Helsingin työväenopistolla järjestettiin syksyllä 2014 Oivalluksesta aforismiksi -kurssi. Kurssilla tutustuttiin aforismiin kirjallisuudenlajina sekä harjoitusten myötä laadittiin ajatelmia. Osa osallistujista oli perehtynyt aforismiin jo aiemmin, osa kirjoitti elämänsä ensimmäiset aforismit kurssilla. Alla kurssilaisten aforismeja.
Käki kukkuu. Elämäni varastetaan.
Oma elämä: kerta.
Rautalangasta väännän solmun, ajatukseni jäävät kiinni.
Vastatunnosta kylläisenä, kasvot kyynelissä.
Pidä lippu korkealla. Älä peitä sillä kasvojasi.
Minä muistan sinut, muistini sinut.
Lukemattomat vapaamatkustajat vaarantavat sivistyksemme.
Mistä otan suunnan, jos karttanikin kuuluu kulissiin?
JAAKKO ANTILA
Kuokkavieras ainakin halusi tulla juhliin.
Markettien yksikätiset rosvot varastavat eläkeläisten euroja. Laillisesti!
Kuun valo – aurinkoa pimeään yöhön.
Tuntematon sotilas. Ei sellaista ole. Hyvin kotikylällä tunnettiin.
Sallivuus on suuruutta ja suvaitsemattomuus pienuutta.
Mistä ei voi puhua, kuiskaa se pohjantuuleen.
Missä koti, siellä aina pyhä maa.
TUULI HONKANEN
Kynän rahina paperilla – sanan syntymäparkaisu.
Se tavallinen tarina. Mies osasi mennä ja tulla. Ei osannut olla.
Kansakunnan kaapin päältä, kultaisten kädenpuristusten jälkeen, jäi vanhuksille vain nappi kolehtihaaviin.
Autuaita ovat yltäkylläiset, sillä heidän on valta, voima ja kunnia.
Laiskuus ja ahkeruus - kehityksen kantavat voimat.
Laiskuus on hyvä isäntä, mutta huono renki.
Mistä ei voi puhua – siitä kirjoitetaan. Nimettömänä nettiin.
HELENA K.
Syksystä toiseen omenapuut toistavat itseään.
Omenat kuin ihmiset – kypsyysaste vaihtelee.
Omenapuu raskaana joka syksy – paljon jälkeläisiä.
Haluaisinpa pitää taukoa tästä some-elämästä ja mennä eukkojen kanssa tarinoimaan Ruokolahden kirkonmäelle.
Tuoreet turkkilaiset viikunat – halkaistuina verenpunaiset kuin Syyrian pakolaisten tuska.
Kielikysymys: onko ruskeasta kielestä etua elämässä?
Kynä on kieli.
Olisipa mieleni tyyni kuin vedenpinta.
JAANA KIURU
Elämässä on joskus hyvä vaihtaa sävellajia, kuin euroviisuissa.
Verhot kiinni! Pääsee pimeyttä valoon.
Syksy. Lupa vaihtaa hymiötä.
Seuraavan vuoden kalenteri on kiiltävämpi.
Lama-ajan Suomessa otsat rypistyvät, mutta silmäkulmat pysyvät sileinä.
Leipää ja leivoksia. Ihmiset syövät elääkseen ja kuollakseen.
Olen hidas uusille asioille. Etsin kiveä heittääkseni, mutta seison tasaisen kallion päällä.
Sanat ovat viestikapuloita, rattaissa.
TAPANI MÄKI
Kosmopoliitti tupajumi universumissa.
Automaattiovet, yhä vähemmän ovia aukaistavaksi.
Uuttera elämä tuo viisaan levon tai varhaiset monttubileet.
Rohkeilta naisilta siivet, pari sulkaa siivistä miesten hattuun.
Nainen antoi mitan mitasta, kosto. Vai antoiko jalo vain tasoitusta.
Voisinpa auttaa! Mutta aina vaan ropisee omaan laariin. Ulkomaanapu.
Lasinen lapsuus, ainakin näit lävitse.
NIMIMERKKI VIRKATEN
Pitsien propagandan kanssa oltava valppaana.
Päiväkirja, vuosikymmenten takaa – illuusio huomisesta.
Kukka ikkunalla, harmaan päivän valo.
Tyttö kehyksissä, sanat salassa, raamissa.
Yö – unet karisseet silmistä, hiljaisuus. Ajatukset, aforismit valtaavat mielen.
Eläkkeellä. Elämästäkö?
Lempeys – voimavara; kovuus – kiviriippa.
Surun edessä paljas, sanaton.
KAARINA PALVIAINEN
Säätiedotus, väsyneen jumalan ennustus.
Harakka nauroi sydämen väärään kurkkuunsa.
Maksaa, huutaa Hursti jouluna turhaan.
Väärät korot eivät kopise holveissaan.
Totuuden torvi metallijäteastiaan.
Huraa! Lääketiede on löytänyt maksamattomuuden.
Lainattu ajatus - velkainen maailma
Häntä hametta heiluttaa.
EIJA RAHIKAINEN
Journalistit, nuo sananvapauden portinvartijat.
Sitä röyhkeyttä, millä he kirjoittavat sananvapaudesta.
Onnistunut joukkotiedotus: kaikilla samat ajatukset.
Keskustelu on helppo tappaa: uhattuna se tekee itsemurhan.
*
Demokratia olisi hämillään, jos tietäisi, mitä kaikkea sen nimissä tehdään.
Yhteiskunnan vihollinen ymmärtää, ettei yhteiskunnalla ole tarjota ystävyyttä.
Tällaisesta yhteiskunnasta on parempikin syrjäytyä.
Et voi pudottaa minua. Olen jo siellä.
HANNA-LEENA YLINEN
Kommentit