<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Eemeli Hirvonen on Helsingissä vuonna 1978 syntynyt kansantaloustieteen opiskelija. Hän on kirjoittanut aforismeja vuodesta 1999 ja nyt osa niistä on ensi kertaa ulkona piironginlaatikosta.

Anna kehitysmaahan rahaa niin he voivat maksaa sinulle velkansa korkoja, anna vaatteita niin heillä ei ole vilu tehdä sinulle vaatteita.

Maailmankansalaisen jutut eivät ole mistään kotoisin.

Liput, torvet, Aku Ankka -puvut ja aseistus tekevät laivastosta maailman tappavimman sirkuksen.

Suurin ihmisen omaisuus – lapsenomaisuus.

Ihminen pohtii kuinka norsut voivat taivaltaa aavikolla ilman että kukaan käy sanomassa niille minne mennä.

Eläinrakkaus on sitä, että ei ota lemmikkiä. 

Raamattu lukematta, koko kirjan kattavaa lyhytelokuvaa odotellessa.

Pahempi asia kuin polttaa kynttilää molemmista päistä on jättää se sytyttämättä.

Kirjoja, joissa pohditaan kaiken merkityksettömyyttä, pidetään kirjallisuuden merkittävimpinä teoksina.

Ihmiset eivät ole samanarvoisia vaan heidän arvonsa on yhtä suuri kuin millaisina he näkevät muut ihmiset.

Johtajat toimivat tiennäyttäjinä: "Olet erotettu, tuolla on ovi."

Alkoholisti tuli lopulta ulos baarikaapistaan.

Viina laittaa krapulaa rattaisiin.

Toivottavasti eletään vain kerran, koska sama hapuilu olisi liian raskasta aloittaa alusta.

Natsit onnistuivat rodunjalostuksessa. Vahvimmat selvisivät sodasta hengissä.

Jos miettii lasten hankkimista, pitäisi ensin kysyä itseltään: olenko minä valmis antamaan oman lapseni omiin käsiini.

Jumala meidät pelastakoon teoilta, joita hänen nimissään tehdään.

Järjestelmän riemuvoitto: jonotamme jonotuslippuautomaatille.

Kun sanoista loppuu voima, alkavat voimasanat.

Jeesus oli Jumalan ainoa poika. Emmekö me kaikki olekaan Jumalan lapsia?

Ihminen on kuin taide: aidon tunnistaa säröistä.

Ei yksi pääsky pesää tee.

Tulevilta sukupolvilta voi lainata – eivät he kapinoi.

Eemeli Hirvonen