Rauno Rikkonen (s. 1939 Vilppula) on Lapualla asuva, eläkkeellä oleva hortonomi, puutarhaopettaja ja yrittäjä. Hän tutustui kuusikymmentäluvulla ”Havukka-ahon maisemiin” ja sai kipinän pohdiskeluun ja kirjoittamiseen. Rikkosen esikoisaforismikokoelma Määrämittaisia (Kesuura) ilmestyi vuonna 2010 ja nyt joulukuussa 2012 toinen kokoelma Elonkorjuu (Kesuura). Rikkonen on kirjoittanut myös seuranäytelmän, runoja ja lehtikirjoituksia.
 
Rauno Rikkosen tuoretta kokoelmaa voi tilata sähköpostitse suoraan tekijältä rauno.rikkonen (at) netikka.fi (jos haluat kirjaan tekijän omistuskirjoituksen, mainitse asiasta tilatessasi), hinta on 17 euroa (sisältää postikulut kotimaassa) tai kustantajalta (Kesuura).

Poimintoja teoksesta Elonkorjuu:

Kun aika nyt on kypsä, annan itselleni luvan nauttia.

Enää en odota kuuta taivaalta – pelkkä taivas riittää.

Maailmankuvani laajetessa on minua alkanut ahdistaa.

En poista kiviä koskestani, että kuulen sen pauhun.

Väliin on itkettävä itsensä kuivaksi.

Vanheneminen ei kysy ikää.

Matkalla ikääntymiseen huomaan ottaneeni liian vähän eväitä mukaan.

Tehdyn korjaaminen myöhäistä kun tilinpäätös on allekirjoitettu.

Kaikilla on pimeät puolensa. Joillakin ne vain loistavat.

Asfaltti laulaa. Kylätieltä kuuluu soraääniä.

Metropolissa joutuu helpommin huonolle tielle.

Kaupungissakin löytyy omantiensä kulkijoita.

Maalaisjärjen käyttö ei ole kaupungissa kiellettyä.

Elämä on jalokivi, jonka olemme hautaamassa kaatopaikalle.

Ihminen laulaa kukkona omalla tunkiollaan.

Tiedon tulvassa käsityskyky hukkuu.

Ajatusten teillä ei ole liikennemerkkejä.

Ystävällä suuret korvat ja pieni suu.

Puhuvat metsästä – eivät sieltä.

Kaikille tekisi hyvää edes kerran elämässä mennä metsään.

RAUNO RIKKONEN