan kuulumiset ja jäähyväiset.

Turku on Suomen arvostelluin kaupunki.


Matti Kaivosen aforismeja:

Turku on vastakohtien kaupunki – ulkonaisesti kylmä, mutta kiitettävän sisäänlämpiävä.

Turkulaisuus on kova juttu – kivi toispaikkakuntalaisen kengässä.

Turun murre puree.



Lisätiedot: Marko Laihinen / Turun aforismiyhdistys
marko.laihinen (at) elisanet.fi , p. 045 877 8181

 

LISÄTTY 4.10.2011:

KILPAILUUN OSALLISTUNEIDEN AFORISMEJA

Voittaja Maija Paavilaisen Suomen Joutsen -aforismisarja kokonaisuudessaan:

Kiinnittyneenäkin kunniaveteraani

kannustaa lähtemään.

Meri on suurempi kuin suurimmatkaan mielikuvat siitä.

Valkoinen joutsen kuvastuu valkoisena ruskeaankin veteen.

Jo tehdyissä matkoissa ei voi viipyä.

Matka ei jätä jälkeä mereen

vain kulkijan mieli muuttuu: avartuu.

Kuin tuuleen varissutta maalia

menneitten matkojen muistot.

Aina joku katsoo koululaivaa

pisara valtamerta silmissään.

Kiinni laiturissa ja menneisyydessä

vain joki vapaana virtaa.

Joki kiitää eteenpäin ja elämä.

Aarrearkku täynnä tarinoita merenkulun historiasta

Merten syvyyksissä

etsijän löydettäväksi.

Matkojen muistot eivät mahdu matkamuistoihin.

Aurajoessa virtaa aika.

Jokainen laivapoika ei kasva kapteeniksi.

Peräkannelta pitkä matka komentosillalle.

Kapteeni pitää laivan reitillään

jos tuuli, meri ja tähdet sallivat.

Valtameripurjehdukset mielen matkoja.

Moni etsii valtameren takaa

valkeita läikkiä itsestään.

Moni osaa kertoa laivan koordinaatit

eksyksissä itseltään.

Kunnon kapteeni käskee

muistaa miltä tuntui kansipoikana.

Märssykoriin ei kiivetä nukkumaan. 

Vastatuuli pitää valppaana.

Myrsky tekee merimiehen.

Meri syventää merimiestä.

Matka on kirjoitettu tähtiin, ei karttaan.

Kotilaituriin voi palata aina.

Rommitoti auttaa unohtamaan koti-ikävän.

Koti-ikävä ei sammu juomalla.

Merellä tuuli puhuu: eteenpäin.

Matkalle kannattaa lähteä

jos joku odottaa kotiin.

 Laiva kiinnittyy aina

irrotakseen.

Etelänristi ja Pohjantähti

neuvovat tien. 

Kaukaisissa satamissa

kuunsirppikin selälleen.

Valtamerisuolasta ainainen jano merille.

 Juhlaliputettuna kotilaiturissa 

muisto tuulessa pullistuvia  purjeita.

*

 Kunniamaininnan saaneen Olli-Jukka Jokisaaren aforismeja:

Turku on museo, josta häviää arvotavaraa.

Turku on ympäröity seitsemällä kukkulalla ja turkulaisilla.

”Juu, ei mittä”. Samalla lauseella vaihdetaan kuulumiset ja jäähyväiset.

Turun murretta puhutaan giljotiini suussa.

Suomessa vain Turku voi sanoa olevansa humalassa historiastaan.

Turun palo on aina tarkoittanut kulttuurin leviämistä.

Meri synnytti Turun, savea muotoilevan virran.

Turkulainen tekee mitä sanoo, siitä vähäpuheisuus.

Tervehdi turkulaista, ja sinua ei enää ole.

Aurajoki vetää puoleensa ihmisiä ja siltoja.

Hirvensalo on Turun Venäjä. Luonto on vaihtunut saksalaisiin autoihin.

Hirvensalossa nopeusrajoituksista vastaavat mopoautot.

Ylioppilaskylässä unelmat kulkevat kujia pitkin.

Halinen on pieni pala Berliiniä pellolla.

Turun taudin nimi oli ensin tuli ja sitten rakentaminen.

Turussa on konserttitalo ja yliopisto, koska ne on lahjoitettu.

Turkulaiset ovat terveitä, tauti meni kaupungille töihin.

Huumori syntyy turkulaisesta itsestään.

Turku on kuin savusauna. Mennessä ja tullessa täytyy totutella.

Turkulainen on kylmä, jotta ei aiheuta uutta paloa.

Turussa saat olla oma itsesi. Yksin.

Turkulaiset huomaavat koirat ensin.

Turku on aina toisella puolen. Piispat viihtyvät.

Turussa korostuu ’tääl olo’. Ja sen kuunteleminen.

Turussa kehitettiin kohtelias töykeys. Asiat ennen ihmisiä.

Tukholma ja Pietari perustivat torin. Suomen Turku.

Julkisessa tilassa turkulaisella on kaksi silmäparia.

Turkulaiset ovat suomalaisia ilman venäläistä identiteettiä.

Turussa on osattu yhdistää uusi ja vanha kaivamalla vanha muisteltavaksi.

Turku on Suomen arvostelluin kaupunki.

*

Kunniamaininnan saaneen Matti Kaivosen aforismeja

Puhumattomuus ei ole trendikästä – se on kuitenkin luonnollisin tapa kommunikoida turkulaisen kanssa.

Turkulainen ei juokse trendien perässä – ne laahaavat takana.

Turku on vastakohtien kaupunki – ulkonaisesti kylmä, mutta kiitettävän sisäänlämpiävä.

Turun palo tuhosi kolme neljäsosaa kaupungista. Arkkitehdit eivät tyytyneet tähän.

Turun moderni arkkitehtuuri on loistavaa – vielä kun sen saisi siirrettyä muualle.

Myllysilta ei ole vain silta, se on performance.

Turkulaisuus on kova juttu – kivi toispaikkakuntalaisen kengässä.

Turkulainen ei vaikene miten tahansa, hän täsmävaikenee – sarkasmia tehokkaimmillaan.

Turkulainen ei ole mustasukkainen – muutkin saavat aivan vapaasti rakastaa häntä.

Roomaa on verrattu Turkuun – seitsemän kukkulaa ja aromirikas joki. Pallivaha niiltä puuttuu ja ovat katkeria.

Turun murre puree.

Ei Turuntaut kettä tappan ol – se o vaa tehny vähä-älyseks.

Aurajoe vesi o ruskia ja sakkia ko se o nii mahrottoma ravintorikas – sitä kaik muu karettuva.

Turkulaine ei ol mikkä kauhia hättäne appu lähtemä, ei häne menoas ai liiketunnistinka huama.

Turkulaine o nii reheline, ete vaikut oikke uskottavalt.

Turkulaine arvel olevas vääräs. Nii hän oliki ja ol tavallas oikkias.

Turkulaine lopet ständapkoomikouras ko hänt ruvetti naurama.

***

Turku, Suomen kaunein takamus.

Selvittivät antimaterian mutta turkulaisuus on edelleen mysteeri.

 –Eemeli Hirvonen

Jokilaivakierros on yhdenlainen Small Ships Race.

Suhteellisen vaikeaa tuo raittius Turussa, kun kännin saa hankituksi pankissa, koulussa, apteekissa ja jopa vessassa.

Syntyperäinen turkulainen ei halua toipua koskaan.

Turun murre, helposti haukuttu.

Turkuun tullaan takaisin.

”Språkbad” sa Åke då han föll i Aura å.

En Heideken, sa åbobon när han beställde Heineken öl.

–Kari Aavasto

Turun kunnallispolitiikassa kiehuu, ympäristökunnat kypsyvät hitaasti.

– Nimimerkki Marle

Turun palo syttyy sydämessä.

Turun tori –tinkimättä paras.

 -Nimimerkki Pikku Piika

Älä turkulainen itke mennyttä,

näet sen kuitenkin elokuvissa.

–Tarja Paavola

Kyl turkulaine ainaski tiettä, kummal puolel jokke hän on. Se o ain täl pualel, misä hän kulloinki seiso.

 -Nimimerkki Chelifer

Tässä kaupungissa Agricola on joka paikassa ennen minua.

Kun muutin tähän kaupunkiin olin paljon vanhempi kuin nyt.

Kukaan ei voi syyttää näitä katuja elämättömästä elämästä.

–Sinikka Inkeroinen-Huhta

Jollain turkulaisella on niin monta asuntoa, ettei tiedä kummalla puolella jokea asuu.

Turussa asukkailla on kaksi kieltä.

Miksi olla suomalainen kun voi olla turkulainen.

Jokaisella ihmisolennolla on tietääkseni kaksoisolentonsa, Turusta niitä löytyy n. 170 000.

 –Jyrki Toivonen

Eihän Turku vanhoillinen ole. Rakennuksetkin kaikki uusia.

Turku mahtailee kielitaidoillaan. Kirjakieli vaan puuttuu.

Eihän Turku vanhoillinen ole. Rakennuksetkin kaikki uusia.

-Nimimerkki Sini

Turku edistyy, keskiaikaa jo juhlitaan.

Onneksi kaikki ei mennyt pieleen. Turussa on maailman ainoa sairaala, jonka läpi kulkee moottoritie.

 -Nimimerkki Loppusivak kaffe jo!?

Vain nykyaikainen kaupunki voi viettää keskiaikapäiviä.

Abotomia – vaikutelma, jonka muut suomalaiset saavat Turun murteen käyttäjästä.

–Nimimerkki Sininen Paroni

Turku, reliikki.

 -Nimimerkki Silja

Turussa ei harrasteta mäkihyppyä.

Täällä pidetään jalat maassa.

–Vesa Junell

Turkulainen mutapaini: kädenvääntö toriparkista.

Turusta ei ole tarvis lähteä merta edemmäs kalaan - "toispualt jokke" löytyy aina vastarannan kiiski.

–Ulla Ruohonen

Turku – tauti josta en halua parantua.

Ajatusten Aurajoki – nostavat pohjasta polkupyöriä ja ostoskärryjä.

Turun palo, ikuinen.

Eilen pääkaupunki, tänään kulttuuripääkaupunki. Huomennakin kulttuurikaupunki?

–Mika Korhonen

Jätin Turun nuorena, se ei koskaan jättänyt minua.

–Janne Tompuri

Turku ja Suomen Joutsen – kaksi Aurajoen rantaan unohdettua entistä suuruutta.

Turku – sivistyksen kehdosta politiikan viemäriksi.

Naantalin Unikeonpäivänä pitäisi mereen heittää Turku.

Kyl mua ni kauheem pal hesettää, Turun nuori nälissään mesettää.

Turku on vanha, Tampere vain väsynyt.

Mennään päin Brinkkalaa, sanoi turkulainen jouluaattona, kun naapuri kuulumisia kyseli.

Ei Turussa muuta vikaa kuin sijainti. Se on kiinni väärässä maassa.

 –Jussi Tuominen

Kulttuuria Turusta - mitäs sitten purettaisiin?

–Mari Heimala

TYKSissä lähtee järki mutta olo paranee.

–Maare Kiiski

Turussa mikään ei ole lopullista ennen kuin se on purettu.

–M. Heinonen

Silta sillan perään ja Aurajoki on katettu.

 -Tarja Paavola

Arkisto 2005-2011

 ---

vko 40/2011

Seteleitä pöyhitään kuin kuolleita lehtiä, sammakot käyvät talvihorrokseen.

Mirja Pirhonen

vko 47/2011

Tyhjässä pullossa on viesti.

Venevajaa, onkivapaa. Meren hiljaisuus.

Muistojen kultareunat. Ei konepesua.

Hannu Hirvonen
teoksesta Kiireestä kantapää (2011)

vko 48/2011

Tarjolla: pilvenpiirtäjä talousnäkymillä.

Taloutemme veturit paperikoneita.

Tiivis aforismi vuotaa joka suuntaan.

Hannu Hirvonen
teoksesta Kiireestä kantapää (2011)

vko 49/2011

Vaikeinta on itsensä rakastaminen, helpointa itserakkaus.

Vuosisatamme on löytänyt lapsen oikeudet ja menettämässä lapsen velvollisuudet.

Pirkko Arola
teoksesta Puu etsii varjoaan (2011)

vko 50/2011

Vaikeneminen painaa. Hiljaisuus kantaa.

Paratiisissa täydellinen onni ei riittänyt ihmiselle. Nyt ei hänelle riitä pieninkään onni.

Pirkko Arola
teoksesta Puu etsii varjoaan (2011)

vko 51/2011

Älä esitä arvoituksia,
ellei sinulla ole vastauksia.

Usko ikuiseen nuoruuteen
on elämän kieltämistä.

Marita Engberg
teoksesta
Kukaan ei riitä kaikille (2011)

vko 52/2011

Kerran kesytettyä on vaikea saada villiksi uudelleen.

Päiväunien jälkeen on pää selvitettävä.

Marita Engberg
teoksesta
Kukaan ei riitä kaikille (2011)

Lehdistötiedote 21.9.2011

Aforismia julkaistaan enemmän kuin koskaan – uusi julkaisusarja Pilke

Aforismi on Suomessa elänyt 2000-luvulla uutta kukoistustaan. Kokoelmia julkaistaan enemmän kuin koskaan ja aforismitoiminta on vilkasta, Suomen aforismiyhdistys perustettiin 2005. Kansainvälisestikin on viritelty yhteistoimintaa, World Aphorism Organization perustettiin Lontoossa 2008.

Uusimpana tulokkaana aforistiikan julkaisijoiden joukkoon liittyvät Suomen aforismiyhdistys ja Kirja kerrallaan -kustantamo, jotka ovat perustaneet aforismille oman julkaisusarjan nimeltä Pilke. Pilkkeessä julkaistaan ennen kaikkea laadukkaita kotimaisia aforismikokoelmia, mutta myös esimerkiksi käännöksiä ja tietoteoksia.

Sarja aloittaa komeasti: ensimmäisenä julkaistaan Markku Envallin ja Hannu Hirvosen teokset. Envallilta ilmestyy kirjoitusopas Miten kirjoitan aforismeja, Hirvoselta aforismikokoelma Kiireestä kantapää.

Markku Envall on maamme merkittävimpiä aforistikkoja, ja tunnetaan myös muun muassa aforismin tutkijana. Hannu Hirvonen puolestaan on kokenut lasten- ja nuortenkirjailija, joka palkittiin aforismeistaan vuoden 2008 valtakunnallisessa kilpailussa.

Kirjat ilmestyvät syyskuussa ja julkistustilaisuus, johon kaikki ovat tervetulleita, pidetään maanantaina 26.9. klo 18.00 Helsingin Lasipalatsissa (Kohtaamispaikka, 2. krs.).

Lokakuussa julkaistaan suomalaisen nykyaforismin antologia Tiheiden ajatusten kirja - uuden aforismin parhaat, jonka toimittaa aforismin parissa pitkään vaikuttanut Sami Feiring. Kirjassa esitellään yli 100 suomalaista nykyaforistikkoa.

”On hienoa, että aforismille saadaan uusi julkaisukanava. Se täydentää sopivalla tavalla jo olemassa olevia. Sarjan komealle alulle on odotettavissa jatkoa, sillä monet laadukkaat ja kiinnostavat käsikirjoitukset odottavat pääsyään esille.”, toteaa Sami Feiring Suomen aforismiyhdistyksestä.

Lisätietoa:

www.pilkekirjat.blogspot.com

Sami Feiring, puheenjohtaja

Suomen aforismiyhdistys

sami.feiring [at] welho.com                                             

Aini Tolonen, tuottaja

Kirja kerrallaan

aini.tolonen [at] lasipalatsi.fi

p. (09) 612 7798

Elokuun ensimmäisenä viikkona kokoontui 14 kurssilaista Oriveden opiston aforismipajaan tutustumaan lyhyesti sanomisen taitoon. Jotkut osallistujat olivat kirjoittaneet aforismeja jo useamman vuoden ajan, jotkut taas kirjoittivat elämänsä ensimmäiset tällä kurssilla. Sami Feiringin johdolla valotettiin aforismin olemusta mitä moninaisimmista näkökulmista – ja kirjoitettiin paljon.

Alla näytteitä osallistujien aforismeista. Suurin osa on kurssilla syntyneitä, mutta joukossa on myös vanhempia sekä kurssin jälkeen kirjoitettuja. Käy myös katsomassa pajalaisten hulvaton aforismiesitys.

Wille Hero

Tiputti veneennokasta, kuin tuhkat savukkeesta.

Isovanhempien huuto – tuhkat kukkaruukussa.

Palanut maa ylhäältä tarkasteltuna, piikkimatto, tikkuviidakko.

Liikenne antaa hirvillekin siivet.

Ammattialkoholisti – ei minun elinaikanani.

Armi Jyrkkiö

Kaksi puuta, juuret yhteen kasvaneet. Salattu rakkaustarina?

Mieli halajaa puuta – puunhalaajan esileikki.

Urakehitys – tulitikkutytöstä pumpulienkeliksi.

Ihminen, katso kanoja ja viisastu. Nokkimisjärjestyksestä.

Putosin hymykuoppaasi. Elinkautinen.

Hilde Karvinen

Valtiovarainministeriössä palavat valot ympäri elokuisen yön. Arkadianmäellä käännetään kylkeä torkkupeittojen alla.

Silmäni kiiluvat. Pihallani vilistää pörröhäntäinen tuleva Euroopan unionin yhteisvaluutta poikasineen.

Minä vihaan ihmisiä, eläimiä ja ulkomaalaisia.

Ota tappaja ajoissa kiinni. Katso vierustoveriasi.

Lähinaapurini asuu kuusessa.

Mauno Kentta

Kilpi kiillottuu hyvän auktoriteetin lähellä.

Täysi tynnyri kumisee vaimeasti, kauemmas.

Oluen varassa – vaahtopäistä kulttuuria.

Kunniakirjaan minä piirtelen kaaria rasvaisella sormellani.

Se mitä olet puhuu niin lujaa, etten kuule mitä sanot.

Jouni Keskinen

Asia etenee virkatietä pitkin, tyhjäkäynnillä.

Puhalletaan yhteen hiileen. Omaan.

Orpo piru, katiskassa.

Luottohulluus.

Elämänkrematorio.

Ulla Käyhkö

Kivet osaavat lentää. Sinä päätät milloin.

Vaikeneminen on murha, ja sanat sattuvat harhaan.

Ellei mummoni olisi käynyt äänestämässä, en minäkään kävisi.

Tämä sininen kesäilta on minun jäljellä oleva isänmaani.

Kiven ikuisuus on vesipisaroiden päätettävissä.

Pertti Laesterä

Vihapuhe, sopimatonta rehellisyyttä.

Vihapuhe, puhevika.

Liiketaloudellista katastrofia seuraa kultainen kädenpuristus.

Ei median tehtävänä ole tiedon välittäminen, vaan sen värittäminen.

Ei ole vapahtajalla oikein tilaa syntymäpäivänsä juhlapöydässä. Kunniavieraana siellä pötköttää sika omena suussa.

Matti Lautamäki

Liberalismi ei ole kuollut. Se sairastaa elefanttitautia.

Vapautta peräänkuuluttavat vastuuttomimmat.

Vankilat täynnä liian vapaita vankeja.

Luottamus ei ole perintö. Se on ansaittava.

Myöhästelijälle ei riitä jatkoaikakaan.

Riitta Leppälä-Oksanen

Jokamiehen oikeudella mennään metsään.

Aatteessa eletään samaa ajatusvirhettä.

Ennen opittiin kansankynttilän valossa nyt sammutuspeitteen varjossa.

Valkoinen valhe mustaa.

Kun itselleen nauraa, ei itku ole kaukana.

Laila Malinen

Pelon maantiede, tämän päivän kotiseutuoppi.

Vihapuhe, rehellisyyttä peilisalissa.

Kadunkulman silmätikut, mittatikut.

Vapaus, veljeys, tasa-arvo – sisaralennus kaksikymmentä prosenttia.

Uni, yökyöpeli työmyyränä myyräntyössä.

Pertti Munck

Ensimmäiset meritaistelut käydään pallomerissä, viimeiset terapia-altaissa.

Maailma ei kaikille tähdille näy.

Etäisyys kutistaa maailman silmän kokoiseksi.

Silmätikut sytyttävät katseen.

Taivaasta voi pudota, kuusta ei.

Liisa Vanninen

Puu halaa ehjäksi, metsä terveeksi.

Afrikka muistuttaa. Maanosa on kevyt kääntää.

Yltäkylläisyys: sielun hengenvaara.

Kultaisilla kädenpuristuksilla tervehditään platinaluokkaa.

Enää elämän aika ottaa opiksi.

Päivi Vuorinen-Orava

Millainen tuuli, sellainen liito.

Ongelmasta on jälleen tiedotettu hyvin, se kiellettiin.

Työnarkomaani lomallaan, tyhjäkäynnin panttivanki.

Opetuksen tärkein sisältö: ”Sinä osaat!”

Kuka vanhoja muistelee, sitä muistitikulla silmään.

Tuomas Väänänen

Lohikäärmeen varjo. Velkakriisi.

Jokainen sukupolvi luo omat sääntönsä. Samat säännöt.

Työmyyrä teki myyräntyön. Enemmän kuin muut.

Menettämisen pelko säilyttää toimeliaisuuden.

Vielä viimeinen henkäys, sitten lopetan.

Olen iloinen voidessani esitellä Kari Pekka Rosenholmin (s. 1950) kirjat MIEHEN MIELTÄ (2001), MIELEN LIIKKEITÄ (2006), MIELEN MATKOJA (2009) sekä TYÖELÄMÄN RISTIT JA RASTIT (2011).

Rosenholm on hallintotieteiden maisteri. Hän on myös MJD, eli hän on suorittanut Markkinointi-instituutissa Diploma in Marketing Management, MJD- tutkinnon. Hän työskentelee VR Yhtymä Oy:n lähiliikennejohtajana. Hänellä on pitkä kokemus esimiehenä vaativissa tehtävissä, joissa kiitosta tulee harvemmin mutta moitetta sitäkin herkemmin. Ihmiset ovat aina tyytymättömiä junaliikenteen täsmällisyyteen.

Rosenholm nimittää mietteitään aforismeiksi tai mietelmiksi. Viimeisimmässä kirjassaan hän puhuu kirjoistaan mietelmäkirjoina. Minäkin puhun tässä jutussa mietelmistä.

MIELEN MATKOJA -teokseen sisältyy mietelmä, joka todella pysäytti miettimään: ”Mitä sanovat ne ihmiset mielentilastani, jotka eivät minua koskaan ole henkilökohtaisesti tunteneet?” Totesin, että olen yksi näistä ihmisistä. Sitten lohduttauduin sillä, ettei tarkoitukseni ole tutkia Rosenholmin mielentilaa vaan kertoa hänen mietelmistään. Kun me luemme jotakin kirjaa, emme yleensä tunne sen tekijää henkilökohtaisesti. Päädyin siihen, että tämä tilanne onkin kannaltani ihan hyvä.

Rosenholm käsittelee asioita hyvin intiimisti, ikään kuin myrskyn silmässä seisten, eikä vähimmässäkään määrin viileänä ulkopuolisena tarkkailijana. Hän ei säästä ketään eikä varsinkaan itseään ruoskiessaan nykyistä elämänmenoa. Hän on luennoinut ja kirjoittanut artikkeleita esimiestyöstä lukuisilla foorumeilla. Uskon hänen rohkeutensa tarttua kipeisiin asioihin johtuvan oman persoonallisuuden lisäksi muun muassa siitä, että johtamiskoulutuksessa pitää osata kyseenalaistaa asioita.

Rosenholm lukee paljon ja sen huomaa näistä teoksista. Niistä tulevat vastaan muun muassa Aristoteles, Platon, Paavali, Luther, Marx, Lec, Anthony de Mello ja Ruth Benedikt. Erno Paasilinnaa hän on erityisesti muistanut MIELEN MATKOJA -teoksen esipuheessa, jossa hän kysyy ”Mistä minulle sanat” ja pohtii Paasilinnan mietelmää: On tämäkin ammatti: syödä omia sanojaan. Muutenkin minulle tulivat Erno Paasilinnan terävät viillot mieleen Rosenholmia lukiessani. Hänen mietelmiensä laatu vaihtelee, mutta parhaimmillaan ne ovat tiiviitä latauksia ja täyttävät erinomaisesti hyvän aforismin tunnusmerkit.

MIEHEN MIELTÄ -teoksen takakannessa sanotaan, että miehen mielen pysähtyessä vaikkapa konkurssiin, infarktiin tai avioeroon, valtaa miehen mielen ahdistus. Miehen puhumattomuus ja ihmeellinen syyllisyyden tunne seuraa ja jäytää. Kirjan mietelmät on jaettu aihepiireittäin kymmeneen lukuun: Johtaminen ja työ, Aika ja matka, Terveys, Epätoivo ja toivo, Itsetunto, Syyllisyys, Viha ja rakkaus, Yksinäisyys, Usko ja luulo sekä Ajatuksia.

MIELEN LIIKKEITÄ -teoksen alussa Rosenholm valottaa lukijalle kirjoittamisensa motiiveja mielenkiintoisesti:

”Meillä on kotonamme japanilaisen 1400-luvun runoilijan Ikkyun runo Tuomas Anhavan suomentamana ja S. Polameren piirtämänä tauluna eteisemme seinällä. Olen lukenut ja katsonut sen runon satoja kertoja. Siinä Ikkyu kirjoittaa:

Kirjoittaa jotain.

Jättää jälkeensä. Unta!

Ja herättyään

sitä tajuaa, ettei

edes lukijaa ole.

Se on tuntunut surulliselta. Ettei edes lukijaa ole. Luettuani sen runon yhä uudestaan ja uudestaan olen vihdoin löytänyt siitä suunnattoman ilon. Kirjoittaja on ollut olemassa.

Kirjoitan itsekseni huomatakseni, mitä ajattelen. Jos oikein hyvin sattuu, ajatukseni virittävät myös lukijaa. Lukija kenties löytää itselleen satoja kertoja luettavan ajatelman, jota pohdiskella tai vaikkapa kääntää päälaelleen.

Ensimmäisen kirjani Miehen mieltä kirjoitin osittain itselleni vastapainoksi yhä raskaammaksi käyvälle työelämälle. En uskonut silloinkaan, että elämä olisi vain työ tai ammatti. Nyt viisi vuotta myöhemmin uskoni on vain vahvistunut. Syvälle juurrutettu velvollisuudentunne on tarttunut ikäpolveni ihmisiin korostetusti työelämän sektorille. Sille sektorille on aina jostain sitä aikaa pystynyt ottamaan, varastamaan perheeltä, ystäviltä ja hyviltä harrastuksilta. Säälittävää se on siksi, koska useimmiten sen huomaa liian myöhään.

Tämän kirjan myötä on myös vahvistunut käsitykseni siitä, että ajatukset ovat kääpiöitä ja vasta teot ovat jättiläisiä.

Jätin jälkeni Vantaalla kesän korvalla 2006

Kari Pekka Rosenholm”

MIELEN LIIKKEITÄ jakaantuu kuuteen lukuun: Työ, Omatunto ja moraali, Elämän tarkoitus, Rakkaus, Mieleen tulleita ja Kysymyksiä. Rosenholm on julistaja, mutta hän esittää usein pohdintansa myös kysymyksen muodossa.

MIELEN MATKOJA -teoksen aluksi Rosenholm valistaa lukijaa kertomalla, että hän on kirjassaan yrittänyt yhdistää sanoja eletyn, koetun, luetun, alitajunnan ja unien matkoihin. Kirja sisältää viisi lukua: Johtamiseen ja työelämään, Uskontoon ja luuloon, Vapauteen, Omiin ajatuksiin ja Kysymyksiin.

Tässä kirjassa saavat uskonnolliset pohdiskelut merkittävän osan. Näkee, että Rosenholm on raamattunsa lukenut ja jäänyt pohtimaan tarkemmin monia kysymyksiä niin kuin tekee moni muukin samassa tilanteessa. Hän tukeutuu voimakkaasti uskoon Jumalaan. Eräissä mietelmissä hän kuitenkin haluaa voimakkaasti ottaa asiat omiin käsiinsä. Koin tässä ristiriitaisuutta, mutta en tiedä olenko oikeassa. Eniten minua kuitenkin puhuttelevat mietelmät, jotka ovat tästä konkreettisesta maailmasta.

TYÖELÄMÄN RISTIT JA RASTIT keskittyy nimensä mukaisesti työelämän asioihin. Se jakaantuu neljään lukuun: Johtaminen, Arvot, Organisaatio ja Työelämä. Se sisältää osittain samaa aineistoa kuin Rosenholmin aikaisemmat kirjat. Se lienee ymmärrettävää, koska Rosenholm on halunnut sijoittaa tähän kirjaan mahdollisimman painavaa tekstiä yhdestä elämänsä alueesta. Kirjaa lukiessa tuli mieleen, että moni ajatus on saattanut siirtyä siihen suoraan Rosenholmin luentoaineistoista. Se vaikuttaa suorastaan johtamistaidon oppikirjalta. Se ei sinänsä ole huono asia, mutta aforistisuuden kannalta se on pieni heikennys.

Olen valinnut näistä kirjoista näytteitä painottaen niiden asiasisällön painavuutta ja aforistista muotoilua.

MIEHEN MIELTÄ:

Ihminen juoksee oravanpyörässä. Mutta vain paljon suuremmilla aivoilla kuin orava.

Johtajan pitäisi tietää mitä johtaa. Ettei sitten tarvitsisi delegoida huonoa tulosta.

Johtaja toteaa, ettei hän halua luopua demokratiasta. Vain yt-menettelystä ja ay-edustuksellisuudesta.

Esimieheni kielsi minua kiittämästä henkilökuntaa vielä. Saattaa kiitos nimittäin olla tuudittavaa.

Johtaminen on vakava asia. Usein kuolemanvakava.

Ei kukaan uskonut, että hän olisi niin pitkälle elämässään päässyt. Pois.

Sekasorto on organisoitu aina hyvin.

Yhtiö on niin suuri, että ihmisistäkin on tullut nuppilukuja. Ihmisiä onkin vaikeampi johtaa.

Kuinka vaikeaa onkaan määritellä omia onnellisuuksiaan. Silloin, kun ne sinulla vielä ovat.

Konttasin niin lujaa, että melkein kävelin. Kävelin niin lujaa, että melkein juoksin. Juoksin niin lujaa, että melkein lensin. Lensin niin lujaa, että konttasin.

Niin kauan kuin minussa asuu lapsi, minulla on mahdollisuus ainakin kahteensataan nauruun päivässä.

Älä kanna turhia murheita, sanotaan. Vaan on vaikea tietää etukäteen huolia turhiksi.

Minulla on ollut infarkti. Hyvä tekosyy moneen.

Kyllä kompassi suunnan näyttää. Kun vain tietäisi mihin mennä.

Kun on niin loppu, että on ihan tyhjä, on alettava ladata unelmia tai asetta.

Karatessani avasin häkkini oven pimeyteen.

Olen yrittänyt vuodattaa kuppiani yli. Vain saadakseni siihen raikasta vettä.

Minä puhuttelin häntä. Vaikea päätellä olinko subjekti vai objekti.

Paha on mennä aidasta yli sen matalimmasta kohdasta, jos ja kun sitä aitaa ei oikeasti ole edes olemassa.

Mitä sinulle kuuluu? Ja aina minä vastaan, kiitos hyvää. Ovat sanat näköjään ruvenneet elämään omaa elämäänsä.

Outo havainto. Isossa porukassa kuningas. Pienemmässä vielä sentään prinssi. Ja kahdestaan, kerjäläinen.

Onneksi heitit minua, vaikkakin kivellä. Olin siis tarpeellinen.

Lohi painoi tasan viisi kiloa, taimen 2.5 ja nieriät yhteensä kilon. Mitä siinä enää painaa yhteinen viikonloppu perheen kanssa?

Näytä minulle sivistynyt avioero, niin minä näytän sinulle kahdeksannen ihmeen.

Hän tappaa vain katseelleen ja sanoillaan. Ei häntä voi sanoa murhaajaksi. Eikö?

Usein sanotaan, että tee työsi niin hyvin kuin osaat ja se riittää. Minä rakastan niin hyvin kuin osaan, mutta se ei tunnu riittävän.

En ymmärtänyt paljoakaan siitä. Vierasta kieltä. Rakkaus.

Koputit ovelleni ja sanoit: tule ulos. Panin vielä varmuusketjunkin kiinni.

Ei ollut senkään hyvä olla yksin. Sen toisen siitä pariairokaksikosta.

Mieluummin minä tässä itseni avaan kuin patologin pöydällä.

Koko elämä häkissä. Nyt häkin seinistä on jo tullut omiani.

Olen päässyt viinasta eroon. Viina on loppunut.

Sitä en ymmärrä, että voin helposti antaa anteeksi. Kun en itselle.

Jos olisi vain yksi asia, josta ei tarvitsisi luopua, niin minun kohdallani se olisi usko.

Useimmat ajatukset ovat puhtaampia ja kauniimpia kuin niiden esittäjät.

Sitä kirjoitusta voi pitää tärkeänä sen ja vain sen vuoksi, että se saatiin turhuutensa takia pois kirjoittajan päästä.

Jerzy Lec sanoi itäblogin maista: Siinäpä varakas yhteiskuntajärjestelmä, puolet vankilassa ja puolet vartijoina. Entä tänään koko maailma? Kolmannes työttömiä, kolmannes eläkkeellä. Ja loput palvelualalla.

Demokratia toimii hyvin. Eihän 500000 työttömällä ole lähellekään yksinkertaista enemmistöä.

Tiedon räjähdysmäisestä kasvusta seuraa vääjäämättä räjähdys.

Jopa kapitalisteja on alkanut pelottaa kapitalismi. Omien pörssiosakkeiden romahdettua.

MIELEN LIIKKEITÄ:

Laskenko aikaani kalastaessani tai hoitaessani puutarhaa? Entä ollessani töissä? Luonnon kanssa minulla ei olekaan työsopimusta. Eikä elämä ole ammatti.

Tässäpä merkillinen dilemma: Mitä halvemmaksi tuotanto tulee, sitä kalliimmaksi käy elämä.

Markkinatalouden yksi kevyimmistä sanonnoista – vapaa kilpailu – on raskainta yksittäiselle työntekijälle.

Kun työttömyys kasvaa, niin kasvaa tekemättömät työtkin.

Ihmisten viihtyvyyteen työssä tarvitaan oikeastaan aika vähän. Arvostusta, oikeudenmukaisuutta ja avoimuutta, ja kiitoksia silloin tällöin.

Sen minkä työyhteisöistä olen oppinut, olen oppinut käytännöstä, en kirjoista.

Globalisoitumista ei voi vastustaa ilman globalisoitumista. Vai voitko kuvitella, että sitä vastustavat viestit kulkisivat paremmin savumerkein ja rummutuksin? Vittumainen ristiriita.

Kun huomaat ongelman tai ristiriidan, hoida se heti. Muuten se on jo johtamisesi kannalta ohi.

Muistettava, että konsultit selvittävät ja antavat lausuntoja vain tilaajan maksusta. Se siitä objektiivisuudesta.

Pomojen tulisi muistaa, että jos työyhteisössä saa kaikki ajattelemaan omien ajatustensa mukaan, ei siellä sitten kukaan oikein ajattele kovinkaan paljoa. Siinä sitä ohjetta älykkäälle organisaatiolle.

Luulisi, että ihmisellä jo sinällään on joitain oikeuksia. Varsinkin, kun niitä vielä on vahvistettu erilaisilla maailmanlaajuisilla laeilla ja julistuksilla. Mutta entä sitten?

Kilpailuttamisesta on tullut välttämättömyys. Kenelle ja millä kustannuksilla?

Marx sanoi, että moraalin tilalle tulee hyötyperiaate. Näin on nyt yhteiskunnassa käynyt. Outo juttu, se sosialismi.

Pyhimys voi olla pyhimys siihen asti, kunnes tietää tekevänsä hyvää.

Välttämällä pahaa ei vielä välttämättä saavuta hyvää.

Sulkevatko ihmisen omatunto ja Jumalan tahto toisensa pois?

Tarina itsessään on kiinnostavampi kuin sen loppu. Elämäkin on kiinnostavampi kuin kuolema.

Olet oman onnesi seppä, silti aina jollekin kisälli.

Yhteys hengellisyyteen löytyy kai helpoimmin silloin, kun ei enää ole muita vaihtoehtoja. Miksi vasta silloin?

Vielä me opimme, että kanssakäyminen on kohtaamista. Eivät sitä voi välineet koskaan korvata.

Liika syyllisyydentunne ja ankaruus itseä kohtaan muuttuu katkeruudeksi. Silloin ei enää ole myötätuntoa itseä eikä toisia kohtaan.

Vain halu rakastaa ratkaisee. Pitkällä aikajänteellä.

Rakkautta voi arvioida vasta intohimon hävittyä.

Paljon on levottomuutta, jota ei tarvitsisi olla, jos olisi ajoissa tajunnut, kuinka vähän tarvitseekaan, tullakseen onnelliseksi.

Minulla on jo kaikki, aina. Vaikka en sitä nyt ehkä tiedostakaan.

En ole nähnyt omakotitalojen enkä kesämökkien pihoilla ensimmäistäkään emännänviiriä. Sanoiko jo joku, onneksi?

Ne, jotka tarvitsivat eniten vapautta, eivät sitä kestä. Eivät uskalla edes yrittää.

Kun olet saanut kaiken haluamasi, mieti mitä sen jälkeen haluat.

Kun kullekin annetaan tarpeittensa mukaan, mitä se oikeasti tarkoittaa?

Onko työvoimatoimisto parittaja, kun se yhdistää työttömän ja pääoman?

MIELEN MATKOJA:

Tässä kvartaalitalouden ihmemaailmassa mitataan yritysmaailman toimijaa vain rahantekokyvyllä. Minä alan kaivata jo Juuso Waldeneita.

Lähes jokaisessa itseään kunnioittavassa firmassa on henkilöstöpäällikön titteli muutettu seuraavaksi möngerrykseksi: - human resource manager. Voi vittu, että hävettää tämä typeryys.

Kun kommunikointi on räjähdysmäisesti kasvanut sähköpostien, intranettien ja tekstiviestien avulla, on oikea kohtaaminen vähentynyt samassa suhteessa. Surullista.

Minä haluaisin paljaan jalkani alle mieluummin ruohoa ja tuoretta lehmänpaskaa, kuin kiiltonahkakenkien alle toimiston käytävää tai parkettilattiaa.

Voi, kuinka toivon, että toimistoissani räjähtäisivät naurut ja naurunpyrskähdykset, tuoksuisi kahvi ja tuore pulla. Näillä eväillä saataisiin aikaan, ja voitaisiin paremmin.

Liian usein esimies on yhtä aikaa metsästäjä ja saalis.

Synneistään voi olla kiitollinen, sillä ne kantavat armon mahdollisuuden.

Minun uskovaisen vastaus ateistille on, että eihän sinullakaan ole mitään takuuta siitä mitä totuus on. Minulla sentään on usko.

Miksi pyydän anteeksi syntejäni, joita en ole itse aiheuttanut ja tehnyt?

Useimpien uskontojen mielestä elämä on vasta esileikki.

Elämässä ei koskaan ole ratkaisevaa se mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan mitä elämä antaa.

Hyvyys ja pahuus ovat kulttuurin käsitemäärittelyjä. Tekemäni teot ovat todellisuutta.

Tie vapauteen voi kulkea vain totaalin yksinäisyyden kautta.

Vapauttani pakenen etsimällä itselleni tapoja, lakeja ja tottumuksia, mutta ennen kaikkea syyllisyyksiä.

Ajatuksen vapaus on aina rajoittamatonta, sanomisen aina rajoitettua.

Vapaus on vähintäänkin kaksijakoista. Sen voi toteuttaa tekemällä kaiken sen mitä tahtoo, tai tyhjentämällä tahtonsa kaikista vaatimuksista ja halusta.

Onni on sitä, kun tämä hetki ja jokin ajattomalta tuntuva tilanne kohtaavat, hetkeksi.

Aina kun jokin koskettaa sinua, se on kaunista, iloista, surullista, kaihoisaa, mutta aina kaunista.

Kun avaan sisimpäni, vahvistun, tai saan kuolettavia haavoja. Avaan siitä huolimatta.

Olen liian usein valinnut surun ja huolen, ennen kuin olen sen edes kohdannut.

Ne kyyneleet, jotka ovat kostuttaneet silmämme, ovat olleet parantavia kyyneleitä, sen sijaan kyyneleet, jotka valuvat sieluumme ja mieleemme näkymättömiksi, mädättävät meidät, sisältä.

On mieletöntä kysyä, mikä on totuus.

Sinä se vasta köyhä mies olet. Sinulla ei edes ole aikaa.

En usko siihen, että kukaan voisi olla elämänsä herra tai sankari, koska uskon, että elämä kammoaa varmuutta.

Nuorten pahoinvointi näyttää lisääntyvän sitä mukaan kun mahdollisuudet yltäkylläisyyteen, huvitteluun ja vapaa-aikaan lisääntyvät.

Ihmisenä minun on itse luotava itseni, ei riitä, että minut on luotu. Ei riitä, että otan itseni annettuna ajelehtimaan olosuhteiden vankina. Ajatteluni ja tekoni ovat luomuksiani.

Yhdenkin ihmisen valtava kärsimys ylittää ymmärryksen. Satojentuhansien kärsimys ei enää aina ylitä edes uutiskynnystä.

Liian usein yritämme tehdä elämämme häiriöttömäksi ja kivuttomaksi taikauskon ja riittien avulla. Voihan se helpottaa, mutta loppujen lopuksi on se säkki otettava ja kannettava.

Kun joskus ajattelen, että olemiseni on ajan tappamista, tajuan oikeasti silloin tekeväni itsemurhaa.

Voisitko ajatella päättymätöntä iloa? Olisiko siinä edes mitään haluttavaa?

Onko niin, että totuus on kuitenkin joka päivä uusi? Aika pelottavaa.

Kaipaatko sinäkin nyt aikuisena lasten leikkejä, mato-ongintaa ja vieraiden odotusta? Miksiköhän ne nyt ovat niin vaikeita?

Onkohan se totta, että ihmisen puhumattomuus on lähempänä totuutta, kuin mitä ihminen sitten puhuu?

Kuinka moni meistä joutuu kulkemaan lainatuin lausein ja annetuin ajatuksin? Voi sitä ismien määrää.

Eikö millään saisi tietää etukäteen elämän kysymyksiä? Kun kuitenkin elämässä aina törmäät yllättäen vain vastauksiin.

TYÖELÄMÄN RISTIT JA RASTIT:

Palautteen antamiseen et aina tarvitse kehityskeskustelua, pelkällä hymyllä saat toiset tuntemaan itsensä hyväksytyiksi.

Työelämän sanasto harvoin pitää sisällään senkaltaisia sanoja kuin onni, innostus tai kauneus. Millä rikkoa arjen ja johtamisen ikävyys?

Eivät läheskään kaikki psykopaatit ole murhaajia, mutta liian usein johtajia.

Olen huomannut, että ongelmien liika pohdiskelu ja erilaisten prosessien kanssa hiustenhalkominen vie huomion pois tärkeistä asioista, ja estää näin asioiden ratkaisemisen.

On kai selvää, että johtajan tulee opettaa mieluummin esimerkin avulla kuin pitämällä luentoja.

On aika vaikea kutsua itseään johtajaksi, jos kukaan ei seuraa.

Entisaikaan valtionhallinnossa päälliköiden palkkaus perustui alaisten lukumäärään. Niin tänäänkin, mutta useimmiten saneerattujen lukumäärään.

Arvojen tulisi toimia huonoina aikoina yhtä hyvin kuin hyvinä aikoina. Muuten niillä ei ole olemassaolon oikeutusta.

Eivät yritysten arvot yrityksiä paljonkaan erottele, mutta se, miten niitä eletään tosiksi, erottelee.

Eivät organisaatiot tunnontuskia tunne.

Lähes kaikkien organisaatioiden yksi ja ainoa fokus on tehdä lisää rahaa. Aika yksitoikkoista puuhaa touhuta yhden ajurin kimpussa.

Työyhteisön kulttuuri ei koskaan ole luettavissa virallisista papereista.

Oikeasti en voi kuvitella mitään niin järjetöntä kuin maailman pörssijärjestelmä, jossa rahan määrä perustuu odotuksiin ja huhuihin, huhuihin ja odotuksiin. Siinä kansantaloustieteilijälle selittämistä.

Tutustuttuani useimpiin johtamisen teorioihin, voin todeta valtaosan niistä olevan tyylikästä ja ylvästä tarpeettomuutta.

Että joku on vaikeata, ei ole mikään argumentti, jos haluat muutosta.

Jokainen ihminen tarvitsee myötätuntoa ja anteeksiantoa. Ennen kaikkea itseltään.

RAIMO KOIVISTOINEN

Rosenholmin teoksia voi ostaa tekijän kautta, tiedustelut: karipekka.rosenholm[ät]vr.fi