Suomen ensimmäisten valtakunnallisten aforismipäivien yhteydessä kesäkuussa 2004 Paimiossa pääsimme tutustumaan August Pyölniitun kotitaloon Pajapellon tilalla Paimion kunnan Maljamäen kylässä. Paritupainen talo toimii nykyisin kotimuseona. Taloa ja siinä asuneita henkilöitä esitteli Johanna Lehto-Vahtera, joka toimii museon hoitajana. Aforismipäivien aikaan julkaistiin hänen toimittamansa teos JÄRKEVÄ TOIVO, joka sisältää kokoelman August Pyölniitun ajatuksia ja kertoo hänen elämästään. Tämä kirjoitus perustuu tähän teokseen.

”Paimion viisaana” tunnettu August Pyölniittu (1887-1979) eli koko elämänsä Pajapellon tilalla, suurimman osan ajasta sisartensa Idan ja Olgan kanssa. Kaikki sisarukset elivät naimattomina. ”Akulle” ei ilmaantunut sopivia tilanteita elämänkumppanin löytymiseen, mutta rakkautta hän kaipasi. Ihmissuhteet olivat ujolle teoreetikolle vaikeita eikä hänen persoonansa originellius helpottanut niitä.

Pyölniittu oli pientilallinen ja itseoppinut tiedemies, joka harrasti tähtitiedettä, fysiikkaa, matematiikkaa, filosofiaa, politiikkaa ja kirja-arvosteluja. Hän toimi myös järjestöissä, muun muassa pienviljelijä-, työväen- ja raittiusliikkeen parissa. Hän hoiti vuonna 1922 perustettua osuuskassaa ja oli Kansanvalistusseuran kirjeopiston oppilas n:o 1.

Pyölniittu menestyi hieman heikosti maanviljelyksessä, jonka harjoittamiseen olosuhteet kuitenkin torpparin pojan pakottivat. Fyysinen työnteko oli hänelle henkistä etenemistä estävä ”paakku” jalassa.

Pyölniitun tavoitteita olivat elämisen taito ja pyrkimys siveellisyyteen ja solidaarisuuteen. Hän teki suunnitelmia aatteellisesta keksinnöstä nimeltä cornarolismi eli uusi käytännöllinen siveysoppi, jonka avulla koko ihmiskunta ja yksityinen ihminen voi tulla täysin onnelliseksi.

Eniten ajastaan Pyölniittu uhrasi neonturpiinikeksinnön kehittelyyn. Se oli Akun kiinnostuksen kohteista käytännönläheisin. Patenttia hän ei onnistunut saamaan kovista yrityksistä huolimatta. Päiväkirjan mukaan asiantuntijat luokittelivat keksinnön toisen asteen ikiliikkujaksi.

Johanna Lehto-Vahtera otti 1991 vastaan muutaman viikon työn museotyöntekijänä ”Paimion viisaan” jäämistön parissa. Museoitu mökki oli jäänyt unohdukseen ja likaan. Toinen vaihe hänen työssään käynnistyi kesällä 1992, jolloin Paimion koulukeskuksessa tyhjennetystä varastosta paljastui tuhansia käsikirjoitusliuskoja.  Ne osoittautuivat August Pyölniitun elämäntyöksi.

Vuosina 1995-96 arkisto järjestettiin ja Lehto-Vahtera pääsi lukemaan ajatuksia, joita Akun mielessä oli liikkunut yli kuuden vuosikymmenen aikana. Lehto-Vahtera kertoo, että oli koskettavaa ymmärtää olevansa kirjoitusten ensimmäinen lukija.

Pyölniittu ei kirjoittanut erillistä aforismitekstiä, mutta hänen filosofoiva tyylinsä antaa mahdollisuuden poimia päiväkirjatekstistä otteita, jotka toimivat mietelausemuodossa. Näin Lehto-Vahtera on myös tehnyt. Olen tähän valinnut näitä ajatuksia teoksesta JÄRKEVÄ TOIVO.

Jos työsi tuottaa nykyiselle polvelle hyötyä mutta tuottaa vuosisatojen kuluttua vahinkoa, toimit väärin.

Oikea nautinto kulkee aina samaa tietä kuin hyve.

Yksipuolinen parannuksen teko ei anna takeita yleistilanteen paranemisesta.

Täyttäessäni pieniä velvollisuuksia jäävät suuret täyttämättä.

Ei kannata uhrautua ihmiskunnan hyväksi. Jokseenkin arvottoman lauman.

Palkinnosta tehdyn hyveen arvo on ala-arvoinen.

Kurjuuden määrä riippuu pääasiassa siitä kuinka hyvin kärsivä itse sen huomaa. Hyvinkin kurjat olot voivat jäädä huomaamatta, jos niitä pidetään mahdottomina parantaa.

Kukat haittaavat elämäntyötäni. Onhan työhuoneeni ilmankin ahdas: milloin käytän höyläpenkkiä kirjoituspöytänä, milloin taas kirjoitan ja aterioin samalla pöydällä ja sitten vielä nuo kaksi kukkaruukkua vaativat tilansa. Joskus sattuu että ruukut vuotavat kastaen kirjoituspöytäni tai vielä pahempi, suoraan paperini. On taisteltava, jotta voisin antaa kukille anteeksi.

Suuria ajatuksia, mutta pieniä, niin kovin pieniä tekosia.

Milloinkaan ei pojilla ole niin kiire kuin luvatonta tehdessään.

Toisen heikkouden paljastaminen tuottaa oman tyydytyksensä.

Raitis pysyy pystyssä yksinkin.

Naimisissa olevat naiset nalkuttavat usein miehensä juopottelusta, mutta silti juoppoa lähdetään kylältäkin kotiin hakemaan.

Usein tytöt ovat syynä ensimmäisiin lankeemuksiin humaltua. Ja kun tyttöjen takia on hankittu himo, niin himon voimalla jatketaan.

Viinanhimo on täysin kehittynyt ilmiö, mutta lukuhimo vielä monelle aivan tuntematon. Tuleekohan joskus aika, jolloin kirjojen väärinkäyttö pakottaa laatimaan lukemisen kieltolain?

Kirjatieto ei riitä jos puuttuu sävelkorvaa.

Vastapuoli tyrmätään oudolla väitteellä, jonka jälkeen keskustelun katsotaan päättyneen.

Taivaankappaleiden liikkeissä ei näy moraalin tai hyvän tahdon jälkiä.

Jos yritetään väittää, että luonnonlaitkin ovat Jumalan luomia, niin millainen lurjus tämä Jumala on ollut.

On suloista kuvitella, että joku pitäisi omituisuuksiani hyveinä, ihailun arvoisina, eikä vain siedettävinä vikoina.

On edullisempaa elää naimattomana kuin sydämettömänä.

Ystäviin tulee kiinnittyä lujasti mutta siten, että vain yhden solmun avaamalla heistä pääsee erilleen.

Nainen on luonnon makein syötti.

Hätäsatama ei kykene tukkimaan veneen vuotoja.

Vaatimattomuus on ylpeyden laji.

En alistu siihen että kuluttaisin loppuelämäni nukkumalla matkavaunuissa. Tahdon kuolla valjaissa.

Alemmat portaat tulevat hyödyttömiksi heti kun niiden ohitse ehtii.

Joskus on parempi jäädä kotiin. On nimittäin hauskempaa kuvitella, että muut kaipaisivat minua kuin todeta, ettei niin ollut.

Joskus käy niin, että laiskottelen siitä syystä, ettei täytyisi kaikkia toiveitaan heittää.

Olen syntynyt ennen aikaani, mutta ehkä saan kunnian toimia suossa pitkospuuna, jonka ylitse jotkut muut voivat helpommin rämpiä. Sama se olenko itse näkyvä vai näkymätön.

Yrittämällä saavuttaa tunnonrauhan, vaikka yritys epäonnistuisikin.

On valittava joko ulkonaiset vaikeudet tai sisäinen rappeutuminen. Kolmatta vaihtoehtoa ei ole.

Menestyksen avain on hiki.

Teksti ja valinnat:

RAIMO KOIVISTOINEN