Aforistikko Lauri Kerosuo on kuollut. Kerosuo teki mittavan elämäntyön journalismin parissa, muun muassa Journalistiliiton asiamiehenä. Aforismejaan – joita Kerosuo kutsui höläyksiksi tai äläyksiksi – hän julkaisi Journalisti-lehdessä vuodesta 1993 alkaen. Kerosuon aforismeista useimmat liittyvät mediassa kulloinkin käytyyn ajankohtaiseen keskusteluun, mutta joukossa on myös ajattomampia aiheita.

Kerosuon aforistikon ura sai alkunsa, kun Journalisti-lehden päätoimittaja Timo Vuortama oli kiinnittänyt huomiota Kerosuon ”höläyttelyihin” ja osti hänelle 1990-luvun alussa pienen muistikirjan ja käski kirjoittaa höläykset muistiin.
 
Kerosuo kuvasi aforismejaan näin:
 
”Kun aforismilla yleensä tarkoitetaan loppuun asti hiottua ja kiteytettyä ajatusta, höläykset yrittävät olla molemmista päistä halki kuin nauravat nakit. Varsinaisen ajatuksen saa lukija itse muotoilla, jos haluaa.” (Lauri Kerosuo teoksen Tiheiden ajatusten kirja – uuden aforismin parhaat käsikirjoituksessa).
 
Itselläni oli ilo kuulla Kerosuota luennoitsijana Helsingin yliopistossa, ja muutaman kerran kahden kesken vaihtaa ajatuksia muun muassa aforistiikasta. Aforismiyhdistys sai Kerosuolta myös neuvoja tekijänoikeusasioissa.
 
Sami Feiring
 
 
 
Lauri Kerosuon aforismeja:
 
 
Ennen oli etiikka. Nyt puhutaan pelisäännöistä.
 
Vapaa kilpailu on saatu kuulostamaan paljon kauniimmalta kuin vahvemman oikeus.
 
Demokratiassa vapaa lehdistö voi kaikessa rauhassa arvostella presidenttiä mutta ei paikallista kauppiasta.
 
Eettinen sijoittaminen on samanlainen ilmiö kuin äänetön kolahdus.
 
Suomen ulkopolitiikalle globalisaatio merkitsee sitä, että mäntyä kasvaa kauempanakin kuin Karjalassa.
 
Miljoonat ihmiset maailmassa olisivat onnellisia, jos jostain löytyisi tuomari, joka määräisi heille vettä ja leipää.
 
Valistuneen kuluttajan erottaa siitä, että hän ymmärtää tulevansa huijatuksi.
 
Uuden ulkopoliittisen doktriinin mukaan ns. rähmälläänolijoilla oli asento hyvä. Suunta oli mahdollisesti väärä.
 
Syrjintäkielto ei koske niitä, jotka saadaan käännytettyä jo rajalta.
 
Aseenkantolupaa ei pitäisi ikinä antaa sellaiselle, joka uskoo sitä tarvitsevansa.
 
Monille näyttää riittävän "yhteiseksi arvoperustaksi" pelkkä pyrkimys olla saaliinjaossa voittajan puolella.
 
Ilmeisesti hyvinvointivaltio pystytään pelastamaan vain luopumalla hyvinvoinnista.
 
Vaikka maailma olisi menossa minne, tärkeintä on koko ajan muistaa että Suomella ei ole varaa jäädä jälkeen.
 
Ihminen on oikeasti vanha sitten, kun se lakkaa harmittamasta.
 
Entisajan kapitalistille oli isänmaa kallis. Nykyisille se on jo liian kallis.
 
Suomessa on maailman vähiten korruptiota, ja sekin on laillisesti hoidettu.
 
Lauri Kerosuo
 
Valokuva: Sami Feiring