Vantaalla asuva Antti Pelttari työskentelee lehtorina Humanistisessa ammattikorkeakoulussa. Pelttarin Aforismeja aamupalaksi –sarjaa, jota Niina Mälkiä kuvittaa, on julkaistu useissa lehdissä. Pelttari on julkaissut kolme aforismikokoelmaa: Aforismeja aamupalaksi (2000), Aforismeja aamupalaksi: mietteitä työstä ja työttömyydestä (2001) ja Aforismeja aamupalaksi: ajatuksia Suomesta (2002).<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Ehkä kaikki inhimillinen ajattelu on loppujen lopuksi vain kuolleiden ajatusten sielunvaellusta.

Kuinka monta tunteetonta ja eleetöntä murhaa voi katsoa televisiosta ennen kuin se alkaa tuntua itsestäkin luonnolliselta ongelmanratkaisulta?

Kaksi miestä kohtaa tavaratalossa. Toinen on ylpeä siitä, että hän voisi ostaa koko liikkeen tyhjäksi. Toinen siitä, ettei tavaratalossa ole mitään mitä hän olisi vailla.

Ennen yhteiskunta oli loinen, joka imi hyvinvointia teollisuusyritysten vauraudesta. Nyt yritykset ovat loisia, jotka imevät vaurautta yhteiskunnan hyvinvoinnista.

Työtäpelkäämätönkin saa nykyisin pelätä työpaikkansa puolesta.

Suomalaisia ei vaivaa huono itsetunto vaan korkea sivistystaso. Olemme liian viisaita pitääksemme itseämme muita parempina.

Onni asuu vierailla mailla. Onneksi ei naapurissa.

Hyvä lähimmäinen pysyy riittävän kaukana.

Ennen piti ripittäytyä papille ja nöyrtyä kirkon edessä. Nyt täytyy nöyrtyä medialle ja ripittäytyä toimittajalle.

Ne omenat, jotka eivät onnistu putoamaan puusta pitkälle, eivät saa myöskään tarpeeksi valoa kasvamiseen

Hyvinvoinnin mittarina tulisi ruokakorin sijaan olla roskakori.

Jätetäänkö luonto silleen vai sileäksi?

Maailman hyvinvoinnin vetureiksi on valjastettu kaksi raudikkoa: jatkuva kasvu ja kestävä kehitys. Ongelma on siinä, että ne juoksevat molemmat eri suuntaan.

Ihminen voi olla luomakunnan kruunu, mutta kruununperijäksi hänestä ei enää ole.

Maailmanloppu on ensimmäinen luonnonkatastrofi, josta yksikään ihminen ei pääse hyötymään.

Lakkoase ei ole ruostunut. Ongelma on siinä, että enää ei tiedetä, ketä aseella osoittaisi.

Kuinka kukaan suomalainen voi enää väittää, ettei Euroopan Unioniin kannattanut liittyä? Ajatelkaa urheilumenestystä Sydneyssä: 80 kultaa, 80 hopeaa ja 81 pronssia.

Verkkomaailmassa viihdytään, koska siellä jokainen voi olla katu-uskottava.

Antti Pelttari