Tampereen aforismiyhdistys järjesti alkuvuonna 2013 aforismikilpailun, jonka tulokset julkistettiin aforismipäivänä 18.4.2013. Kilpailun voitti Sauli Salomaa Tampereelta ja kunniamaininnan saivat Saara Heikkinen (Kemi), Esko Lovén (Kuopio) ja Juha Tahkokallio (Tampere). Alla palkittujen aforismeja.

Sauli Salomaa, Tampere

Kaunis ihminen on näkymätön.

Jos sääli on sairautta, sitä on myös inhimillisyys.

Mielellään ihminen kuoriutuu mustasta vaipasta.

Menneisyydessä paistattelu korventaa nykyhetken.

Kiusaus häviää, kun antaa sille periksi.

Kaikki mikä liikkuu, syödään liikkumattomaksi.

Tuskin Luoja on missään kotonaan.

–

Saara Heikkinen, Kemi

Nuorena tehtiin kauneuspilkkuja, maksaläiskät tulevat tekemättä.

Ei kauneus ole katoavaista, se vain kääntyy sisäänpäin.

Puutarhuri rakastaa ruusuja, ei hänkään tanssi niiden päällä.

Jalkapohjiin tarttuu muistoja.

Aalto huuhtelee rannan, mutta jäljet hiekassa painautuvat muistiin.

Katumuksen niityllä kasvaa hukkakauraa.

Jos saisin elää elämäni uudestaan ja korjata virheeni, en olisi enää minä.

Elämä on riepotellut minusta onnellisen.

---

Esko Lovén, Kuopio
 

Ennen kuin tunnemme ihmisen, hajotamme ja rakennamme hänet mieleiseksemme.

Olet antanut ihmisten tehdä maalauksen kasvoillesi, joka ei esitä sinua.

Pyri luonnoksesta valmiiksi.

Monta tuntematonta ihmistä puhuu sinulle yhden tuntemattoman suulla.

Ihmiskunnan häpeä: Sankaripatsaat rajan molemmin puolin.

Etsi miehestä ja naisesta pari suhdetta ja ihminen.

Ihmisen ainutlaatuisuus ei ole sormenjäljet vaan sanojen jättämät painaumat.

Ostan elämyksiä kauppiaalta, häviän taas.

Yksi katse, kaksi sanaa, kolme kosketusyritystä. Hän on sittenkin samasta maailmasta.

Pahat sanat puristetaan kuulumattomiin, tukahdutetaan kämmenten välissä: kättely.

Juttuni tapahtumapaikka ei ole tämä kaupunki vaan lause.

Upottavin suo tallattavana: arki.

Vanhempani ovat jo kuolleet. En voi enää paiskoa ovia itselleni.

Mitä kuolemassa on pelkäämistä, ihmettelen syntymää.

Luulen, että sanojesi takana on paljon tilaa eri merkitysten asua.

---

Juha Tahkokallio, Tampere

1.

Diagrammipylväät, pilvenpiirtäjät.

Taivas on kuplista suurin, sisällä kivi
ja sammalet.

Unessa sielunmaisema, tajunta laajentunut
seuduksi, jossa se vaeltaa.

2.

Voiko maailman allekirjoittaa, lapsi on vastaus.

Hymy ja hampaat imetään äidinmaidosta.

Orpo piru, jos Hän on kuollut.
Isoisä piirtyy lastenlapsiin.

3.

Eivät olleet kuin kalat vedessä. Evoluutio.
Ei niitäkään täältä vienyt.

Luonto murtautuu geometriasta, ihminen
palaa siihen ja pyrkii avaruuteen.

Ykseyden sijaan haetaan ensimmäisyyttä
ja sitä yhtä, oikeaa.

4.

Kohdentaa. Kohta kohtaa. Kohtelias.

Sukunimiä kuin olisivat nimittelijät saaneet päättää.
Ja hämärät luontolyyrikot.

Joulukuu on vuosista julmin.

*Kontrolli*, peikon kanssa peikkoa vastaan.

Näkymättömät ovat pitkäikäisiä, koska
niiden läpi ei voi nähdä.