Kirsi Sinisammal julkaisi esikoisaforismikokoelmansa Särmiä syyskuussa 2009. Alla kirjoittajan esittely sekä hänen valitsemiaan näytteitä uutuusteoksesta.

”Synnyin 1960-luvun puolivälissä keskisuomalaiseen työläismiljööseen, joka vaihtui lounaishämäläiseen kaupunki- ja sielunmaisemaan 70-luvun alussa. Pakenin aikuisten tylsää ja hengetöntä maailmaa seikkailutarinoihin ja kirjoittelin luontoa ja taivaanilmiöitä ylistäviä runoja.

Opiskeluvuosien jälkeen minulle alettiin säännöllisesti lahjoitella aforismeja sisältäviä teoksia ja huomasin pian olevani niukkaan asuun verhottujen lauseiden ystävä. Vasta kolmas sija valtakunnallisessa runokilpailussa vuonna 2008 sai minut vakavammin lähestymään säikkymääni yleisöä. Mottoni onkin ”Maan hiljaiset puhukaa, kirjoittakaa edes — ennen kuin on liian myöhäistä!”

Julkaisemassani esikoiskokoelmassa Särmiä on paljon tiedettä, taidetta ja uskoa hiveleviä ja sivaltavia aforismeja sekä ironisia pistoja ihmisenä elämisen vaikeudesta. Kokoelma alkaa science fictionin piiriin kuuluvilla ajatuksilla, ja jollakin eriskummallisella tavalla kyseinen aihe sitookin kaikki osiot yhteen.”

Delete on tappokäsky, enter lupa edetä. Vetäytyä ei missään nimessä saa.

Luonnonvoimien karaisema runko itkee pihkaa.

Jysähtävätkö mantereet vielä kerran yhteen? Se olisi globalisaation huippu.

Ihminen ottaa nirvanansa väkisin. Siihen eivät mantrat auta.

Varikset käyttävät cocktailtikkuja ja tirskuvat. Muuta yhtäläisyyttä homo sapiensiin ei tarvita.

Uutisista tuli vanhasia, eikä medialta lopu jutut kesken.

Voisipa sulloa säästöporsaaseen kaikki ystävälliset sanat pahan päivän varalle.

Kauniisti loppuvat sadut herättävät epäilyksiä.

Kuinka monta oikeusmurhaa ihmisen ego kestää?

Suuret aatteet syövät kannattajansa alkupaloiksi.

Hieroisitte kipeää selkääni ettekä libidoani.

Kaviaarinsyönti on kitschiä, nälänhätä surrealismia.

Toisen hyödyke on toisen haitake.

Äidit kaikkivoipaiset kurkistivat pikkuistensa sieluun ja kauhistuivat.

Uusi vuosi on vain kiiltäväksi hinkattu vanha vuosi.

Kirsi Sinisammal

Kuva: Usva Sinisammal

James Richardson (kuvassa vasemmalla, oikealla James Geary) toimii Princetonin yliopistossa englannin kielen ja luovan kirjoittamisen opettajana. Hän on julkaissut useita runokokoelmia sekä aforismeja. Anni Sumari on suomentanut kaikki aforismit Richardsonin teoksesta Interglacial. New and Selected Poems and Aphorisms. Teos on ilmestynyt Sanasadon kustantamana nimellä Jääkausien väliltä. Alla näytteitä kirjasta.

Heinäkuun alkupuolella kokoontui yksitoista kurssilaista Oriveden opistolla Sami Feiringin vetämään kolmipäiväiseen aforismipajaan. Ja koska kyse oli aforismipajasta, taottiin siellä teorian ohella aforismeja. Vaikka aikaa oli vähän – monesti vain 15 minuuttia tehtävää kohti – syntyi hyviä ja monipuolisia aforismeja. Alla näytteitä sekä kurssilla syntyneistä että kirjoittajien muissa yhteyksissä kirjoittamista aforismeista. (Valokuvassa kursille osallistunut Heikki Morgan Hämäläinen yhdessä aforistiikan suojeluspyhimyksen kanssa.)

Aforismi voi käsitellä lähes kaikkea, ja sitäkin.

***

Olen vasta lähtökuopissa. Hänen hymykuopissaan.

Hymykuopistaan hänet tunnetaan.

Lentosuukkoni laskeutui hänen hymykuoppaansa.

Putosin hänen hymykuoppaansa.

Hänen hymykuoppansa tasoittivat tiemme.

Pikkulintuna hän pesii hymykuopassaan.

Pikkulintu – Isorakkaus.

***

Kaikki aforismit ovat luettavissa, väärin.

KARI AAVASTO

************************************************************

Myyjän lupaus ja hymy, ostajan epäilys ja virne.

Tahdon. Saanko tuolta?

Saat, saat. Kerro tarpeesi.

Tahdon. Antaudun.

Ostajan tarpeen täyttymys: myyjän leipä – ja viini.

***

Aamu kullan vei, hetki kallis ohi.

Sodalla monet kasvot, kasvoilla sodat. Silmien kauhuissa niillä, joilla ei muita ruhjeita.

Sinäkö suvaitsevainen? Silmäsi jakelevat tuomioita.

Mitä hän peittää kaavullaan? Toisenlaisen sielun.

Haluaisin sanoa, mutta sanat sivalletaan poikki. Katkovat kielenkin.

LEENA AUNELA-TAPOLA

************************************************************

Odotushuone on pitkä käytävä.

Sinulle on varattu aika, joka ei odota, vaan sinä.

Elämä pitkittyy odottaessa.

Hetket vaihtuvat portaattomasti.

Odotat vihreää valoa, kunnes näet sinisen hohteen käytävän päässä.

***

Myyräkin tekee vain työtään.

HEIKKI MORGAN HÄMÄLÄINEN

************************************************************

Parhaan hinnan puukuutiosta saa sahauttamalla sen tikuiksi.

Sahanomistaja tietää: konkurssi on hyvä liiketoimi, mutta tulipaloa ei voita mikään.

Onni ei ole kollektiivista. Kaksi ihmistä riittää.

Mitä enemmän tietää, sitä enemmän epäilee.

Laiva syntyy kun se ensimmäisen kerran kohtaa veden.

SEPPO HÄMÄLÄINEN

************************************************************

Ihminen on ensimmäinen laji, jonka on välttämätöntä ja ehkä mahdollista oppia kohtuus.

Kääntyneitä kannattaa etsiä kuilun reunalta.

Osaajat ovat tietoyhteiskunnan eliitti, jota on vanhaa yläluokkaa vaikeampi syrjäyttää.

Penni ajatuksesta, tonni tunteesta.

Rakkauden vertaisverkoissa ei enää uskota tekijänoikeuksiin.

Rakkaus on luonnontuote, mutta ihmisen on se jalostettava.

Rakkauden tekijänoikeudet oikeuttavat vihan, vallan ja kirkollisveron.

Jumala on persoona: monikon ensimmäinen.

Evoluutio ei kehittänyt kohtuus-nimistä varoketta. Se jäi ihmisen tehtäväksi.

Joitakin asioita, joita emme voi muistaa, emme unohda koskaan. Tutki siis juuriasi.

KALEVI KOIVUNEN

************************************************************

Virkatie nousee pystyyn.

Virkatie erottaa hyvän kunnan huonosta.

Ideologian tuli joutaa sammumaan kun se lämmittää enää niitä, jotka istuvat lähimpänä nuotiota.

Käsitelty kestää jaloittelun.

Vanhasta laudasta irtoaa tikkuja kyllästymiseen asti.

JUHA KARE

************************************************************

Hedelmän kypsyttyä oksa ei kiinnosta.

Pitää huutaa kun on huutamisen aika.

Kipu kuin kettu raudoissa.

Avaa suusi ja anna tulla.

Kun lapsi syntyy, naisen tarina loppuu.

***

Mies saa perillisen, nainen kärsii kivun.

Vauva valloitti päivät ja yöt, äidin hymy hyytyi.

Silmänalusten tummuessa saivat säärikarvat rauhan.

M*A*I*K*K*I   L*O*U*H*I*V*A*A*R*A

************************************************************

Krematorio antaa mökin, päivälehti palstan.

Tinnitus sammuttaa valon.

Ei tarvinnut ennen etsiä puhelinta.

Tieto syyhyttää.

Uuden vuoden aattona paukutellaan nesteillä ja raketeilla. 

Tyhmyys tiivistyy tyhjien tölkkien määrässä, tyhjyys tölkkien palautuskoneessa. 

Osaamisyhteisön osaajien osaamisella osaamattomista osaajiksi.

PEKKA PELTOLA

************************************************************

Hidas kasvu, luja puu.

Virheistään oppisi kun oppisi virheensä.

Voi onnetonta ihmistä! Elää onnellisena tietämättä sitä!

Kuolema, alivuokralaiseni.

Politiikassa keskusta mätää laidasta laitaan.

Unelmansa hukanneelle huominen on ikuisuus.

RAUNO RIKKONEN

************************************************************

Ajatus takkuaa – ei tikuta – ei mikään.

Selvitystila – mahdotontako?

Kannanottona oma mieli, joka pursuaa selvitystä.

Asianajaja avuksi – kallista.

Mieleni kirvesmiehellä rakennan selvitetyistä tikuista kaiken varalle aidan.

EEVA-LIISA SANERI

************************************************************

Maailma on hullu

Sinun tarpeesi minun maailmassani.

Elämän pituus kalorimittarista.

Rantaplastiikista ajan arkut.

Sisaruksilla kahdenlaisia lapsia, kaikki Jumalan luomia.

HANNAKAISA TÄHTISALMI

Matti Rauhaniemi (s. 1954) vääntää aforismeja rautalangasta – kirjaimellisesti. Hän työskentelee kehitysvammaisten taide- ja tekstiilityöpajassa Luovillassa, Helsingissä, jossa hän tekee muun muassa eläimiä ja aforismeja rautalangasta. Hän myös piirtää ja maalaa. Rauhaniemellä on ollut useita yksityisnäyttelyitä, lisäksi hän ollut mukana yhteisnäyttelyissä. Hänelle on myönnetty apurahoja (Suomalais-islantilainen kulttuurirahasto ja Suomen kultuurirahasto, 2005) ja palkintoja (Minun haaveeni, Kehitysvammaliitto 2004 ja Wärjäämön kesänäyttely 2007, Tampere). Rauhaniemi on myös kirjoittanut Luonto huutaa -teoksen tekstit.

”Kuuntelin jo lapsena radiosta päivän mietelauseita. Siitä se kiinnostus aforismeihin varmastikin lähti. Teen rautalangasta sekä omia aforismejani että tuttuja sananlaskuja. Omat aforismini ovat syntyneet ajan mittaan – ”iällä ja ajalla”.” (Matti Rauhaniemi Aforismiblogille)

”Matti Rauhaniemi on kiinnostunut taiteesta ennemmin kuin taidekäsityöstä. Uniikit maalaukset ja veistokset syntyvät varmalla kädellä, mutta sarjatyö ei sytytä. Mitä vapaammat kädet hänellä on työskennellä, sitä upeampia tuloksia syntyy. Teoksissa näkyy taito havainnoida ympäristöä tarkasti. Parhaimmat teokset ovat käsitetaidetta ja Matilla onkin ollut useita yksityisnäyttelyjä. Matti Rauhaniemi on keksijäluonne, jolta luonnistuu myös tekniset innovaatiot. Hiljaisen ja kohteliaan miehen ajatuksiin voi tutustua myös kirjoitusten ja musiikin välityksellä.” (henkilöesittelystä)

Matti Rauhaniemen aforismeja:

ole oma itsesi, ole monsteri, ole optimisti

et voi mennä rajan taa ilman passia

joskus voi sanoa ei maistu nyt

tässä ajassa on moni uni totta

et voi sanoa kahta sanaa yhdellä kertaa

sama se nämä ne

aurinkoa et voi omistaa, se on kaikkien maallisten yhteistä omaisuutta, päivä eläimien ja ihmisten

jos teet sen kerran, voit tehdä toisen kerran mutta et äärettömyyksiin

vielä paljon edessä on

Matti Rauhaniemi

Valokuvat: Sami Feiring

Vuoden 2009 Samuli Paronen -palkinnon saa kirjailija ja aforistikko Markku Envall ansioistaan aforistiikan alalla.

Palkinnon perustelut

Markku Envallin ura aforistiikan parissa kuuluu suomalaisen aforismin merkittävimpiin. Hänen monipuolinen ja laadukas aforistinen tuotantonsa on jatkunut jo yli neljännesvuosisadan ja käsittää seitsemän aforismikokoelmaa.

Envall on vaikuttanut aforismiin keskeisesti myös tutkijana. Hänen aforistiikkaa käsittelevällä väitöskirjallaan on ollut uraauurtava merkitys suomalaisen aforismin tutkimukselle ja aiheesta käytävälle keskustelulle. Myös toinen suomalaisen aforistiikan perusteos on Envallin käsialaa – suomalaisen aforismin historiaa ja nykypäivää esittelevä antologia Aforismin vuosisata.

Envall on taitava kielenkäyttäjä, joka hallitsee suvereenisti sekä aforismin sarjamuodon että itsenäisen aforismin. Hän on tarkkanäköinen havainnoitsija, joka käsittelee teoksissaan niin arjen pieniä asioita kuin laajoja filosofisia, yhteiskunnallisia ja globaaleja kysymyksiä. Envallin aforistiikka haastaa lukijan intensiiviseen vuoropuheluun. Hän kyseenalaistaa itsestäänselvyyksiä ja saa lukijan katsomaan maailmaa uudella tavalla, uskomaan kirjoittamisen ja kirjallisuuden merkitykseen.¨

Markku Envall

Markku Envall (s. 28.7.1944 Hämeenlinna) on Helsingissä asuva filosofian tohtori, kirjallisuuden tutkija ja kirjailija. Hän on julkaissut aforismeja, esseitä, tutkimuksia, runoja, kuunnelmia ja romaanin.

Envall on julkaissut aforismikokoelmat Rakeita (1983), Pahojen henkien historia (1986), Samurai nukkuu (1989), Uni palaa rikospaikalle (1991), Kivestä, valosta ja hyvästä teoriasta (1994), Maailma aina mukana (kootut aforismit, 2003), Ja Job antaa anteeksi (2005) sekä Tanssia neulankärjellä (2008). Fragmentteja, jota voidaan pitää aforistiikan laajempana muotona, Envall julkaisi teoksessaan Kieltä terävämpi giljotiini (2006).

Envallin väitöskirja Suomalainen aforismi – keinoja, rakenteita, lajeja, ongelmia (1987) käsittelee suomenkielistä aforismikirjallisuutta. Hän on myös toimittanut teoksen Aforismin vuosisata (1997), joka sisältää aforismeja 54 suomalaisen aforistikon tuotannosta. Finlandia-palkinnolla hänet palkittiin vuonna 1990 teoksesta Samurai nukkuu. Envall harrastaa kirjojen lukemista, koti- ja perhe-elämää, pyöräilyä ja klassista musiikkia.

Samuli Paronen -palkinto

Samuli Paronen –palkinto myönnetään ansioista aforistiikan alalla. Palkinto on jaettu vuodesta 2006, ja se myönnetään vuosittain. Palkinnon jakaa Suomen aforismiyhdistys, saajan päättää yhdistyksen hallitus. Palkinto on nimetty kirjailija Samuli Parosen (1917-1974) mukaan, jonka aforismikokoelmaa Maailma on sana (1974) pidetään suomalaisen aforistiikan huippuihin kuuluvana.

Palkinto käsittää seppä Upi Anttilan taoksen sekä kunniakirjan.

Samuli Paronen -palkinnon ovat aiemmin saaneet Helena Anhava (2006), Mirkka Rekola (2007) ja Paavo Haavikko (2008).

Markku Envallin aforismeja

Ihminen on luonnon syöpä. Kontrolloimattomasti ja eksponentiaalisesti kasvava.

Kuollut ihminen on maailmanruumiin parantunut syöpäsolu.

Hyödyksi multana, tuhkana.

Jos edessä on lajin tuho, tulee käyttöön kysymys: Onko olemassa ajatusta, joka olisi tuhossa lohtu.

On. Nähdä lajin pahuus ja rumuus ja tyhmyys, on lohtu.

*

Sivistynyt juomatapa, nauttia alkoholia tulematta humalaan.

Raittius on liian yksinkertainen tie samaan tulokseen.

Ja luonnonmukainen, siis ei sivistynyt.

Opetettiin: Juo, älä humallu.

Vastasin: En juo, humallun. 

*

Arvostelijan nimi merkitsee: yksi arvioija, kaksi, moittija.

Se ei vaihdu neutraaliin arvottajaan. Eikä positiiviseen arvostajaan.

Amatöörin kantana on latinan amare, rakastaa, diletantin kantana latinan delectare, viehättää,

joten myönteisen asenteen arvottomuus on jo terminologian sisään rakennettu.

Vähän tekevien luomisvoimaa piti heikkona, paljon tekevää kiitti ahkeraksi,

millä äänekkäästi vaikeni tuotteiden tasosta.

Teilauksen ihme: se jolta menee sormi suuhun kun pitäisi itse tehdä, on varma kuin paavi, heti kun toinen on tehnyt,

että aivan toisin, toista tämän olisi pitänyt tehdä.

* * *

Taide on elämän tisle.

Pois metafysiikka. Hyvä elämä on hyvien hetkien sarja.

Murtaudu ulos vankilasta, joka hetki.

Sitä paheksutaan, joka syö pöydässä niin paljon, että toinen jää ilman. Ei sitä, joka tekee saman maailmassa.

Tekijän ovella koputtaa aikoja. Se tarjoutuu pysyväksi sijaiseksi.

Nykyajan pahin asia on tulevaisuuden uhat. Toiseksi pahin, että ne toteutuvat nyt.

Päättäjät valitsisivat rauhan, jos heidän olisi omin käsin tapettava ne, jotka heidän päättämissään sodissa tapetaan.

Moraalisen tajun heräämistä kutsutaan demoralisoitumiseksi, kun kyseessä ovat sotilaat.

Kelkasta voi pudota myös sen eteen. Seniiliys ilmetä intona seurata aikaa.

Lynkkausjoukko keksii sen spontaanisti. Minkä moni tekee, sitä ei tee kukaan.

Rohkeus on alue, sitä ei ole merkitty: Mene sinne, pelkää, ettet mene.

Etenen, sillä muistini on lyhyempi kuin kehä jota kierrän.

Elämä on kosketuksia ja siteitä. Joka etsii suurta vapautta, etsii kuolemaa.

Epäile muodikkaita. Heidän keinonsa paremmuuteen viittaa muiden keinojen puutteeseen.

Jos kaikki ihmiset heitettäisiin mereen, meret alkaisivat heti puhdistua.

Kettu kanatarhan, ihminen paratiisin, teollisuus ympäristön vartijana.

Ne sanovat että tieteen ja tekniikan avulla voidaan ruokkia kolme kertaa nykyisen kokoinen ihmiskunta, mutta eivät, miksei nyt sen kolmasosaa.

Valoa kohti kuljet niin kuin kevät, jos uskallat katsoa.

Vastusta hierarkiaa keräämällä ansioita sen alimmalla tasolla.

Hän puhui työmäärästään kuin säästä. Ettei tulisi tiedoksi, että se on otettu, ei annettu.

Aatteiden liioittelijoilla ja vääristelijöillä on arvonsa. Heihin viittaamalla ne torjutaan.

"Tieteellinen" ja "epätieteellinen" tulisi aina varustaa paikkakunnalla ja vuosiluvulla.

Elää kuin jokainen päivä olisi viimeinen. Sen vastakohta kuuluu, kumma kyllä: elää kuin viimeistä päivää.

Parodia on kunnianosoitus. Se ilmoittaa kohteensa kyllin ylhäiseksi alentaa.

Niin paljon järjestystä kuin välttämätöntä. Niin paljon vapautta kuin mahdollista.

Lempeydellä ohjattua voimaa. Ei voimalla peitettyä heikkoutta.

Kun tieto vaihtuu uskoon, varmuus puolittuu, mutta väittämisen voima kaksinkertaistuu.

Media tekee galluptutkimuksen. Tykistön tiedustelu raportoi iskujen tulokset.

Radikaali unelma idässä: saada auto. Ja lännessä: päästä autosta.

Valta saa uskomaan valheenkin, sen puute vie uskottavuuden todeltakin.

Joka sinulla kiillottaa kilpeään, likaa sinut.

Edistys ei poista epäkohtia, mutta kasvattaa valikoimaa.

Kun muuta mitataan rahalla, millä rahaa mitataan?

Kirjoittaminen, maailman rakastamisen valitsemista, aina.

Valokuva: Sami Feiring

Kuvassa Markku Envall Samuli Paronen -palkintoon kuuluvan, seppä Upi Anttilan takoman palkintoesineen kanssa.

Suomen ensimmäisten valtakunnallisten aforismipäivien yhteydessä kesäkuussa 2004 Paimiossa pääsimme tutustumaan August Pyölniitun kotitaloon Pajapellon tilalla Paimion kunnan Maljamäen kylässä. Paritupainen talo toimii nykyisin kotimuseona. Taloa ja siinä asuneita henkilöitä esitteli Johanna Lehto-Vahtera, joka toimii museon hoitajana. Aforismipäivien aikaan julkaistiin hänen toimittamansa teos JÄRKEVÄ TOIVO, joka sisältää kokoelman August Pyölniitun ajatuksia ja kertoo hänen elämästään. Tämä kirjoitus perustuu tähän teokseen.

”Paimion viisaana” tunnettu August Pyölniittu (1887-1979) eli koko elämänsä Pajapellon tilalla, suurimman osan ajasta sisartensa Idan ja Olgan kanssa. Kaikki sisarukset elivät naimattomina. ”Akulle” ei ilmaantunut sopivia tilanteita elämänkumppanin löytymiseen, mutta rakkautta hän kaipasi. Ihmissuhteet olivat ujolle teoreetikolle vaikeita eikä hänen persoonansa originellius helpottanut niitä.

Pyölniittu oli pientilallinen ja itseoppinut tiedemies, joka harrasti tähtitiedettä, fysiikkaa, matematiikkaa, filosofiaa, politiikkaa ja kirja-arvosteluja. Hän toimi myös järjestöissä, muun muassa pienviljelijä-, työväen- ja raittiusliikkeen parissa. Hän hoiti vuonna 1922 perustettua osuuskassaa ja oli Kansanvalistusseuran kirjeopiston oppilas n:o 1.

Pyölniittu menestyi hieman heikosti maanviljelyksessä, jonka harjoittamiseen olosuhteet kuitenkin torpparin pojan pakottivat. Fyysinen työnteko oli hänelle henkistä etenemistä estävä ”paakku” jalassa.

Pyölniitun tavoitteita olivat elämisen taito ja pyrkimys siveellisyyteen ja solidaarisuuteen. Hän teki suunnitelmia aatteellisesta keksinnöstä nimeltä cornarolismi eli uusi käytännöllinen siveysoppi, jonka avulla koko ihmiskunta ja yksityinen ihminen voi tulla täysin onnelliseksi.

Eniten ajastaan Pyölniittu uhrasi neonturpiinikeksinnön kehittelyyn. Se oli Akun kiinnostuksen kohteista käytännönläheisin. Patenttia hän ei onnistunut saamaan kovista yrityksistä huolimatta. Päiväkirjan mukaan asiantuntijat luokittelivat keksinnön toisen asteen ikiliikkujaksi.

Johanna Lehto-Vahtera otti 1991 vastaan muutaman viikon työn museotyöntekijänä ”Paimion viisaan” jäämistön parissa. Museoitu mökki oli jäänyt unohdukseen ja likaan. Toinen vaihe hänen työssään käynnistyi kesällä 1992, jolloin Paimion koulukeskuksessa tyhjennetystä varastosta paljastui tuhansia käsikirjoitusliuskoja.  Ne osoittautuivat August Pyölniitun elämäntyöksi.

Vuosina 1995-96 arkisto järjestettiin ja Lehto-Vahtera pääsi lukemaan ajatuksia, joita Akun mielessä oli liikkunut yli kuuden vuosikymmenen aikana. Lehto-Vahtera kertoo, että oli koskettavaa ymmärtää olevansa kirjoitusten ensimmäinen lukija.

Pyölniittu ei kirjoittanut erillistä aforismitekstiä, mutta hänen filosofoiva tyylinsä antaa mahdollisuuden poimia päiväkirjatekstistä otteita, jotka toimivat mietelausemuodossa. Näin Lehto-Vahtera on myös tehnyt. Olen tähän valinnut näitä ajatuksia teoksesta JÄRKEVÄ TOIVO.

Jos työsi tuottaa nykyiselle polvelle hyötyä mutta tuottaa vuosisatojen kuluttua vahinkoa, toimit väärin.

Oikea nautinto kulkee aina samaa tietä kuin hyve.

Yksipuolinen parannuksen teko ei anna takeita yleistilanteen paranemisesta.

Täyttäessäni pieniä velvollisuuksia jäävät suuret täyttämättä.

Ei kannata uhrautua ihmiskunnan hyväksi. Jokseenkin arvottoman lauman.

Palkinnosta tehdyn hyveen arvo on ala-arvoinen.

Kurjuuden määrä riippuu pääasiassa siitä kuinka hyvin kärsivä itse sen huomaa. Hyvinkin kurjat olot voivat jäädä huomaamatta, jos niitä pidetään mahdottomina parantaa.

Kukat haittaavat elämäntyötäni. Onhan työhuoneeni ilmankin ahdas: milloin käytän höyläpenkkiä kirjoituspöytänä, milloin taas kirjoitan ja aterioin samalla pöydällä ja sitten vielä nuo kaksi kukkaruukkua vaativat tilansa. Joskus sattuu että ruukut vuotavat kastaen kirjoituspöytäni tai vielä pahempi, suoraan paperini. On taisteltava, jotta voisin antaa kukille anteeksi.

Suuria ajatuksia, mutta pieniä, niin kovin pieniä tekosia.

Milloinkaan ei pojilla ole niin kiire kuin luvatonta tehdessään.

Toisen heikkouden paljastaminen tuottaa oman tyydytyksensä.

Raitis pysyy pystyssä yksinkin.

Naimisissa olevat naiset nalkuttavat usein miehensä juopottelusta, mutta silti juoppoa lähdetään kylältäkin kotiin hakemaan.

Usein tytöt ovat syynä ensimmäisiin lankeemuksiin humaltua. Ja kun tyttöjen takia on hankittu himo, niin himon voimalla jatketaan.

Viinanhimo on täysin kehittynyt ilmiö, mutta lukuhimo vielä monelle aivan tuntematon. Tuleekohan joskus aika, jolloin kirjojen väärinkäyttö pakottaa laatimaan lukemisen kieltolain?

Kirjatieto ei riitä jos puuttuu sävelkorvaa.

Vastapuoli tyrmätään oudolla väitteellä, jonka jälkeen keskustelun katsotaan päättyneen.

Taivaankappaleiden liikkeissä ei näy moraalin tai hyvän tahdon jälkiä.

Jos yritetään väittää, että luonnonlaitkin ovat Jumalan luomia, niin millainen lurjus tämä Jumala on ollut.

On suloista kuvitella, että joku pitäisi omituisuuksiani hyveinä, ihailun arvoisina, eikä vain siedettävinä vikoina.

On edullisempaa elää naimattomana kuin sydämettömänä.

Ystäviin tulee kiinnittyä lujasti mutta siten, että vain yhden solmun avaamalla heistä pääsee erilleen.

Nainen on luonnon makein syötti.

Hätäsatama ei kykene tukkimaan veneen vuotoja.

Vaatimattomuus on ylpeyden laji.

En alistu siihen että kuluttaisin loppuelämäni nukkumalla matkavaunuissa. Tahdon kuolla valjaissa.

Alemmat portaat tulevat hyödyttömiksi heti kun niiden ohitse ehtii.

Joskus on parempi jäädä kotiin. On nimittäin hauskempaa kuvitella, että muut kaipaisivat minua kuin todeta, ettei niin ollut.

Joskus käy niin, että laiskottelen siitä syystä, ettei täytyisi kaikkia toiveitaan heittää.

Olen syntynyt ennen aikaani, mutta ehkä saan kunnian toimia suossa pitkospuuna, jonka ylitse jotkut muut voivat helpommin rämpiä. Sama se olenko itse näkyvä vai näkymätön.

Yrittämällä saavuttaa tunnonrauhan, vaikka yritys epäonnistuisikin.

On valittava joko ulkonaiset vaikeudet tai sisäinen rappeutuminen. Kolmatta vaihtoehtoa ei ole.

Menestyksen avain on hiki.

Teksti ja valinnat:

RAIMO KOIVISTOINEN

Aforismit lähtivät raiteille nyt toisena vuonna peräkkäin. Suomen aforismiyhdistyksen ja Helsingin kaupungin liikennelaitoksen (HKL) yhteisessä Ajatus kulkee -kampanjassa on mukana nelisenkymmentä aforismia, jotka ovat esillä Helsingin raitiovaunuissa, metroissa ja metroasemilla kuukauden ajan (22.2.–15.3.2009, mahdollisesti pitempäänkin). Yksittäiset aforismit ovat esillä liikennevälineissä, aforismisarjat ja -sikermät metroasemien isoissa julisteissa.

Aforismien teemana on tänä vuonna tunteet, joissakin aforismeissa tosin vain löyhemmin. Aforismit valitsi yhdistyksen nelihenkinen raati.

Vuoden 2009 kampanjassa mukana olevat aforismit:

Vain vankeus voi olla ehdollista. Rakkaus on aina ehdotonta.

Aleksi Ahtola

Yhä uudelleen lapsi testaa kasvattajansa rakastamiskyvyn.

Helena Anhava

Hade jag ej träffat dig

hade jag varit tvungen

att leva mitt liv utan att veta

att jag ej kan leva utan dig.

K-G Backholm

Valoa kohti kuljet niin kuin kevät, jos uskallat katsoa.

Markku Envall

Lyhytnäköisellä sokea piste: maapallo.

Sami Feiring

Miten kauniita ja viisaita puut ovat. Huutomerkki. Ne ovat joko minun pituisiani taikka minun ikäisiäni.

Paavo Haavikko

Muistojen kultareunat. Ei konepesua.

Hannu Hirvonen

Suru on sielun toinen nimi, sininen planeetan pohjaväri.

Olli Hyvärinen

Ystävyys on sekä työ että palkka.

Heikki Morgan Hämäläinen

On helpompi vihata kaikkea kuin olla rakastamatta mitään.

Aiman Kaddoura

Hankalaa on kun haluaa elämän kumppanikseen.

Arno Kotro

Irrotin otteeni elämästä. Se rupesi hengittämään.

Raimo Koivistoinen

Meren toivo: vielä jäädyn vahvaksi.

Riitta Korhonen

Sitoutuminen on vaikea solmu.

Eva Kyyhkynen

Missäpä muussa maailman toivo olisi kuin rakkaudessa.

Lassi Kämäri

Omatunto on aisti.

Torsti Lehtinen

Kantapään kautta, sopiva etenemisnopeus.

Pauli Luoma

Frågetecknet som förälskelsens stora bokstav.

Fredrik Lång

Valo ilman varjoja. Autiomaa.

Johannes Ojansuu

Kun avaan sinulle oven, olet jo mennyt lävitseni.

Vesa Papunen

Tammikuinen vesisade, säällinen murhenäytelmä.

Eino Vastaranta

***

Rakkaus virtaa sinuun. Voit tehdä sille kahta:

virtauttaa edelleen tai padota, murtua.

Sillä on kaksi osaa: antaa hyvää, ja kaksi vastakohtaa:

ei antaa, itsekkyys, ja antaa pahaa, viha.

Sinulla on kaksi syntiä: tuhota hyvää, kierrättää pahaa.

Ja kaksi velvollisuutta: kierrättää hyvää, tuhota pahaa.

Edelliseen kaksi keinoa: antaa itsestään, antaa luonnon antimista.

Jälkimmäiseen kaksi keinoa: surra, antaa anteeksi.

Markku Envall

Anna sanoille silmäsi, säteilevät.

Aika pysähtyy missä vain niille, joita se ei sido.

Rakkaus ei ole aihe menneisyyteen, se muuttaa nykyisyydeksi kaiken.

Kantaa kukille vettä ja tuntee virkistyvänsä.

Me katsomme sitä joka luo silmänsä meihin.

Mirkka Rekola

Ansaitseeko hän rakkautesi? Toivottavasti ilman ylitöitä!

Nainen odottaa yhdeksän kuukautta, äiti lopun ikäänsä.

Lapsi ei puhu luovuudestaan; lintu lentää, kala ui, siinä se.

Rakkauden nälänhätä on maailman laajuinen.

Toivonkipinällä lämmittelevät kokonaiset kansakunnat.

Arto Seppälä

Sinä tulit, ja minä olin mennyttä miestä.

Tahtoo merelle, mutta jättäisi aallot rantaan.

Pääsi pitkälle elämässä. Ehtikö iloon asti?

Aarteita paljon mutta löytäjät harvassa.

Lapset ovat ihmiskunnan yritys viisastua.

Eero Suvilehto

hakusanat: raideaforismi, raideaforismit, raideaforismeja

Suomen aforismiyhdistys on valinnut vuoden 2008 aforismikirjaksi Tiina Lehikoisen teoksen Sitruunalumilyhtyjä. Kirjan on kustantanut ntamo.

Vuoden aforismikirja valittiin nyt neljännen kerran. Aiemmin on palkittu Markku Envallin, Olli Hyvärisen ja Jarkko Laineen teokset.

Valinnan teki yhdistyksen nimeämä kolmihenkinen raati, johon kuuluivat kirjailija Olli Hyvärinen, kirjallisuuskriitikko Ritva Kolehmainen ja yhdistyksen sihteeri, aforisti Ari Vienonen. Raadin äänivallattomana sihteerinä toimi yhdistyksen puheenjohtaja Sami Feiring.

Raadin perustelut

Raati perustelee valintansa näin:

”Tiina Lehikoisen aforismikokoelma Sitruunalumilyhtyjä liikkuu kielen ja mielen rajamaastossa etsiessään aforistisen ilmaisun rajoja niin muodon kuin sisällön tasolla. Kirja teksti on sekä lyyristä että älyyn vetoavaa, se haastaa lukijan vuoropuheluun ja lukukertojen myötä täydentyvään lukukokemukseen. Teoksen teemoja ovat muun muassa totuuden suhteellisuus ja muut tieto-opilliset kysymykset, näkökulma on vahvasti feministinen.

Sitruunalumilyhdyissä yksittäiset aforismit laajentuvat aforistisiksi sarjoiksi, joista muodostuu jäsentynyt ja johdonmukainen kokonaisuus. Tekstin ajoittainen fragmentaarisuus ja taitollinen väljyys tuovat ilmaisuun ilmavuutta ja antavat tilaa lukijalle. Sitruunalumilyhtyjä on omaperäinen ja merkittävä puheenvuoro aforismin uudistamiseksi ja lajityypin kehittämiseksi.”

Tiina Lehikoinen

Kirjailija ja kirjallisuuskouluttaja Tiina Lehikoinen (s. 1982) on valmistunut filosofian maisteriksi Turun yliopiston Taiteiden tutkimuksen laitokselta. Vuonna 2008 ilmestynyt aforismikokoelma Sitruunalumilyhtyjä on Lehikoisen esikoisteos. Hän on myös julkaissut lorutyylisiä tekstejä sisältävän teoksen Käyttölaulelmia paperiveneille ja muille pääjalkaisille (2008), joka on Maija Lehikoisen kuvittama.

Tiina Lehikoisen runoja on julkaistu useissa lehdissä, muun muassa Kaltiossa, Kerberoksessa, Lumoojassa ja Tuli&Savussa, lisäksi hän on kirjoittanut tieteellisiä artikkeleita. Lehikoinen valmistelee parhaillaan toista aforismikokoelmaansa. Esikuvikseen aforistikkoina hän on maininnut Paavo Haavikon ja Mirkka Rekolan. Lehikoinen pitää blogia osoitteessa http://potpuri.blogs.fi .

Aforismeja Tiina Lehikoisen teoksesta Sitruunalumilyhtyjä:

Ritualisoidut tilat, rajojen lumo.

Mytty käsissä änkytän pistettä.

Harharetki, ehkäpä se juuri on minän mahdollisuus. Kaikki ne purjeet, repeytyvät, pisteittä kädet, köleistä pimeä.

Tahritaan ruudut näkyviin rikkomalla iho, kuka on sarana?

Sanat eivät tarkoita, eivät tietenkään. Ne tapahtuvat, tarkoittamattakin.

Puut, yhdenmittaiset maiseman kanssa. Muuttuvat epäilyttäviksi, luotisuorat, riisutut.

Aaltoja, silmä sen suolan tekee. Ja saarekkeen. Majakan. Sinne mentävä niiden, joilla valo.

Heität siis koiraa kivellä? Itseäsi heität.

Silmien määrä, neulallakin.

Liikaa yksityiskohtia, nyt jo yhdentekevät, on puhuttava nopeammin.

Tilke, muuri, rajapinta. Iholta löysit ensi kertaa itsesi.

Näköisyys ei tee todeksi. Laudat taloa. Nauloitta.

Sydäntä et voi pysäyttää, etkä kättä. Siinä totuusehdot matkalle.

Vuoden aforismikirjat

Lue myös Tiina Lehikoisen tuore haastattelu.

Sanomalehtimies - ammattivalehtelija.  (Juhani Siljo)

Lehtimiehet sanovat jotakin josta tietävät ettei se ole totta siinä toivossa, että jos he hokevat sitä tarpeeksi kauan, siitä tulee totta.  (Arnold Bennet)

Rehellinen lehtimies sen myöntäisi: olemme ammattivalehtelijoita.  (Aatos Lauhanen)

Jokainen kirjoittaja saakoon kertoa omat valheensa. Siinä on lehdistön vapaus.  (Norman Mailer)

Valta lähettää sanomalehden valehtelemaan, se ei mene enää itse.  (Erno Paasilinna)

Sanomalehdet ovat aina valehdelleet mutta typografian aikana ne tekivät sen kauniimmin.  (Hannu Paronen)

* * *

Lehdet tippuvat postilaatikosta. Jokainen aamu on syksy.  (Aleksi Ahtola)

* * *

Media tekee galluptutkimuksen. Tykistön tiedustelu raportoi iskujen tulokset.  (Markku Envall)

Media ei myy sinua. Se myy sinulla itseään, sinä itseäsi sen avulla.  (Markku Envall)

Tuulesta temmatuilla jutuilla kantavimmat siivet.  (Sami Feiring)

Koivisto nimitti lehtimiehiä sopuleiksi. Hyeenat nauroivat.  (Sami Feiring)

Journalisti on ajaton. Hän perustelee virheensä sanomalla, ettei ollut aikaa.  (Kari Hongisto)

Sananvapaus on surkastunut paisuneeksi lörpötykseksi yhä vähäisemmästä.  (Kari Hongisto)

Ei sanomalehti mitään sano, myy kaikkea.  (Olli Hyvärinen)

Punnittua puhetta. Kenen vaakakupissa? (Mariitta Hämäläinen)

Sanat ovat peittäneet kaiken kuin kukat: arkku on laskettu jo.  (Anne Hänninen)

Lehti on roska, jos siinä on kirjoitusta.  (Olavi Ilén)

Kolumni alusvaate- ja automainosten välissä lisää myyntiä.  (Olli-Jukka Jokisaari)

Demokratiassa vapaa lehdistö voi kaikessa rauhassa arvostella presidenttiä mutta ei paikallista kauppiasta.  (Lauri Kerosuo)

Jos turhien julkkisten yksityiselämästä kerrotaan vastoin heidän tahtoaan, se on huonoa journalismia. Jos siitä kerrotaan heidän tahtonsa mukaisesti, se vasta huonoa journalismia on.  (Lauri Kerosuo)

Jokainen sanomalehdentoimittaja maksaa kymmenykset Pirulle.  (Jean de La Fontaine)

Media ei enää keksi skuuppeja, se ostaa niitä tukusta.  (Jarkko Laine)

Media auttaa unohtamaan mitä todella tapahtuu.  (Jarkko Laine)

Jos poliisi epäilee, media on varma.  (Mauri Lavonen)

Kolme tapaa lakata ajattelemasta: humala, orgasmi ja iltapäivälehti.  (Torsti Lehtinen)

Hyvien uutisten kanava, katsojina kenties kissoja ja koiria.  (Pauli Luoma)

Lehdet kellastuvat, lukijat punastuvat.  (Erkki Juhani Melartin)

Kolumnisti pelkäsi. Hän ei koskaan astunut eturiviin, vaan seisoi aina sanojensa takana.  (Juhani Mäkelä)

Median tapa poistaa maailmasta ongelma: nostetaan esiin uusi ongelma ja unohdetaan vanhat.  (Juhani Mäkelä)

Kaikki mitä media julkaisee on tärkeää, koska media sen julkaisee.  (Juhani Mäkelä)

Yksi toimittaja: journalismi. Kaksi toimittajaa: media. Kolme toimittajaa: yleinen mielipide.  (Juhani Mäkelä)

Asioista perillä oleva taho: taksinkuljettaja. Tavallisesti luotettava lähde: baarimikko. Poliittiset piirit: toimittajakollegat.  (Juhani Mäkelä)

Vapaa lehdistö. Eihän se täydellisyyteen pääse, mutta ei tunneta parempaakaan keinoa saada iskelmälaulajien, missien ja urheilijoiden ajatuksia yleiseen tietoon.  (Juhani Mäkelä)

Merkittävissä asioissa toimittajan liikkumatila on kulloinkin niin pieni, ettei sitä ole syytä kutsua liikkumatilaksi vaan häkiksi.  (Erno Paasilinna)

Toimittajan ja työnantajan ajatusten välillä ei ole juuri muuta eroa kuin se, että toimittaja on omaksunut ne.  (Erno Paasilinna)

Toimittajat ovat paremmin koulutettuja kuin ennen, paremmin palkattuja kuin ennen ja ennen kaikkea paljon paremmin köytettyjä kuin ennen.  (Erno Paasilinna)

Media väärentää maailman, koska se tekee tulosta väärentämisestä.  (Erno Paasilinna)

Ennen piti ripittäytyä papille ja nöyrtyä kirkon edessä. Nyt täytyy nöyrtyä medialle ja ripittäytyä toimittajalle.  (Antti Pelttari)

Luin kiinnostavan uuden ajatuksen, mutta se olikin painovirhe.  (Hannu Pulkkinen)

Suukapula kiertää, tauti leviää.  (Mirkka Rekola)

Vaikutusvaltainen tukee vallitsevaa mielipidettä, se on hänen.  (Mirkka Rekola)

Toimittaja on se, joka erottelee jyvät akanoista ja julkaisee akanat.  (Adlai Stevenson)

Vuodetaan lehteen, annetaan kelmi sioille.  (Eero Suvilehto)

Kasvoja kaupataan, kun ajatus ei myy.  (Eero Suvilehto)

Keltainen lehti, ajattelun seksikäs ehkäisyväline.  (Eero Suvilehto)

Ensimmäisen kiven heitto, lehdistön leipälaji.  (Eero Suvilehto)

Lehdistön lemmikistä tuli sen mieliraato.  (Eero Suvilehto)

Toimittajat pistävät viestikapuloita tiedonvälityksen rattaisiin.  (Eino Vastaranta)

Tragedia on ilouutinen toimittajalle.  (Eino Vastaranta)

Joukossa tyhmyys tiivistyy, joukkotiedotuksessa leviää.  (Eino Vastaranta)

Kuolema pitää toimittajan hengissä.  (Eino Vastaranta)

Miksi toimittajat, jotka etsivät totuutta, löytävätkin sensaation? (Anja Virkkunen)

* * *

Reportterin mentyä

haastattelen pihassa kuminaa:

"Miten päätitte olla mauste?"

(Eeva Kilpi)

Koonnut Sami Feiring

aforismi, aforismeja

mediasta, lehdistä, lehdistöstä, lehtimiehistä, toimittajista

media, lehti, lehdistö, lehtimies, toimittaja

Mihail Kuzmin (s. 1949) on pietarilainen aforistikko ja toimittaja.

Taide pelastaa monilta kivuilta, mutta ei luomiselta.

Ajatus on kivun ja vapauden lapsi.

Runoilija puhuu totta, yrittää sen ylittää.

Lähde näyttämöltä, että taputtajat saavat levätä.

Kolme pistettä lauseen lopussa ovat polku, jota myöten ajatus palaa päähän, mutta viattomuutensa menettäneenä.

Päästin linnun häkistä, ja häkki lensi vastakkaiseen suuntaan.

Yksijalkaisen unelma, että olisi kolme jalkaa. Yksi varalta.

Vain ateisti pääsee järjellä taivaaseen.

Saduissa kaikki päättyy epäilyttävän hyvin.

Totuuden virta muuttuu suistossa tyhmemmäksi.

Suojelkaa luontoa ympäristöltä!

Totuus on viinissä, jota kukaan ei osta.

Vaikea pysyä kasvissyöjänä, kun on maistanut kiellettyä hedelmää.

Helppo rakastua ensi silmäyksellä. Vaikeampi nähdä keneen.

Peilillä on kyky huutaa ilman ääntä.

Voittaja tulee maaliin aina toisena, joukkoviestimien jälkeen.

Vaarallisin ei ole pyöveli, joka katkoo päitä, vaan joka niitä kerää.

Retorisen kysymyksen kaiku on sen vastaus.

Saavutti päämäärän ja ymmärsi, ettei sitä ole.

Helpompi runoilla tyrmästä kuin putkasta.

Kun jumalaa ei ole, siihen on helpompi uskoa.

Mihail Kuzmin

Venäjästä suomentanut Eero Suvilehto

Tiina Lehikoinen (s. 1982) on Turun yliopiston Taiteiden tutkimuksen laitokselta valmistunut FM ja kirjoituskouluttaja, joka on julkaissut esseitä puhujan käsitteestä sekä runoja mm. Kaltiossa, Kerberoksessa, Lumoojassa, Reviirissä ja Tuli&Savussa. Alkuvuodesta 2008 häneltä ilmestyi aforismikokoelma Sitruunalumilyhtyjä (ntamo).

"Sitruunalumilyhtyjä on aforismikokoelma, joka horjuttaa lajityypin todellisuuskäsitystä lajin sisältä käsin.

Sitruunalumilyhtyjä sivuaa kielen, muistin, rajojen, tarpeiden, halun, sääntöjen ja olemisen kysymyksiä.

Sitruunalumilyhtyjen näkökulma on feministinen, sävy ironinen ja leikillinen, motiivi johto-opillinen.

Sitruunalumilyhdyt ovat fragmentteja, häivähdyksiä, jännitteitä ja metonymioita, kuten elämä; yksi on niissä toinen ja piste aina ympäristönsä kuva." (takakannen tekstistä)

"Sitruunalumilyhtyjä on sikäli erikoinen aforismikirja, että se herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Jo nimi herättää kysymään, onko kyse sitruunalumesta vai sitruunoista tehdystä lumilyhdystä, mutta vielä syvällisempien kysymysten äärelle päästään heti kirjan alkusivuilla.

   - Perinteisissä aforismeissa neuvotaan, että tämä on tosi, tee näin. Näissä aforismeissa totuus on suhteellista, Tiina Lehikoinen sanoo.

   Hän tietää kirjoittaneensa melko vaikeaa tekstiä. Aforismit eivät avaudu helposti. Kokoelman arvomaailma on feministinen, mutta konkreettisesti sukupuolta ei teksteissä kovinkaan paljon käsitellä.

   Kirjoittajan suomen kielen syvällinen tuntemus ja filosofinen perehtyneisyys tulee selvästi näkyviin. Teksti on paljolti leikkiä sanoilla, kieliopilla ja kielen rakenteilla.

   - Rakenteen vaihtaminen muuttaa myös merkityksen. Muotoa ei voi erottaa sisällöstä, Tiina Lehikoinen sanoo.

   Mutta ne sitruunalumilyhdyt, mistä olikaan kysymys?

   - Sitruunoista tehdyistä lumilyhdyistä. Sitruunoista rakennettu lyhty ei toimi, hän selittää aforismia, josta kirjan nimi on peräisin." (Anu Saarelainen, Karjalainen 28.3.2008)

Sanataiteilija totuuksien keinussa (Tiina Lehikoisen haastattelu Turun sanomissa 15.6.2008)

Tiina Lehikoisen valitsemia näytteitä teoksesta:

Puut, yhdenmittaiset maiseman kanssa. Muuttuvat epäilyttäviksi,

luotisuorat, riisutut.

Ovat niin älykkään oloisia. Rihmastot ja itiöt, jotenkin lohdullisesti

säännönmukaisuudessaan säädyttömät.

Vetää pajunköyttä itsensä kanssa, ruumiinsa unohtaakseen on tultava siksi, sinuiksi.

***

(VALKOKUULAIDEN OLEMUKSESTA)

Järjen viiksekäsraja, linnakkeen sisimmässä salissa puolisukua aprikoimassa:

mikä on omenan Väri? Koko? Muoto?

Miten sen muka voisi pysäyttää; könttään järkeilty äly, kuin se olisi juusto,

vuole siivu, rei'ät

reikien lumo.

***

(PURJEIDEN SUKUPUOLESTA)

Meri tukee sormin kalastajaa, pitelee venettä ja ajatusta horisontissa.

Sen näkeminen toisin päin olisi huomattavasti vaikeampaa.

Tai ainakin puhua siitä.

Niin me teemme kaiken aikaa.

Aaltoja, silmä sen suolan tekee. Ja saarekkeen. Majakan. Sinne mentävä niiden, joilla valo.

***

Momentaanisuus, kohdunkaula, ei se siitä miksikään muutu. Oleminen.

Ja sen sietäminen, että aina on toisaalla tästä. Toiseus tässä.

Vaikka sanottu on jo tämä kaikki, se on puhuttava niin, että sen tuntee,

tunnustaa varjon.

***

On sanottu, että siihen sopii vain auringon heijastus, ei aurinko itse.

Entä miten käy Pluton, eritaajuisten lunaarisuuksien?

Kuka sovittaa mustan aukon, minne päätyvät kidevedet, mustekasetit, uraani?

Ja mikä on aurinko?

Taide, joka vain heijastelee? Miksi se ei puhu?

Ja missä se heijastelee; auringossa, auringon alla.

Kaikki hyvin?

Varjo kulkijan seurana, sen seuraus.

Kirjaa voi tilata ntamon kautta (hinta 11,74 eur + postikulut) tai ostaa myymälöistä Kirja (Lasipalatsi, Mannerheimintie 22-24, Helsinki) ja Like-kirjakauppa (Iso Roobertinkatu 20, Helsinki).

(SF)

Aforismin lähilajeja ovat filosofia ja runous. Vahvempaa tai löyhempää sukulaisuutta aforistiikalla on myös esimerkiksi sananlaskuun, fragmenttiin, faabeliin, epigrammiin ja pakinaan.

Aforistiikkaa viljelleitä pakinoitsijoita ovat Olli (Väino Nuorteva), Nenä (Pentti Saarikoski), Origo (Jouni Lompolo), Bisquit (Seppo Ahti), Juhani Mäkelä sekä tuoreimpana Eino Vastaranta, jolla tosin toistaiseksi on vain sähköisessä muodossa julkaistuja aforismeja ja pakinoita. Pakinoitsijoiden aforismeille on tunnusomaista muun muassa humoristisuus ja sanaleikkien runsaus, joillekuille heistä myös aforismin parodioiminen. Vakavatkaan kannanotot eivät ole heille vieraita, esimerkiksi Vastarannan aforismeissa tuodaan esiin vahvaa mediakritiikkiä ja huolta maailman tilasta.

Pakinoitsija-aforistikoista vähiten tunnettuja aforisitikkona on Yrjö Kivimies (1899-1980), mikä selittynee hänen aforistisen tuotantonsa suppeudella. Hänen pakinakokoelmansa Neljäkymmentäneljä (1959) sisältää ajatelmia kolmen sivun verran.

Yrjö Kivimiehen aforismeja:

Liian yleinen havainto: Hän ryhtyi luomaan taidetta – tuli painovirhe – syntyi taidetta.

Voidakseen riehua estottomasti satiirikon täytyy olla melkoisesti sukua ruoskittavilleen.

Runous kehittyy. Se on satoja vuosia polkenut paikallaan uskoen, että ruumiin eritteistä vain kyynel olisi runollinen.

Jokaisen sukupolven kohtalona on, että seuraava katsoo sitä aluksi kyynillisen huvittuneena.

Ihmiset ovat kananmunia: älkää koputtako liian kovasti – ei tiedä etukäteen, kummoinen haju voi lähteä.

Aforismien sorvailu on kulttuurivaara, koska se vieroittaa pitkäjänteisestä ajattelusta, johon kulttuuri perustuu.

Teksti ja valinnat: Sami Feiring

Aforismiyhdistys ja Helsingin kaupungin liikennelaitos toteuttavat parhaillaan metroissa, raitiovaunuissa ja metroasemilla yhteistä kampanjaa "Ajatus kulkee". Liikennevälineissä ja asemilla on helmikuun ajan matkustajien luettavina valikoima suomalaisten aforistien matkustamiseen tai liikkumiseen liittyviä mietelauseita. Jonkun kerran aiemmin vastaavasta julkisuudesta ovat nauttineet runot. Potentiaalisia lukijoita riittää sillä yksin metrolla tehdään vuosittain yli 50 miljoonaa matkaa. Tämä on siten ylivoimaisesti näkyvin tapahtuma jolla toistaiseksi olemme yhdistyksenä aforismeja esille saaneet.

Yhdistyksen hallituksen asettama nelihenkinen raati keräsi aihetta käsittelevää materiaalia kymmenistä kirjoista ja lisäksi yhdistyksen jäsenistölle suunnatulla keruukampanjalla, joka tuotti muutamassa päivässä satoja aforismeja noin neljältäkymmeneltä kirjoittajalta. Keltamustavalkoisiin julisteisiin valikoitui yhteensä 31 mietelmää, joista kaksi on ruotsinkielisiä. Liikennevälineissä olevat lauseet esiintyvät yksinään, asemilla on kaksi kolmen aforismin sarjaa kahdelta eri kirjailijalta. Valinnoissaan raati pyrki pitämään rajan selvänä lauseisiin jotka voisi tulkita mainosluonteisiksi, näitä tarjotussa materiaalissa oli runsaasti. Seuraavaa valikoimaa voikin lukea miettien miltä katukuva näyttäisi jos useamminkin mainossloganit olisi korvattu aforismein.


Ruuhka on säännöllinen mielenosoitus vallitsevan järjestelmän puolesta. (Aleksi Ahtola)


Medan vi i spårvagnen sitter kramande varandras händer grälar vi i bilen om ditt sätt att köra. (K-G Backholm)


Etenen, sillä muistini on lyhyempi kuin kehä jota kierrän. (Markku Envall)


Peukut vaan pystyyn, niin elämä ottaa kyytiin. (Sami Feiring)


Huumorilla perille. (Toni Heikkinen)


Rakkaus on purjehdustermi: noin tuhannen solmun matka. (Hannu Hirvonen)


Kortti kertoo kohtalosi. Älä unohda tunnuslukua. (Mariitta Hämäläinen)


Kuljemme huomiseen kuin poismenneeseen. (Anne Hänninen)


Tietä voi näyttää myös antamalla sitä. (Arno Kotro)


Ajatuksenjuoksuni? Paras lyhyillä matkoilla. (Arno Kotro)


Liikkeessä jonnekin mutta niin on päämääräkin. (Arno Kotro)


Millainen tarina kulkee vierelläsi? (Maaret Kulju-Tamminen)


Kello ei lyö ketään olalle. (Lassi Kämäri)


Maapallokin edustaa joukkoliikennettä. (Tero Kärkkäinen)


Ulos pääsee vain sisäkautta. (Torsti Lehtinen )


Som vägvisare pekar man alltid bara åt samma håll. (Fredrik Lång)


Elämän matkamittaria ei voi nollata. (Erkki Juhani Melartin)


Hän ei paljon matkustele, paitsi että kiertää kerran vuodessa auringon. (Juhani Mäkelä)


Kulkeminen eri suuntiin. Ylhäällä samat tähdet ja yhteinen pimeys. (Hilja Mörsäri)


Etana liikkuu puolen metrin tuntivauhtia. Oletko kuullut sen joskus jostain myöhästyneen? (Panu Oikotie)


Istuessaankin voi hoitaa juoksevia asioita. (Vesa Papunen)


Oravanpyörä näyttää läheltä katsoen tikapuilta. (Hannu Pulkkinen)


Ilo on hyvä johdattaja, se on käynyt jo siellä, minne ollaan menossa. (Mirkka Rekola)


Näetkö tahran ikkunassa - vai ikkunan takaa avautuvan maiseman? (Paula Sainio)


Junan kelpaa, sillä on asema. (Arto Seppälä)


Mene itseesi ja muista käyneesi. (Arto Seppälä)


Pysy tielläsi, älä toisten! (Arto Seppälä)


Jäätiköt sulavat. Vielä löytyisi pala hattuun. (Eero Suvilehto)


Jarrumies ei koskaan ole päättämässä matkan suunnasta. (Jouni J. Särkijärvi )


Aikamatkustus sopii minulle: pysyn paikoillani, annan ajan virrata. (Eino Vastaranta)


Kiskot. Elämää perässäsi. (Ari Vienonen)

Syyskuun lopussa alustavasti esiteltyjen Paavo Haavikon Traktaattien loppuosan aihealueina ovat kulttuuri, talous, valtio ja viimeksi isketään suoraan propagandaan. Kirjoitukset ovat suorasanaisempia kuin alussa, tyyliltään laveampia ja aiheet päiväkohtaisempia. Silti virkkeen lopussa oleva piste lähes aina pysäyttää, miettimään uudestaan sitä mikä oli liian paljon ohitettavaksi kerralla. Tämä kirja sopii lukijan nieltäväksi samoin kuin korppikotka syö norsun, pala kerrallaan.

AV

Kulttuurista

Luovuus tarkoittaa pysyvää kykyä tajuta monensuuntaisia muuttujia. Se taas on sietämättömän ankaraa kokea.

Kirjoittaminen on hallitsemista. Sanojenkäsittely on automaatin työtä. Robotti.

Kulttuuri oli ennen Suomen suuri voima ja uskon lähde. Mutta sitä ei enää tarvita kun saimme lopultakin ostetuksi tarpeeksi aseita.

Taide ei enää kulje edellä, se on nyt saumattomasti yhtä kulttuurimme nykytilan kanssa jonka tärkein tuote on jäte.

Romua meillä on ympärillä muutoinkin, liikkumatta, miksi emme pyhittäisi pyhäpäivää keskittymällä siihen.

On oikea aika säästää kirjoissa ja ajattelussa.

Köyhän kulttuurin tuntee siitä että sillä ei ole varaa tehdä ja tuottaa laatua tässä ja nyt vaan sitten joskus tulevaisuudessa.

Käytöksen muutos näkyy luokattomana räikeytenä, asenteiden koveneminen täytenä välinpitämättömyytenä.

Noidat, Taivaan Enkelit ja pedofiilit ovat kaikki sellaista väkeä että kun niitä on alettu tutkia niin niitä on löytynyt luultua enemmän.

Talous tarkka – vakaa markka

Ja jokainen on oman onnensa seppä. Jos joku tahtoo takoa itsellensä ikuiset kahleet on sekin hänen yksilöllinen oikeutensa.

Siinä unohtuu se että tietoyhteiskunta on itseviisas eli tyhmä. Se ei tiedä edes mitä puhuu ja mitä tulee sanoneeksi.

Kukaan ei halua katsoa vasemmalle. Kevyesti verotetut näkisivät siellä keskiluokan, eikä se näky ilahduta silmää, keskiluokka vähäosaiset ja vähäosaiset tyhjyyden.

Köyhiä ei lasketa. Heitä ei ole.

Alkeellisen yhteisön tärkein voimavara on keskitetty yksimieli. - Yksimielinen kansa on mieletön.

Valtio on instituutio jonka tarkoituksena on ottaa lainaa inflaatiolta. Jos ei se siihen kykene ei se ole valtio.

Hallitsemisesta eli valtiosta

Valtio huijasi itseään. Siihen sillä on laillinen oikeus.

Verovapaus on taas ainut vapaus joka on olemassa muutoinkin kuin puheissa ja käsitteistössä.

Taloudesta on tehty mekaaninen lelu jolle on piirretty aivot.

Ei ole mitään mieltä osoittaa tai osoitettavissa kenellekään.

Tämä dieetti on liian terveellinen näin sairaalle kansalle.

Minkä kansa on valinnut älköön sitä gallupit kaatako.

Oikea vallankäyttö on tautologista.

Jos valtio ei toimisi rikollisesti ei valtio olisi valtio.

Utopia ja propaganda

Kaikki käy kaikesta. Mikään ei merkitse mitään.

Luovuus ja yrittäjähenki sekä tasa-arvo ovat ne kolme pilaria joilla suomalaisen hengenelämän sarkofagi lepää.

Nehän ovat kaikki sanoja.

Luova viha merkittävää ajattelua ja toimintaa kohtaan on ainut kotimainen polttoaine jonka käyttö on taloudellisesti kannattavaa.

Utopia kestävästä kehityksestä eli maailma siirtomaana nähtynä plantaasin kuistilta ylös kohti taivasta ja helvettiä.

Utopia siitä että rikkaus voisi poistaa köyhyyden. Rikkaus saattaa tuottaa vain köyhyyttä mutta sitä sitäkin enemmän.

Propaganda on rahvaan tiede, taide ja uskonto.

Hallituksen lehti on oikeassa, sortokaudet alkoivat eduskunnan ajan myötä.

Mutta niitä ei ole tapana kutsua sortokausiksi vaan vaalikausiksi. Se on kyllä sama asia.

Oiva Paloheimon (1910-1973) monipuoliseen tuotantoon kuuluu niin lyriikkaa kuin proosaa. Hänet muistetaan muun muassa lastenkirjallisuutemme klassikoihin kuuluvasta Tirlittanista, romaanistaan Levoton lapsuus, runoistaan (esim. Lähtevien laivojen satama) sekä mietelmäkokoelmastaan Oivalluksia, josta alla oleva aforismit ovat.

Kaiken varalta on viisainta kokeilla ensin rehellistä keinoa.

Ainoa etu, mitä julkisesta keskustelusta voi saada, on suunvuoro.

Epätoivoiset itsensä etsijät ovat traagillisen yksinäisiä: he eivät tunne ketään.  Yhtä yksinäisiä ovat varmat ja valmiit : he eivät tarvitse ketään.

Kun Jumala kuulee jo varhain aamulla, että häntä peljätään enemmän kuin rakastetaan, niin hän sulkee radionsa.

Ihminen tulee sellaiseksi millaiseksi hän päästää itsensä menemään.

Itsensä alentaminen on mautonta itsekorostusta.

Rehellisyys maan perii – edellyttäen että kaikki muut perikunnan jäsenet ovat idiootteja.

Sano minulle mikä on totuus, niin minä sanon sinulle : Hölmö!

Jos usko alkaa siirrellä vuoria, niin me olemme hukassa.

Ellei syntisen hairahdus pääse vuotamaan julkisuuteen, ei katumuskaan siihen mielellään puutu.

Ylpeys käy lankeemuksen edellä ja pyykkimuijat perässä.

Parodia on asian nurinpäin kääntämistä siinä hartaassa toivossa että se nähtäisiin oikeinpäin.

Hillitse Hitlerisi.

Sapeli-sota on järjetöntä vihaa, mutta ohjus-sota ilman vihaa on vieläkin järjettömämpää.

Ajatus on hyvä, jos se on oma. Ajatus on naiivi, jos se ei ole ehtinyt vielä tulla omaksi.

(SF)

Ritva Kolehmainen Kuopiosta, Pohjois-Savon Kirjallinen Yhdistys Vestäjät ry:n

puheenjohtaja vuodesta 2004 on kriitikko ja kirjoittajien kouluttaja. Kritiikkien ja muiden lehtijuttujen lisäksi hän kirjoittaa mietelmiä ja aforismeja. Suomen arvostelijain liiton toimintaan hän on osallistunut hallituksessa, kirjallisuusjaoston hallituksessa ja Kritiikin Kannukset -palkintolautakunnassa. Hän kuuluu Kuopiossa vuosittain järjestettävän Kirjakantti-kirjallisuustapahtuman organisaattoreihin. Kirjoittamisen etäopettajana hän on toiminut Oriveden opistolla ja tällä hetkellä Kuopion kesäyliopistossa. Monipuolinen kirjallisuusharrastus palkittiin tänä syksynä Helsingin kirjamessuilla Rakkaudesta Kirjaan -palkinnolla. Lapset kannustavat ja lapsenlapset inspiroivat kirjoittamaan esimerkiksi näitä vietelmiksi nimettyjä lauseita.

Small talk – pientä puhetta.

Jos aikaa viettää, on viettävällä pohjalla.

Aika on loputon, ihminen ei.

Kun mummoonnuin, nuorruin.

Lapsissaan itsensä näkee.

Lapsenlapset kasvattavat parhaiten.

Jokainen voi olla opettaja – itselleen.

Karismaa ei voi opettaa – tapoja kyllä.

Tietoyhteiskunta on usein tiedonsiirtoyhteiskunta. Mutta siirtyykö tieto taidoksi ja viisaudeksi?

Pienillä asioilla suuri peittyy.

Läheiset ymmärtävät toisiaan sanoitta kuin äiti vauvaansa.

Vain rikkailla on varaa sanoa, että raha ei ole tärkeä.

Ilonpilaaja nirsoilee ruuasta ja laihduttaja tappaa emännän ilon.

Laatuaika – veruke vastuuttomuudelle.

Markkinavoimat ja yleinen mielipide ovat sanoja, joiden taakse ihminen kätkee huonot valintansa.

Ei yhden kirjan kirjoittaminen kirjailijaa tee, mutta todellinen kirjailija näkyy jo ensimmäisestä teoksesta.

Mene aina viisaampien seuraan, voit kasvaa sisältä. Varo tyhmyyttä, se tarttuu.

Puupurtiloiden vuolijoita tarvitaan yhä muistuttamaan, että vanhus on arvokas.

Olli-Jukka Jokisaari on turkulainen filosofian ja psykologian lehtori. Hän voitti valtakunnallisen aforismikilpailun vuonna 2005.

Pätkätyöläisen käskyt:
 
1. Tee työtä joka päivä, jotta henki kulkisi.
 
2. Muista tehdä työtä myös lepopäivinäsi, sillä niitä sinulla ei ole.
 
3. Pyydä kaikkia jumalia, sillä koskaan ei tiedä, kenelle niistä huomenna
työskentelet.
 
4. Juonittele aina kun voit, sillä siitä saattaa seurata töitä.
 
5. Himoitse kaikkea mitä lähimmäiselläsi on, jotta jaksat huomennakin
kasvattaa hänen vaurauttaan.
 
6. Jätä myytäväksi kaikki kykysi, taitosi ja ominaisuutesi, jotta elät.
 
7. Tee työtä myös sairaana, jotta sinulla olisi työtä terveenä.
 
8. Älä jää eläkkeelle, koska et eläkkeelläsi elä.
 
9. Älä liittoudu kaltaistesi kanssa, sillä silloin voisit vaikuttaa.
 
10. Unohda että sinun työsuhteessasi ei ole mitään epätyypillistä, vaan se
on erittäin tyypillinen.
 
11. Muista että sinun ainoa rikkautesi on työsuhteiden määrä.
 
Olli-Jukka Jokisaari

Pekka Saaristo on Paimiossa syntynyt 58-vuotias ohjaaja-näytelmäkirjailija, jonka kotipaikka nykyisin on Turku. Hän on osallistunut V-S Kansanopiston aforismipäiville jokaisena kesänä ja valmistelee Viljo Römpötti- ohjelmaa ensi kesän tapaamiseen.

Yhdessä pohtiminen on hänelle arvo sinänsä. Pekka S-to. harrastaa piipunpolttoa ja kuhastusta pitkällä siimalla kesäisin Paraisten vesillä.

1. Uskokaa nyt helvetissä…siellä jo tiedätte!

2. En minä jumaloi, elän ihmisiksi.

3. Ihminen, ei kultainen vasikka, on juutalaisen Jumalamme kuva.

4. Marx oli juutalainen enkä minä…ole hänenkään uskoaan vastaan.

5. Jumalattoman…on vaikea olla!

6. Sadetta tai talven tuloa ei riitein ole yritetty estää.

7. "Voi, iankaikkine!" toteaa turkulainen, kun jotain mahdotonta tapahtuu.

8. Vyötämme itsemme, painaudumme penkkiin kovassa kiihdytyksessä ja nautimme?

     Meissä on kosmisia geenejä!

9. Tunnistaako jokainen homo Jeesuksen ruumiissaan?

10. Täs määki Turus` pääsiäislammas. Kas, kun kapitalismi ei pyhitä lepopäivää!

Vesa Papunen (s.1968) on helsinkiläinen vapaa ajattelija-kirjoittaja. Käsityksiään ajan todellisuudesta hän on julkaissut muun muassa Pajavasara-lehdessä. Runoja ja aforismeja hän on kirjoittanut, toistaiseksi pöytälaatikkoon, parinkymmenen vuoden ajan. Yhtä kauan on jatkunut kiinnostus filosofiaan. Seuraavassa on mukana näytteitä sekä aforismeista että mietelmärunoista.

Kyyneleet ovat suolaisia suussamme -

muistoina merestä josta nousimme kuivalle maalle.

Ihminen on selittänyt tieteen keinoin

lähes koko maailman, mutta on myös unohtanut,

etteivät hänen tutkimansa ilmiöt pysty väittämään häntä vastaan.

Aika on ihmisen keksinnöistä vaarallisin:

vaikka hän kehitti sen alunperin helpottamaan elämäänsä,

se on lopulta orjuuttanut isäntänsä.

Aina on tavoiteltava jotain,

vaikka se olisi jo omien askeleittensa kintereillä,

tai etsiessään kiirehtinyt ohi.

Ihminen on ajatellut itselleen Jumalan,

ettei hänen tarvitsisi ajatella niin paljon kuin pitäisi.

Kun avaan sinulle oven, olet jo mennyt lävitseni.

Historiantutkijat sensuroivat todellisuutta sen mukaan,

kuka on sensuroinut todellisuuden tutkijoiden lähdetietoihin.

Elämänkoulustakin voi jäädä luokalle,

mutta siinä oppii enemmän kuin menisi suoraan läpi.

Kun nainen ja mies puhuvat samasta asiasta,

siitä tulee eri asia - niin olen kuullut.

Suurimmat valaistumiset syntyvät yleensä pimeässä.

Valo kahden peilin välissä : avaruus yhdessä tilassa.

Taide on mahdollisuus vapautua niistä traumoista,

joita on kokenut.

Työnteko ja harrastukset palvelevat periaatteessa

samaa päämäärää.

Ihminen, joka on tämän ulkopuolella onnellinen

ja täysin järjissään, on todella löytänyt jotain.

Kun asema nousee tarpeeksi päähän,

ei enää osaa jäädä oikealla pysäkillä pois.

Kun kaksi eri kieltä kohtaavat,

ei tulkkia aina tarvita.

Tähdellistä vain pilvetön yötaivas.

Aforismia pidetään lajina johon tartutaan vasta varttuneemmalla iällä. Nuorenakin voi yrittää, tähän otetut mietelauseet ovat Toni Heikkisen 25-vuotiaana kirjoittamia. Innoituksena on ollut metrossa matkalukemisena seurannut Gunnar Björling (kuvassa, lähde Åbo Akademins handskriftsavdelningen/Björling). Noin vuosisata sitten suomenruotsalaisia modernisteja kutsuttiin myös nimillä 'flanööri' ja 'dagdrivare', onko flaneeraukselle tilaa myös tämän vuosituhannen vaihteen ruuhkametrossa?

Metrossa. Jokainen ajattelee vain omaa reittiään. ― Miksi kaikki sitten ryysäävät samalle portille?

Onnea on kadehtia toisen onnea.

Onnea on arvostella toisen tapaa pyrkiä onneen.

Onnea on vastaleikattu tukka ja uusi, värikäs paita.

Onnea on kuulla lempibiisinsä täpötäydessä raitiovaunussa.

Yksin olisi paljon helpompaa: ei tarvitsisi koko ajan olla äänessä.

Olla puheväleissä: sinä seisot siinä ja puhut ja puhut ja minä en oikein jaksaisi kuunnella sinua. Kohteliaisuudesta kuitenkin katselen.

Minä kerron sinulle itsestäni: satua, luen suunpielistäsi. Niinpä niin, ehkä olisikin aika vaihtaa levyä.

Minä jatkan sinun repliikkiäsi ja sinä naurat. ― Jos me pyrimme siihen, nauruun?

Kuljeskella, katsella, kysyä tietä. Auttaa mummo kadun yli.

Ei ole oikein omistaa venettä. Ei ole oikein syntyä Suomeen ja keskiluokkaan. Vain kärsimys on aitoa.

Olen omaksunut ideamaiseman ja pelkään sinun tulevan sinne mellastamaan, sotkemaan paikat.

Tavaratalo: esineiden runsaus ja vaihtuvuus, tarpeiden moninaisuus. Mieleninteriööri?

Kun ajatus jähmettyy, siitä tulee sappikivi.

Ulkoistaa paha, mitä minä muuta voin? Eihän kukaan jaksa tuntea olevansa kirottu kaiken päivää.

Tyhjyyden ylistys.

Odottaa ihmettä tapahtuvaksi, sulkea silmänsä olemassa olevalta.

Juhani Siljo (1888-1918) on ollut suomalaisten aforistien käytetyimpiä esikuvia kuolemastaan asti. Hänen viitoittamaansa yksinäisen tahtoihmisen viivasuoraa ylös ja silmänkantamattomaan tulevaisuuteen johtavaa latua ovat monet umpihankihiihtäjät lähteneet seuraamaan. "Ilmaista vähillä sanoilla paljon on hänen lauseittensa johtomotiivi". Siljo on myös nuorimpia aforistejamme. Seuraavassa valikoima "tunnuslauseita" postuumisti 1919 ilmestyneestä kokoelmasta Selvään veteen. Osa niistä on kanonisoituina tuttuja kaikille, osa taas kuvaa tekijänsä arvoja ja ajatuksia.

On kunniallisempaa, että mies kasvaa kuolemansa jälkeen, kuin että hän etukäteen elää sen suuruutensa varoin, jota ei tule.

Olen elänyt kuoleman uhalla. Voin kuolla elämän uhalla.

Korkein  suvaitsevaisuus on halveksuntaa.

Minulla on yksi intohimo: suora viiva.

Aforismi = uusaikainen, mieskohtaiseen, salattuun tuntoon pohjautuva sananlasku, jossa ajatus tekee pienen, mutta tiukan solmun.

Ennen puoli elämää kokonaisesti kuin koko elämä puolinaisesti! – jokaisen 20-vuotiaan tunnus.

Suuret miehet elättävät tuhansia ihmisiä. Mietiskelijöille he antavat ajatuksenruokaa, ja yliopistoihmisille väitöskirjanaiheita.

Vain pragmaattinen totuus on hyvä. Eikä pragmaattista valhettakaan sovi aivan hylkiä.

Puhdas sydän ei lepy koskaan.

Sukupuolikysymykseen on vastaukseni: halveksin miestä, epäilen naista.

Miehen tehtävä on hävittää ja luoda, ja nauttia siitä, - mutta ei nautiskella.

Jos suomalaisessa joskus on ylpeyttä, on sekin passiivista: kieltäytymistä.

Sanomalehtimies – ammattivalehtelija.

Ainoa pahe: heikkous.

"Virattomuudessa" ihminen kypsyy viisauteensa. – Eiköhän Salomostakin vain ylellinen ajanviete, oleilu ja toimettomuus hautonut esiin hänen karmaisevaa ja humoristista sananlaskurunouttaan.

Maineen kuolemattomuus:

   Jos joku haluaa kuolemani jälkeen muistella minun nimeäni, niin se olkoon hänen ilonsa. Minun autuuteni on silloin levätä kammiossani.

AV

Vapaus on suuri vankila, laulaa Pelle Miljoona vuonna 1980 julkaistulla albumillaan. Hän toisti samaa ajatusta, josta niin monet ovat kirjoittaneet ennen häntä ja niin monet hänen jälkeensä.

Kun aforistikko tarttuu teemaan, jota kymmenet aforistikot ovat käsitelleet jo ennen häntä, on asia syytä sanoa tuoreella ja oivaltavalla tavalla. Alla esimerkkejä aiheen käsittelystä aforistiikan parissa  - lentäen ja nilkuttaen.

Mikään ei tuo enemmän tuskaa kuin liika mielihyvä. Mikään ei enemmän orjuutta kuin liika vapaus. (Benjamin Franklin)

Täydellistä vapauttamme emme kestäisi kohdata.

Vapauden kuvitelmaan meidät on vangittu. (Anne Hänninen)

Jos vankila on kyllin iso, moni mieltää sen vapauden tilaksi. (Kari Hänninen)

Vapautta huutavat äänekkäimmin ne, jotka tarvitsevat sitä rajoittaakseen toisten vapautta. (V. A. Koskenniemi)

Vapauden kaiho, pakkopaitamme. (Lassi Kämäri)

Vapaudessa on enemmän vankeja kuin vankilan muurien sisällä. (Mauri Lavonen)

Vapaus on uni, jonka näkeminen kahlitsee. (Jouko Lehtonen)

He menivät vankilaan, jotta saisivat panna vapauden sinne. Totisesti: he ovat kuin ovatkin uhrautuneet vapauden tähden. (Kaarlo Marjanen)

Nyt vaaditaan vapautta, so. vapautta vapaudesta ja ennen kaikkea vapautta vastustaa vapautta. (Kaarlo Marjanen)

On niitä, jotka tahtovat vapauttaa ihmisen orjaksi. (Kaarlo Marjanen)

Valitse vapautesi, kahle pysyy samana. (Hilja Merioja)

Ihminen syntyy vapaana, mutta kaipaa heti kahleita. (Juhani Mäkelä)

Vapauttajat tulivat, vapaus meni. (Juhani Mäkelä)

Vapaus on suosittu houkutin, kun ihmisiä halutaan vapauttaa vapaudestaan. (Olli)

Jos vaatii paljon vapautta, saa kohta huomata että sen saavuttamiseksi täytyy riehua niin että on kaikkien sitomassa verkossa. (Erno Paasilinna)

Jos väität olevasi vapaa, olet luulojesi vanki. (Tarmo Palonen)

Mitä enemmän vapautta sitä vähemmän vapaita. (Hannu Paronen)

Ainoastaan kahlittu on vapaa. Kuin kaivoon kannettu vesi. (Arto Seppälä)

Liekanarun pituus on ihmisenkin vapauden mitta. (Arto Seppälä)

Kenen silmä on sokea, kun tyrmän ovi näyttää vapauden ukselta? (Eero Silvasti)

Sana vapaa mutta mieli kahleissa. (Eero Suvilehto)

SF

Ken Malanin on turkulais-lappeenrantalainen lääkäri, jonka rakkaimpia harrastuksia on kirjoittaminen. Häneltä on vuonna 2004 ilmestynyt teos Jäteihmisiä ja valioyksilöitä – ajatelmia. Kirjaa on tilattavissa tekijältä 10 euron hintaan (sis. lähetyskulut Suomessa) osoitteesta ken.malanin (at) utu.fi.

Malaninin muita teoksia ovat Taatelipuun tarinoita - kaksi vuotta lääkärinä muslimien maassa (päiväkirjamerkintöjä elämästä vieraassa kulttuurissa), Korallimeren otuksia (lähinnä lapsille suunnattu kuvakirja trooppisen meren eläimistä) ja Seepioiden seurassa - Meet the cuttlefish (kaksikielinen kirja sympaattisten seepia-mustekalojen elämästä ja tavoista). Malaninilla on työn alla toinen ajatelmakirja.

Ajatelmia teoksesta Jäteihmisiä ja valioyksilöitä – ajatelmia:

Onko parempi kieltää paha siksi, että pelkää joutuvansa sen valtaan, vai tiedostaa paha, jotta osaa karttaa sitä?

Vapaita sieluja leijailee kunnes ne hedelmöityksessä kahlitaan ruumiin vangiksi, josta kuolema ne taas vapauttaa.

Ihminen on elämän petkutettavana vain vähän aikaa, mutta silti hän haluaa petkuttaa itseään lisää.

Ellei olisi kahta totuutta, ei olisi sotiakaan.

Pääosa totuudesta kulkee väittämien välissä.

Kärsiminen on rangaistuksen esimakua.

Elämä on pienten yksityiskohtien selkiintymätön kaaos.

Olisi tärkeätä olla oma itsensä ja menestyä, mutta kumman valitsisi?

Nauttikaamme hyvän olon hetkistä, koska ne on hinnoiteltu.

Tuuri on kuin seinä, joka antaa valioyksilölle tukea ja johon jäteihminen lyö päänsä.

Jäteihmisellä asioiden spontaani etenemissuunta on pieleen.

Huonolla itsetunnolla varustettu tarjoaa vadilla hyytelönpehmeän sisimpänsä maailman viillettäväksi.

Pientä omaisuutta ihminen pystyy hallitsemaan. Suuri omaisuus hallitsee ihmistä.

Varsinaista omaisuutta on sellainen, jota ei voi ostaa eikä myydä.

Pulman väkisinratkaisuyritys on kuin vetäisi solmua tiukemmalle. Paras on antaa ajan kulua, solmu yleensä löystyy helpommin avattavaksi.

Elämä on kuin osittain mätä hedelmä. Vaatii taitoa nauttia sen parhaat osat.

Ken Malanin

RIKU RUKAN ALMANAKASTA

Benjamin Franklin (1706-1790) oli amerikkalainen tiedemies, keksijä, diplomaatti, valtiomies, kirjanpainaja, filosofi, muusikko ja taloustieteilijä. Hän keksi ukkosenjohdattimen, perusti ensimmäisen vapaapalokunnan, uudisti poliisilaitoksen, julkaisi sanomalehteä, toimi pääpormestarina ja rauhanneuvottelijana, kirjoitti Amerikan itsenäisyysjulistuksen ja vastusti orjuutta. Hän julkaisi Riku Rukan Almanakkaa (Poor Richard’s Almanack) vuosina 1732-58. Eila T. Öhrmark ja Pirkko Lahti ovat kääntäneet koosteen Franklinin mietteistä. Se on julkaistu nimellä Riku Rukan Almanakka (1996, Tiennäyttäjä) ja sisältää yli 600 mietettä.

Franklin ihannoi hyveellistä elämää ja korkeaa moraalia. Hänet tunnetaan myös hyviä elämänohjeita sisältävistä mietelauseistaan. Voidaan sanoa, että hän filosofina kehitti ukkosenjohdattimia ihmisten välisiin suhteisiin. Monet mietteistä sisältävät ajatuksia, jotka on sanottu jo ennen häntä ja joita on toistettu hänen jälkeensä. Tämä on luonnollista kaikkien ajattelijoiden kohdalla sitä ensimmäistä lukuun ottamatta. Häneltä on myös omintakeisia ajatuksia, mutta pitäisi olla asiantuntija osatakseen varmuudella erotella ne. Hyvin tunnettu ja erääksi amerikkalaisen elämäntavan symboliksi kohonnut on Franklinin teesi ”Aika on rahaa”. Se oli uutta silloisessa taloudellisessa ajattelussa. Monitoimisena uurastajana hän arvosti suuresti tehokkuutta kaikissa toimissa ja toimi osaltaan kapitalismin luojana. Hänen mietteilleen antaa lisämerkitystä hänen vaikutusvaltansa omana aikanaan.

Franklin korosti seuraavia hyveitä: kohtuus, hiljaisuus, järjestys, päättäväisyys, säästäväisyys, ahkeruus, vilpittömyys, oikeudenmukaisuus, puhtaus, rauhallisuus, siveys ja nöyryys. Ne ovat pohjana hänen lukuisille mietelmilleen. Nykyihminen voi suurimmalta osalta yhtyä hänen ajatuksiinsa, vaikka ne asettavatkin meille erittäin suuria vaatimuksia ja jotkut tuntuvat vanhahtavilta. Hän näyttää suhtautuvan kielteisesti elämän nautintoihin, vaikkei hän sitä juuri suoraan sanokaan. Mutta jos käyttää kaiken aikansa hyödylliseen työhön, niin eihän muuhun edes jää aikaa.

Hän varoittaa tylsistämästä itseään syömällä ja teroittamasta itseään juomalla. Sukupuoliasioista hän sanoo: ”Ole pidättyväinen. Rajoita sukupuolisuhteet terveyden vaatimuksiin ja lasten hankkimiseen. Älä suostu niihin ajanvietteenä, heikkoudesta tai omasi tai muiden mielenrauhan tai maineen turmioksi”. Mietin, että mitähän hän tarkoittaa terveyden vaatimuksilla. Myös satiirin, jota me aforistit (ainakin useimmat) rakastamme, hän tuomitsee.

Franklin uskoi Jumalaan eikä hyväksynyt uskonnon arvostelua. Hänen uskontonsa oli deismi. Sen mukaan Jumala loi maailman, mutta ei ole puuttunut sen kehitykseen. Tältä pohjalta on hyvin ymmärrettävää hänen kehotuksensa ennemmin hyviin tekoihin kuin rukouksiin. Hänen mietteensä paljastavat kuitenkin ,että hän uskoo Jumalan ainakin silloin tällöin puuttuvan peliin maan päällä. Esimerkiksi näin: ”Jumala parantaa ja lääkärit perivät palkkion”. Franklin asetti esikuviksemme Jeesuksen ja Sokrateen.

Seuraavassa valikoima Franklinin mietteitä, joiden joukossa on muutamia vieläkin yleisesti käytettyjä lauseita:

Kalat ja vieraat haisevat kolmen päivän kuluttua.

Maallikko kahden juristin välissä on kuin kala kahden kissan välissä.

Miehellä on kolme uskollista ystävää: vanha vaimo, vanha koira ja käteisraha.

Joka tuhlaa aikaa, tuhlaa rahaa.

Lisänä rikka rokassa.

Ole hidas valitessasi ystävää, hitaampi vaihtaessasi.

Kun uskon silmä katsoo, on järjen silmä kiinni.

Nälkä on paras särvin.

Ahkeruus, hellittämättömyys ja säästäväisyys saavat onnettaren taipumaan.

Koko kauneutta näkemättä kateellinen mieli tarttuu kauneusvirheeseen.

Kuolleesta Homeroksesta kilpailee seitsemän kaupunkia, samat joiden kaduilla hän eläessään kerjäsi.

Aviomiehen epitafi nalkuttavalle vaimolleen: Täss’ uinuu Viivi – nyt hiljaa kai; molemmille meille rauhan sai.

Mikä ansaitsee tulla tehdyksi, ansaitsee tulla tehdyksi hyvin.

Ei ole sivistynyt, jos ei kestä toisten sivistymättömyyttä.

Joku kadottaa saappaansa, mutta pelastaa kannuksensa.

Rakasta naapuriasi, mutta älä silti pura aitaasi.

Oppineet hölmöt kirjoittavat hölynpölynsä paremmalla kielellä kuin oppimattomat, mutta silti se on hölynpölyä.

Joukossa tyhmyys tiivistyy.

Tietämättömyys johtaa ihmisiä joukkoihin ja häpeä estää heitä eroamasta niistä.

Mikään ei tuo enemmän tuskaa kuin liika mielihyvä. Mikään ei enemmän orjuutta kuin liika vapaus.

Pidä silmäsi apposen auki ennen kuin menet naimisiin, sen jälkeen puoliksi suljettuina.

Kulta-aika ei ole koskaan ollut nykyinen aika.

Älä arvioi ihmisen varallisuutta tai hyveellisyyttä pyhäpuvun perusteella.

Kana ei tule nukkuvan ketun suuhun.

Mätä omena turmelee seuransa.

Vaatii suurta luottamusta kertoa ystävälle omista vioistaan, vielä suurempaa kertoa hänelle hänen vioistaan.

Todella suuri mies ei tallaa matoa eikä matele keisarin edessä.

Ihmiset näkevät enemmän vaivaa peittääkseen kuin parantaakseen.

On epäkohteliasta vaientaa typerys ja julmuutta antaa hänen jatkaa.

Ole sodassa paheittesi kanssa, rauhassa naapuriesi kanssa ja anna jokaisen uuden vuoden löytää sinut parempana ihmisenä.

Teksti ja mietteiden valinta: Raimo Koivistoinen

Origo (oik. Jouni Lompolo) tunnetaan parhaiten Helsingin Sanomiin 1956-2001 kirjoittamistaan pakinoista. Eniten aforismeja on hänen kokoelmissaan Murehtijan päiväkirja (1961) sekä Harmittavia myötäkäymisiä ja muita pakinoita (1995).

Alkuräjähdys meni pieleen. Toivottavasti loppuräjähdys onnistuu paremmin.

Niin kauan kuin on elämää, ei ole toivoa.

Jos ilo ilman viinaa onkin teeskenneltyä, suru viinan puutteen vuoksi on joka tapauksessa aitoa.

Emme viihdy. Siksi viihteen määrää on pakko lisätä.

Uutiset ovat totuuksia joiden paikkansapitämättömyys annetaan anteeksi niiden ajankohtaisuuden takia.

Yhteiskunnallisten raja-aitojen kaataminen aloitetaan tavallisesti pystyttämällä kaduille barrikadeja.

Takin kääntämisessä on se ongelma, että sisäpuoli on usein jo valmiiksi ryvettynyt.

Mukavuutta rakastavat ihmiset tuntevat lähimmäisenrakkautta vain silloin, kun lähimmäiset ovat mukavia.

Niinkuin on olemassa hätävalheita, on myös hätätotuuksia.

Neiti Aika on samanlainen kuin muutkin naiset; häntä kuunnellessa tulee vilkaistuksi kelloon.

Meni juhannuksena naimisiin. Yritti syyskuussa keskustella. Erosi jouluna.

Hauska tavata puheliaita ihmisiä. Jää aikaa omille ajatuksille.

Käyttäytymisoppaan kirjoittaminen on jo sinänsä epäkohteliaisuus lukijaa kohtaan.

Ajatelmia kirjoittamalla yritetään antaa vaikutelma, että ajateltu on.

Yritti kirjoittaa aforismin. Aikaa oli vähän; syntyi romaanitrilogia.

Itsemurha tässä vaiheessa on silkkaa lyhytjännitteisyyttä. Vielä ne asiat huonommiksikin menevät.

Jos ei tee syntiä, elämä muuttuu ikäväksi eikä kuitenkaan voi olla varma palkinnosta.

"Kerta kiellon päälle." Vaan miksi lopettaa siihenkään?

Moraalinen krapula on eräillä ihmisillä ainoa moraalin ilmenemismuoto.

Kahdesta pahasta kannattaa valita molemmat, ja kilpailuttaa ne.

Ajattelin joskus työntäväni horsmaa. Mutta ne pahukset tuovat muovikukkia.

Origo

Origon aforismit on valinnut Eino Vastaranta.

Juhani Mäkelä on kirjoittanut 25 kirjaa, enimmäkseen pakinoita, mutta myös kaksi aforismikokoelmaa. Moni muistaa hänet myös television "Satunnaisena matkailijana" ja "Erikoisasiantuntijana". Hänen uusin teoksensa, elokuussa 2006 ilmestynyt Ajatus ilmassa sisältää alaotsikkonsa mukaisesti aforismeja ja viisasteluja.

Mäkelä on mukana aforismiyhdistyksen yleisötilaisuudessa yhdessä Markku Envallin ja Olli Hyvärisen kanssa keskiviikkona 20.9.06 klo 18.00 Rikhardinkadun kirjastossa, Rikhardinkatu 3, Helsinki. Tervetuloa!

Kokoelmasta Viisasteluja arkeen ja juhlaan (2002):

Vapaa-aikanaan humoristi pysytteli vakavana. Se oli hänestä hauskaa.

Kirjailijan koko tuotanto levittäytyi lukevan yleisön nähtäville yleisten vessojen seinillä.

Hän oli sen verran nokkela, että pääsi Mensan hang around -jäseneksi.

Suuri johtaja näkee massan ihmisiltä.

Mitähän kansanedustajat tekevät sitten, kun kaikki lait on säädetty?

Hyvien perheiden lapset tekivät julmia rikoksia. Miten niin hyvien perheiden? Niiden lapsethan tekivät julmia rikoksia.

Miekat taottiin auroiksi. Aurojen hinnat romahtivat.

Jatkuva déjà vu -ilmiö: maailmanhistoria.

Kokoelmasta Ajatus ilmassa - aforismeja ja viisasteluja (2006):

Älykkö ei tule ajatelleeksi, että muutkin ajattelevat.

Olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka ovat samaa mieltä kanssani.

Todella riippumaton oikeusistuin on riippumaton myös kansalaisten oikeustajusta.

Vapauttajat tulivat, vapaus meni.

Sankari on pelkuri, joka ei uskalla toteuttaa itseään.

Puuntaimi ei vielä tiedä, tuleeko siitä lopulta kirja vai vessapaperia.

Hän ei tyrkytä itseään. Hänen käyntikortissaankin lukee vain: "Käyntikorttini".

Hän teki matkan itseensä ja havaitsi paluumatkan mielenkiintoisemmaksi.

Ateistin jumala ei usko itseensä.

Viraston ulko-ovea piti suurentaa, jotta myöhästyjät ja aikaisin lähtijät eivät törmäilisi toisiinsa.

Työ ei tekemällä lopu. Se loppuu rationalisoimalla.

Ikuinen elämä on kyllä keksitty, mutta eläkepoliittisista syistä siitä vaietaan.

Mäkelän aforismit on valinnut Eino Vastaranta.

Olavi Ilén on Kuhmossa asuva eläkkeellä oleva äidinkielen opettaja. Hänen kirjoituksiaan on aiemmin julkaistu Taite-lehdessä ja antologioissa. 

Rattijuoppo: tie auki taivasta myöten.

Kylähullun kehityskaari: kivenpyörittäjästä pillerinsyöjäksi.

Voittajat jakavat palkinnot.

Painomustetta, nautittava varoen.

Olavi Ilén

Kirjailija Jarkko Laine (17.3.1947-19.8.2006) debytoi vuonna 1967 runokokoelmalla Muovinen buddha. Lyriikan lisäksi hän on kirjoittanut muun muassa romaaneja, novelleja, näytelmiä, laulunsanoituksia sekä tehnyt käännöstöitä ja toimittanut mietelmäkokoelmia. Parnasson toimitussihteerinä Laine toimi vuosina 1969-86 ja päätoimittajana 1987-2003, Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtajana 1987-2002.

Aforismeja Laine julkaisi teoksissaan Mustakantinen vihko (1999), Toinen mustakantinen vihko: kriipustuksia, muistiinpanoja, reunamerkintöjä (2003) ja Tupakointi on halvempaa kuin rakentaminen (2006).

Totuuksien laukominen on monesti lattialle syljeskelyä.

Ajatusten levittäminen vie pinnallisuuteen.

Sortovaltaa vastaan. Asein vai onnittelukukkasin?

Taivas? Rakastavaisille riittää pieni mattokin.

Hän ei kelpuuttanut tosiasioita edes vakaumuksensa tilkkeiksi.