Eino Vastaranta toteaa blogissaan kustantajan tiedotetta lainaten esikoiskokoelmansa Vastalauseita (Pilke-kirjat, 2012) olevan vuoden odotetuin aforismikirja. Tai seitsemän vuoden odotetuin, "ainakin se itse eniten odottamani", hän tarkentaa. Vastaranta aloitti aforismien tallentamisen Arina-blogiinsa vuonna 2005.

Aiemmin olen tutustunut Vastarannan ajatuksiin vain satunnaisesti mm. antologiassa Tiheiden ajatusten kirja (toim. Sami Feiring, Pilke-kirjat 2011) sekä raide- ja kirjastoaforismeina. Vastarannan vastaansanomattoman ja nokkelan yhteiskuntakriittisyyden ansiosta yksittäisiä aforismeja on näistäkin jäänyt mieleeni:

”Luonnon, eläinten, lasten, köyhien, puolustuskyvyttömien suojelijoita sanotaan toisinajattelijoiksi. Pistääkö ajattelemaan?”

”Olemme kaikki samassa veneessä, sanovat soutajille.”

Kirjan luettuani tutustuin myös Arina-blogiin. Blogia selatessa on kiinnostava miettiä kokoelman rakentumista, sillä kaiken kaikkiaan noin 1 300 aforismista kirjaan on mahtunut kolmisen sataa.

Kokoelmaa silmäillessä huomaa Vastarannan onnistuneen pitämään aforisminsa lyhyinä, sillä pisimmätkin ovat alle kahden rivin mittaisia. Joskus aforismiksi riittää yksi sana. Perinteiden ja sopivaisuussääntöjen kahleet Vastaranta on tiivistänyt näin:

”Etikettinki.”

Vastaranta kirjoittaa painavaa asiaa kevyesti. Kirjaa lukiessa on vaikea ahdistua, kun samalla hymyilyttää. Vastarannan viesti on silti äärimmäisen vakava:

 ”Tulevat sukupolvet, tulevatko ne enää?”

 Kirjan teemoja ovat mm. luonto, ilmastonmuutos, uskonto ja yhteiskunta. Vain yhdeksäs osio saa otsani hiukan rypistymään – miksi tähänkin kokoelmaan on kirjoitettu kirjoittamisesta? Osuvia sivalluksia löytyy silti näistäkin:

”Sana on vapaa, kunhan ajatukset ovat hyväksyttyjä.”

”Teräväkielinen katkaisee helposti kaulansa.”

Jos kokoelmasta pitäisi poimia yksi aforismi, valitsisin tämän, koska se on oudolla tavalla lohduttava:

”Miksi huolehtia huomisesta, jota ei ehkä tulekaan?”

HANNA-LEENA YLINEN

Vastalauseita-kirja erikoishintaan Aforismiblogin lukijoille, ks. tarjous (voimassa 31.5.2012 asti).

Jätä aforismisi ja kommentoi muiden!

Suomen aforismipäivää vietetään keskiviikkona 18.4.2012. Sitä on vietetty vuodesta 2006. Päivä ajoittuu Suomen aforismiyhdistyksen perustamisen (2005) vuosipäivään. Päivää juhlistetaan iloisissa merkeissä, sillä suomalainen aforismi on jo useamman vuoden ajan elänyt vahvaa nousukautta.

Tänä vuonna syytä juhlaan on aiempaakin enemmän, sillä 18.4. julkaistaan Eino Vastarannan kauan odotettu esikoiskokoelma Vastalauseita.

Aforismeja Eino Vastarannan Vastalauseita-kokoelmasta:

Kävi eläintarhassa katselemassa petoja, jotka katselivat häkkieläimiä.

Kaatamalla metsät saamme hullun paperit.

Ottaa kantaa luonnonsuojeluun pesemällä kätensä.

Olemme kaikki samassa veneessä, sanovat soutajille.

Kyllä kansa tietää – että sille ei kerrota.

Kilpailuyhteiskunnan jatkuvuuden perusta: voittajia ei julisteta.

Jos vaadit muutosta, aloittavat sen sinusta.

Poliitikot hoitavat yhteisiä asioitaan.

Viisasten juoma, syö aivosoluja.

Juuristaan pääsee eroon vasta mullan alla.

Sotilas tottelee käskyjä. Yhdeksää.

Murhenäytelmä on ilouutinen toimittajalle.

Taide kuuluu kaikille, kunhan lisätään volyymia.

Jokin on vinossa, kriitikko sanoo pää kallellaan.

Teräväkielinen katkaisee helposti kaulansa.

Yksilöllä vapaus valita, kenen joukoissa seisoo.

Kolkuttavalle avataan. Poikkeuksena omatunto.

Elämä, risti nollaa.


KIRJAA ON SAATAVILLA SEN ILMESTYTTYÄ MUUN MUASSA:
 
* suoraan aforismiyhdistyksestä (15 eur + postikulut 2 euroa (ennakkomaksulla); lähetä tilaus osoitteeseen toni.heikkinen (at) kolumbus.fi)
* Kirjantamo-verkkokaupasta (16 eur + Kirjantamon postikulut)
* Kirja-myymälästä Helsingin Lasipalatsista (Mannerheimintie 22-24), hinta 16 eur
* lähimmästä kirjakaupasta (tilaavat tarvittaessa)

Viime syksynä ilmestyi Teoksen kustantamana Jenni Linturin (s. 1979) esikoisromaani Isänmaan tähden. Kirja oli ehdolla sekä vuoden parhaalle esikoisteokselle myönnettävän Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon että vuoden parhaalle romaanille myönnettävän Finlandia-palkinnon saajaksi.

Linturin kirja on sotaromaani, mutta ei perinteinen sotaromaani. Kirjassa seurataan lähinnä Saksan armeijan Waffen-SS-joukoissa palvelleen Antin elämää sota-aikana, heti sodan jälkeen ja Antin vanhuudessa, jolloin hän onnettomuuden myötä alkaa sekoittaa nykyisen ja menneen. Romaani kertoo sodan lisäksi muistamisesta ja unohtamisesta, syyllisyydestä ja häpeästä.

Kirjan kieltä on kiitelty. ”Kirja on loistava, kypsä, tietoa ja tulkintaa tulviva, puhutteleva sekä kielellisesti loistava.” (Hämeen Sanomat 13.10.11) ”Linturi ei selitä, vaan ytimekkäin lausein hän toteaa ja kuvaa. Se toimii hyvin.” (Aamulehti 20.10.11) ”Erityisen vaikuttavaksi romaanin tekee Linturin ajattelun syvyys ja pitkälle kehitellyt mietelmät.” (Turun Sanomat 13.9.11) ”Teksti on parhaimmillaan vangitsevaa. Välillä lyhyehköt, täsmälliset virkkeet yltävät aforistiseen kirkkauteen.” (Lapin Kansa 3.9.11)

Näissä kustantajan sivulta kerätyissä mediaotteissa huomio kiinnittyy siihen, onko kirjalla kenties jotain erityistä annettavaa aforismin ystävälle. Ytimekkäät lauseet, ajattelun syvyys, pitkälle kehitellyt mietelmät, täsmälliset virkkeet, aforistinen kirkkaus. Kritiikeissä käytetyt sanat tuovat mieleen aforismin määritelmät.

Luin kirjan joulukuussa ja muistan, että kiinnitin jo silloin erityistä huomiota kirjan kieleen. Linturin lauseet toivat välillä mieleen Hotakaisen, jonka aforistisia lauseita on aforismiblogissakin esitelty. Tosin Linturilla aforistisuus ei ole niin selvästi kielessä, vaan enemmän niissä opetuksissa, joita kirjan henkilöt kantavat mukanaan.

Nyt reilun kolmen kuukauden jälkeen selailin kirjan uudelleen läpi ja keräsin kirjasta mietelmiä ja aforistisia lauseita. Olen ottanut lähes kaikissa tapauksissa kirjasta täydellisen virkkeen. Näin lainauksista tulee ilmi myös tapa, jolla Linturi mietelmät tuo esille. Lainaukset ovat samassa järjestyksessä kuin kirjassa.

Kuka olikaan sanonut, että kauempaa naiset olivat kauniimpia, miehet rikkaampia ja vauriot pienempiä?

Pennissä on markan alku, isä oli sanonut ja lisännyt hieman myöhemmin muutaman lasillisen jälkeen: muista poika, että arvo kasvaa arvokkaassa seurassa.

Pelko oli haurautta jumalan ja ihmisen välillä.

Rohkeus oli loppujen lopuksi vain sitä, että vieressä oli joku joka ei ollut yhtä rohkea.

Viimeisten vuosien aikana hän oli ymmärtänyt, että vanhuus oli pahempaa kuin sota. Sodassa oli sentään eloonjääneitä.

Kivussa ja kuolemassa kaikki oli rauhallista.

Sillä tottahan se oli, että ikäväkin totuus kuoli ennen valhetta.

Pelkoa tuntee joka sälli, mutta paniikki on itsemurha, Rajaperä oli joskus sanonut.

Tyhmimmät miehet saivat suurimmat aseeet. He eivät tunteneet pelkoa.

Maailma on sellainen, millaiseksi sen tekee, oli Sinikka joskus sanonut.

Jo ensimmäisen taistelun perusteella Antti osasi sanoa, ettei väkivalta ollut vallan muoto, vaan sen edellytys.

Vainajia ei vaalita muistamalla vaan unohtamalla, isä oli Aksun kuoleman jälkeen sanonut, ja Antti oli hänen sanansa totena ottanut.

Myötätuntoa ei saa halveksia, vaikka rohkeus ei muuhun riitäkään.

Ei sellaista voi kaivata, joka koko ajan kiehnää vieressä, isä oli joskus sanonut äidille.

Niinhän se on, että nykymaailmassa vain tiet keräävät ihmisiä, joilla on sama päämäärä, Kaarlo totesi.

Kun leipä laitetaan kortille, miehen on syötävä ylpeyttä, isä oli sanonut.

Omatunto harvemmin teki ketään rikkaaksi.

Sota on järjestetty kaaos. Järjestetty se on niille, jotka tekevät, ja kaaos niille, jotka katsovat, Rajaperä oli joskus sanonut.

Itsensä nostaminen ei ollut toisen häpeän arvoista, senkin äiti oli joskus sanonut Erkille.

Valkoinen ja mielipiteet kuuluivat niihin asioihin, jotka eivät muuttuneet ikinä, eivät ainakaan Mullojoella. Jos tahroja tuli, ne puhdistettiin tulevilla sukupolvilla. Niin Antin isä oli joskus sanonut, ja Antti oli hänen ohjeensa totena ottanut.

Aika on seurojentalon narikka, se perii maksun vasta sitten, kun kaikki hauska on jo ohitse, isä oli joskus sanonut Antille.

Kun näitä kirjasta keräsin, en voinut olla kiinnittämättä huomiota maneeriin, jolla näitä muiden ihmisten sanomia lauseita tuotiin esille. Nämä oli lähes aina vain sanottu: ”joku oli joskus sanonut jollekin”. Kukaan ei ollut tiivistänyt, väittänyt, tokaissut. Vain sanonut. Ehkä sillä tavalla Linturi on yrittänyt saada huomion kiinnittymään sanottuun, ei sanojaan.

Jaakko Antila

Aforismeja oli esillä Helsingin raitiovaunuissa, metrojunissa ja metroasemilla helmikuussa 2012 Aforismeja raiteilla -kampanjan merkeissä, joka toteutettiin nyt neljännen kerran. Alla vuoden 2012 raideaforismit.

Elämä tiivistyy pieniin hetkiin. Pisarat valuvat silmistä.

JAAKKO ANTILA

Lapsi elää hetkeä, aikuinen aikataulua.

PIRKKO AROLA

Simpanssilla on 99 prosenttia geeneistämme. Ehkä se on onnellinen tuosta yhdestä prosentista.

ANTERO HARJU

Elämän nuorassa on solmuja, jotta ote pitää paremmin.

SAARA HEIKKINEN

Kannan päässä uusi askel.

MINNA-KAROLIINA HEINO

Me etsimme rakkautta kissojen ja koirien kanssa.

RAIMO KOIVISTOINEN

Jokapäiväinen uutispuuro. Anna meille leipämme.

RIITTA KORHONEN

Tietoa on, mutta totuudet leikkivät kuurupiiloa.

EVA KYYHKYNEN

Ajattelijan intohimo: sahata poikki oksa, jolla istuu.

TORSTI LEHTINEN

Me lähdemme, jotta emme jäisi yksin.

RAUNI ANITA MARTIKAINEN

Lehdet kellastuvat, lukijat punastuvat.

ERKKI JUHANI MELARTIN

Kohina kerääntyy simpukkaan. Sana on helmi.

MIIA PAANI

Kirjanoppinut on lukenut lyhyen oppimäärän.

RAUNO RIKKONEN

Niin metsä vastaa osapuilleen.

TIMO SALO

Lapsi ei puhu luovuudestaan; lintu lentää, kala ui, siinä se.

ARTO SEPPÄLÄ

Lapset ovat ihmiskunnan yritys viisastua.

EERO SUVILEHTO

Sormenjälki, kaikilla eri labyrintti.

JUHA TAHKOKALLIO

Politiikassa pieni on kaunista ja suuri mahtavaa.

JANNE TOMPURI

Ei ole ihmeitä – vain ällistyneitä ihmisiä.

RAIMO TUOMAINEN

Olemme kaikki samassa veneessä, sanovat soutajille.

EINO VASTARANTA

Tuulen humina, säveltäjä tuntematon.

MARKKU VIITASALO

Silmässäsi ohikiitävän linnun siluetti. Aamun kadonneista tunneista tehty.

Ajatus kulki hälytysajoneuvona yön, muuttui aamulla sepelkyyhkyksi.

Pysähtyä ja huomata juosseensa sudenkorennon selässä.

Kuin pilvettömän taivaan värinen hiuspinni, pikkutytön nauru.

Yön tunnistaa kaukaisesta unissaan puhuvasta onnesta.

VIRPI ALANEN

Kysymättä jää, miksi samalla alueella vallitsee sama murre kieli usko tapa laki.

Vastaus ei ole vaikea, mutta sen helppous ei helpota sen lausumista,

koska apinuus kutittaa niin vastaajan kuin suuren Akilleen kantapäätä.

Omasi eivät ole omiasi, jos kuulet näet ne ympärilläsi.

Jos et, olet saattanut tulla niihin ajattelun, opiskelun

vaivalloista tietä.

MARKKU ENVALL

Vahveroita kuusen juurella. Suut supussa.

Haavasta uhanalaisille elämä, havinasta kodittomille.

Kaavoittavat metsäkylistä kylämetsiä. Kuka näkee metsän kyliltä?

Kun pienempi peittää suuremman, luonto vaikenee.

Huomisen värit iltataivaalla. Heikot signaalit.

LAILA MALINEN

Lapsen harha: aikuisena saan päättää itse.

Demokratia antaa vallan niille, joilla on taito puhua se itselleen.

Huipulla luulee.

Kunnia on jaettava kiireellä, etteivät perusteet ehdi vanheta.

Tulevaisuudessa voi katua näitä päiviä, jotka kuluvat kadotettujen mahdollisuuksien murehtimiseen.

HANNA-LEENA YLINEN

TIHEIDEN AJATUSTEN KIRJA VALITTU VUODEN AFORISMIKIRJAKSI

Vuoden 2011 aforismikirjaksi on valittu Tiheiden ajatusten kirja – uuden aforismin parhaat. Kirja esittelee laajalti suomalaista nykyaforistiikkaa (mukana on yli 100 kirjoittajaa ja yli 1500 aforismia), lisäksi siinä on aforismiin liittyviä tieto-osioita, muun muassa suomalaisen aforismin bibliografia. Kirjan on toimittanut Sami Feiring.

Valinnan teki suomen kielen professori Kaisa Häkkinen.

Vuoden aforismikirja valittiin nyt seitsemännen kerran. Aiemmin on palkittu Markku Envallin, Olli Hyvärisen, Jarkko Laineen, Tiina Lehikoisen, René Charin ja Pekka Kejosen teokset.

Tiheiden ajatusten kirja on julkaistu Pilke-sarjassa, joka on Suomen aforismiyhdistyksen ja Kirja kerrallaan -kustantamon yhteinen julkaisusarja.

Palkitsemisperustelut

Kaisa Häkkinen perustelee valintansa näin:

”Kun sain Tiheiden ajatusten kirjan ensi kertaa käsiini, ajattelin, että tätä en missään tapauksessa valitse vuoden aforismikirjaksi, koska ratkaisu olisi ollut liian helppo. Aineisto oli jo valmiiksi arvioitua ja valikoitua, siis suomalaisen nykyaforismin parhaimmistoa. Teoksen tarkempi tutkiminen osoitti, että aiemmin julkaistujen aforismien lisäksi se sisältää myös uusia. Kirjan alussa on lyhyt ja selkeä perustietopaketti siitä, mikä aforismi on ja miten aforismeja kirjoitetaan ja julkaistaan. Myös teoksessa julkaistujen aforismien tekijöistä on lyhyt esittely, ja kirjan lopussa on suomalaisen aforismikirjallisuuden bibliografia. Parhaalla tahdollanikaan en keksinyt yhtään ainoaa pätevää syytä, jonka nojalla tämän teoksen olisi voinut sivuuttaa. Se on kaikissa suhteissa ylivoimainen. Se on aforismien aarrekammio, josta riittää ammennettavaa niin kauan kuin suomalaista aforismia ylipäänsä luetaan ja kirjoitetaan.”

Aforismeja teoksesta Tiheiden ajatusten kirja – uuden aforismin parhaat:

Ruuhka on säännöllinen mielenosoitus vallitsevan järjestelmän puolesta. (Aleksi Ahtola)

Voinko puhua juurista, jos kohde ei suostu enää olemaan puu? (Virpi Alanen)

Kuunnella tekstiä niin kuin kuuntelisi avaruutta tai tähtitaivasta. (Helena Anhava)

Etenen, sillä muistini on lyhyempi kuin kehä jota kierrän. (Markku Envall)

Kun poliitikot kompastuvat, sotilaat kaatuvat. (Sami Feiring)

Oman pesän likaaja? Minähän siivoan. (Hannu Hirvonen)

Kortti kertoo kohtalosi. Älä unohda tunnuslukua. (Mariitta Hämäläinen)

Meren toivo: vielä jäädyn vahvaksi. (Riitta Korhonen)

Älä anna kalaa tai leipää, vaan myy opetus oman onnen onkijaksi. (Marko Laihinen)

Silmien määrä, neulallakin. (Tiina Lehikoinen)

Haluan tutustua juuriini, jotta en kompastuisi niihin. (Torsti Lehtinen)

Vahveroita kuusen juurella. Suut supussa. (Laila Malinen)

Yksilöllisyyden nimissä yhä useampi syöstään yhteiseen kuiluun. (Hilja Mörsäri)

Valo ilman varjoja. Autiomaa. (Johannes Ojansuu)

Oravanpyörä näyttää läheltä katsoen tikapuilta. (Hannu Pulkkinen)

Ilo on hyvä johdattaja, se on käynyt jo siellä, minne ollaan menossa. (Mirkka Rekola)

Kun kannamme vastuuta kaukana olevista, heistä tulee meille läheisiä. (Paula Sainio)

Nainen odottaa yhdeksän kuukautta, äiti lopun ikäänsä. (Arto Seppälä)

Jäätiköt sulavat. Vielä löytyisi pala hattuun. (Eero Suvilehto)

Aforisti piilottaa ajatuksen kaikkien nähtäville. (Janne Tompuri)

Viisasten juoma, syö aivosoluja. (Eino Vastaranta)

Ekoturismia ovat vain viimeiset matkat. (Markku Viitasalo)

Demokratia antaa vallan niille, joilla on taito puhua se itselleen. (Hanna-Leena Ylinen)

Sami Feiring

Tiheiden ajatusten kirjan toimittanut Sami Feiring on toiminut pitkään aforismin parissa hoitaen muun muassa luottamus-, opetus-, raati-, arvostelu-, toimitus- ja suomennos­tehtäviä.

Kaisa Häkkinen

Vuoden aforismikirjan valinnut Kaisa Häkkinen on Turun yliopiston suomen kielen professori ja Helsingin yliopiston ja Åbo Akademin dosentti. Hän on merkittävimpiä kielemme etymologeja eli sanojen alkuperän selittäjiä. Hän on työskennellyt Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan dekaanina sekä useiden tieteellisten seurojen luottamustehtävissä. Hän opettaa suomen kieltä, tietokirjoittamista sekä kirjakielen ja kielikunnan historiaa. Kaisa Häkkinen on palkittu muun muassa Valtion tiedonjulkistamispalkinnolla, Elias Lönnrot -palkinnolla sekä Vuoden Professori  tunnustuksella.

Vuoden aforismikirjat

 www.pilkekirjat.blogspot.com

Vuosittain julkaistujen aforismikirjojen määrä on selvästi kasvanut viime vuosina. Myös vuosi 2011 oli julkaisujen osalta vilkas.

Vuoden aforismikirjan 2011 on valinnut professori Kaisa Häkkinen. Hän on päätöksensä tehnyt ja se julkistetaan lähipäivinä. Sillä välin julkaisemme muutamia aforismeja, jotka Kaisa Häkkinen on valinnut viime vuoden kirjoista: ”Aforismikirjoja lukiessani poimin jokaisesta teoksesta yhden sellaisen, joka erityisesti jäi mieleeni.”

Peruutuspeilistä näkyy aina oma katse.

(Arola, Pirkko: Puu etsii varjoaan)

Elämä on lahja. Aika kuluu käärepaperia avatessa.

(Engberg, Marita: Kukaan ei riitä kaikille)

Mykkäkoulu on köyhän miehen retriitti.

(Envall, Markku: Alkuräjähdys on kesken)

Epäusko on itsensä toteuttava ennuste.

(virke poimittu tietoteoksesta Envall, Markku: Miten kirjoitan aforismeja)

Seison sanojeni takana. Ette te minua näe.

(Hirvonen, Hannu: Kiireestä kantapää)

Arki silittää aivoja.

(Hyvärinen, Olli: Delete)

Taiteilijat ovat nykypäivän paimentolaisia. Tosin paimenista on tullut paimennettavia. Ihan omalla suostumuksellaan.

(Hämäläinen, Seppo: Ajatusteni tähtitarha)

Mitä minä vapaudella, pystyyn tapettu.

(Ketola-Orava, Liisa: Kaikkien Liisojen Ihmemaa)

Tästä ei maailma parane, sanoi optimisti. Ja pessimisti.

(Laesterä, Pertti: Mustat lampaat)

Ei eläin tee pahoin. Se vain on, niin kuin vuodenajat, niin kuin vuodet, yhtä ympyrää.

 (Lehikoinen, Tiina: Isoympyräkatu. Fragmentteja, aforismeja, miniatyyrirunoja)

Cyberajan jokelteluääni on ”Dabljuudabljuudabljuu”

(Malanin, Ken: Elämää ja elektroniikkaa. Cyberismejä)

Hyvän johtajan tehtävänä on motivoida, antamalla mahdollisuuksia, ei aina velvollisuuksia.

(Rosenholm, Kari Pekka: Työelämän ristit ja rastit. mietelmiä johtamisesta ja työelämästä)

Ystävyys on kulkemista käsi kädessä – toinen käsi vapaana.

(Sainio, Paula: Auringon hiukset. Runoja ja mietelmiä)

Ei totuuteni ole toisia varten. Heillä on omansa.

(Sinkko, Aimo Y: Simbautellen)

Aforisti piilottaa ajatuksen kaikkien nähtäville.

(Janne Tompuri, teoksesta Tiheiden ajatusten kirja. Uuden aforismin parhaat. Toimittanut Sami Feiring)

Tieto ei ole uskon asia, oletan.

(Viitasalo, Markku: Askeetikon dieetti)

Kuva: www.statiivi.fi

Kalligrafisten aforismien näyttely avattiin 12.1.2012 Pasilan kirjastossa, Helsingissä. Alla on maistiaisiksi seitsemän kalligrafien näkemystä aforismeista. Näyttely on esillä Pasilassa 3.2. asti, minkä jälkeen se kiertää eri puolilla Suomea, ks. aikataulu.

Niin paljon järjestystä kuin välttämätöntä. Niin paljon vapautta kuin mahdollista.

aforisti: Markku Envall, kalligrafi: Merja Koivuniemi

Muistojen kultareunat. Ei konepesua.

aforisti: Hannu Hirvonen, kalligrafi: Anja Lähteenmäki

Meren toivo: vielä jäädyn vahvaksi.

aforisti: Riitta Korhonen, kalligrafi: Tarja Tilli

Valo ilman varjoja. Autiomaa.

aforisti: Johannes Ojansuu, kalligrafi: Satu Blomqvist

Mereen mennyt päivä nousee puhtaana huomiseen.

aforisti: Maija Paavilainen, kalligrafi: Raili Töysä

Kaikki kyyneleet eivät löydä kanavia.

aforisti: Lauri Sallinen, kalligrafi: Marika Koskimäki-Ketelä

On syytä  muistaa, ettei yksikään kasvi ole rikkaruoho, ennen kuin niin lukee paperille painettuna tai vanha nainen sanoo sen kovalla äänellä.

aforisti: Martti Vasamaa, kalligrafi: Marja-Liisa Mäkilä

Kalligrafisten aforismien näyttelyn avajaiset pidetään Helsingin pääkirjastossa Pasilassa (Rautatieläisenkatu 8, 2. krs.) torstaina 12.1. klo 18.00.

Ohjelmassa muun muassa:

- Aforisti Eva Kyyhkysen avaussanat.

- Avajaispuheen pitää kirjailija Maija Paavilainen.

- Mehua, viiniä, pientä purtavaa.

- Itse näyttely nähtävillä.

- Lisäksi diaesityksenä nähtävissä kaikki työt (tämä vain avajaisissa).

Olet lämpimästi tervetullut näyttelyn avajaisiin!